lauantai 25. elokuuta 2018

Montenegron poukamissa

20.8.2018 Budva (Dukley Marina) - Sveti Stefan, 4 nm
21.8.2018 Sveti Stefan - Bigova, 14 nm
22.8.2018 Bigova - Sveti Marko, 17 nm
23.8.2018 Sveti Marko - Kotor, 12 nm

Montenegro on pieni maa, asukkaita vain 600 000 ja rantaviivaa vajaa 300 kilometriä. Pitkän purjehdusrupeaman jälkeen sen lyhyet etäisyydet tuntuivat oikein sopivilta. Ensimmäinen kohteemme Budvan jälkeen oli vain neljän mailin päässä oleva Sveti Stefan. Se on lähellä mannerta oleva pieni saari, johon on rakennettu 1400-luvulla koko saaren täyttävä muureilla ympäröity kaupunki.

Tarina kertoo, että ryöstöretkellä olevat turkkilaiset laivat yöpyivät ankkurissa Sveti Stefanin vieressä. Paikallisen klaanin sotilaat yllättivät ja päihittivät heidät, ja saadun saaliin avulla rakennuttivat Sveti Stefanin kaupungin. Viimeiset 60 vuotta saari on tosin ollut luksushotelli, eikä sinne ole asiaa muilla kuin hotellin asiakkailla. Mekin siis ihailimme saarta vain veneestä ja mantereelta käsin.

Sveti Stefanilta jatkoimme Bigovan pieneen kalastajakylään. Hiukan venähtäneen lähdön vuoksi oli jo hämärää, kun saavuimme perille. Mukavaksi yllätykseksi poukamassa olikin ravintolan poijuja, johon heidän työntekijä vielä auttoi meitä kiinnittymään. Oletettavasti poijut on asennettu poukamaan muutaman viime vuoden aikana, sillä satamakirjassa ei ole niistä mainintaa.

Seuraavana päivänä kävimme lounaalla poijut omistavassa Grispolis-ravintolassa. Jaoimme ison, lähes puolitoista kiloa painavan seabass-kalan, joka oli erinomaista! Jälkeenpäin Kotorissa kuulimme, että kyseinen ravintola on kuuluisa itse pyytämistään tuoreista ja hyvistä kaloista. Sen sijaan Kotorin ravintoloiden kala-annoksia kehotettiin välttämään, koska ne ovat lähes poikkeuksetta kasvatetuista ja pakastetuista kaloista valmistettuja.

Poukamaelämä uintimahdollisuuksineen viehätti meitä taas niin, että yövyimme Porto Montenegron luksusvenesataman sijaan sen eteläpuolella olevan saaren suojassa. Jatkaessamme seuraavana päivänä matkaa Kotoriin ankkuroiduimme pariksi tunniksi Porto Montenegron eteen, ja kävimme siellä jäätelöllä.

Kotor on minulle ennestään tuttu paikka, sillä neljä vuotta sitten vietin siellä viikon miehistönvaihdon yhteydessä. Sen vanhakaupunki on hieno, eikä ole ihme että paikka on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Anniina ja Hanna saivat järjestettyä kyydin suoraan kaupungista lentokentälle, joten ehdimme rauhassa tutustua kaupunkiin ja kiivetä sen ylle kohoavaan linnoitukseen.

Nimipäivääni juhlistettiin brittityylisesti skonsseilla ja teellä

Sveti Stefanin hotellisaari

Vuorenhuipun takana oli metsäpalo

Sveti Stefanin lähellä olevien ravintoloissa kehotettiin menemään viereiseen ravintolaan, kaikki pöydät olivat täynnä ja niihin pitkä jono, tai tilausta ei tultu ottamaan viittomisesta huolimatta. Päädyimme mini-marketin kautta nurmikolle syömään.

Sveti Stefanin kohdalta lähti rantaa pitkin hieno polku

Biitsille ei vissiin haluta kuin hotellin asiakkaita
 
Tyynen viikon harvoja purjehdushetkiä

Porto Montenegro

Kasvislasagne valmistumassa matkalla Kotoriin

Kotorin vanhakaupunki. Mano pienin lahdessa ankkurissa olevista veneistä.

Paluumatkalla linnoituksen huipulta. Ylös on 1400 porrasta, joten liikkeelle kannattaa lähteä aamulla reitin vielä ollessa varjossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti