Kadonnut kumivene / The lost dinghy

28.8.2018 Kotor - Donji Morinj, 7 nm
30.8.2018 Donji Morinj - Herceg Novi, 11 nm

Maanantain vietimme Kotorissa nettikahvilassa hoitamassa asioita, myöhäisellä lounaalla sekä paikallisessa merimuseossa. Illan jo hämärtyessä suuntasimme rantaan ja huomasimme, ettei kumivenettä näkynyt missään! Kuljimme sataman päästä päähän siinä toivossa, että joku olisi vain siirtänyt sen pois tieltä, mutta tuloksetta. Kyselimme venettä läheisestä risteilijäsatamasta, ja ystävälliset sataman työntekijät lupasivat hakea virkaveneensä ja auttaa meitä kumiveneen etsinnässä.

Noustessamme virkaveneen kyytiin oli jo lähes pimeää, mutta onneksi siinä oli sähkösäätöinen valonheitin. Ajoimme hitaasti rantoja myötäillen poukamaa ympäri, ja juuri kun olimme jo luopumassa toivosta Ulla huomasi kumiveneen rannassa!

Kiittelimme kovasti sataman työntekijöitä, kun he jättivät meidät kumiveneemme luokse. Veneen kunnosta päättelimme, ettei se ollut lähtenyt itsestään liikkeelle: kiinnitysköydessä oli paalusolmu edelleen paikallaan, köysi oli kiertynyt sähkömoottorin potkurin ympärille, moottori oli päällä, akkukotelon kannen lukitussolmu oli avattu ja kansi otettu pois paikoiltaan. Joku oli selvästi yrittänyt joko siirtää kumivenettä tai halunnut sen uudeksi omistajaksi. Moottori ei lähtenyt käyntiin, mutta onneksi airot olivat tallella ja pääsimme takaisin Manolle.

Moottori oli vioittunut tuntemattoman käyttäjän jäljiltä, eikä lähtenyt käyntiin ladatulla akulla, kun seuraavana päivänä sitä kokeilin. Aikani selviteltyä moottorin vika löytyi ja sain kuin sainkin sen taas toimimaan! :)

Illalla siirryimme Boka Kotorin eli Kotorinlahden toiseen päähän Donji Morinjin pikkukylän eteen ankkuriin, mistä parin yön jälkeen suuntasimme Herceg Noviin tapaamaan seuraavaa miehistöä.

- - - - -

We spent the Monday in Kotor in internet cafe, having late lunch and visiting local maritime museum. It was getting dark when we got back to the harbor and noticed that our dinghy was missing! We searched the whole harbor hoping someone had moved our dinghy but couldn't find it. We also asked it from the nearby cruise ship port and the friendly port employees said they will get their pilot boat and help us to search the dinghy.

When we get to the pilot boat it was already almost dark, but luckily the boat had a remote controlled search light. We drove slowly around the bay and just when we were losing our hope Ulla noticed our dinghy!

We thanked the port employees for help when they left us to our dinghy. When examining the dinghy we realized that it hadn't left on its own: the mooring rope still had the bowline knot in place, the rope was around the outboard propeller, the motor was switched on, the knot closing the battery box was untied and the cover removed. Someone had clearly wanted to either move our dinghy or to became its new owner. The motor didn't work but luckily the oars hadn't disappeared and we got back to Mano.

The motor was damaged after the unknown user and didn't start with a recharged battery when I tried it next day. After lot of pondering and tinkering I found the problem and got it work!! :)

In the evening we moved to the other end of Boka Kotor aka Bay of Kotor and anchored in front of small village of Donki Morinj for two nights before continuing to Herceg Novi to pick up the next crew.

Kotorin merimuseossa lipun hintaan kuului nauhoitettu opastuskierros. Vaurasta kauppakaupunkia on puolustettu satojen vuosien ajan mitä erilaisimmilla aseilla. / The ticket to Kotor Maritime Museum included an audio guide. The wealthy trade city had been defended with many different guns during the centuries

Museossa oli pienoismalleja myös uudemmista laivoista, etenkin rahtialuksista. / The museum had also models of newer ships, especially cargo ships.

Iso kiitos ystävällisille Kotorin sataman työntekijöille, jotka auttoivat kumiveneen etsinnässä! / Huge thanks to friendly Kotor port officers who helped us to find the dinghy!

Kumiveneen moottori ei lähtenyt toimimaan täydelläkään akulla. Pitkähkön etsinnän jälkeen vika löytyi: moottori ei ollut päässyt pyörimään potkuriin menneen köyden takia, ja tämän aiheuttama oikosulkuvirta oli sulattanut muovin toisen hiilen ympäriltä. Hiili ei päässyt enää liikkumaan eikä siten koskettamaan moottoria. Muovin poisto mattopuukon avulla auttoi tilanteeseen ainakin toistaiseksi, mutta saa nähdä onko pitkäaikainen korjaus... / After a lot of tinkering I found the problem and fixed the motor... :)

Nappasimme rannalta karkuun päässeen kumiveneen, ja sen palautuksessa oli hyvä testata juuri korjattua moottoria / We caught a rubber boat which has escaped from the beach. It was a good opportunity to test the motor I just fixed when returning it.

Aina ei voi onnistua! Ankkurin nostossa tulleen kolon paikkaaminen onnistui onneksi gelgoat fillerillä / Sometimes things go wrong! Fixing the notch from lifting the anchor with gelcoat filler.

Satoja vuosia vanhaan myllyyn rakennettuun, erittäin tunnelmalliseen Catovica Mlini -kalaravintolaan mentiin kapeaa jokea pitkin, jossa usva alkoi jo nousta illan suussa. Ruoka oli herkullista ja palvelu miellyttävää. / There was a very nice fish restaurant Catovica Mlini which was built in a centuries old mill.

Kirkko on rakennettu Otok Gospa tekosaarelle, joka on muodostunut satojen vuosien aikana, kun vanhat ja vaurioituneet laivat on täytetty kivillä ja upotettu aina samaan kohtaan. / The church was built on the artificial island of Otok Gospa. The island was made by sinking old and damaged ships by filling them with stones on this location and after a few centuries an island was formed.

Tarina kertoo, että sairas kalastaja löysi kirkon paikalta maalauksen, vei maalauksen kotiinsa ja parantui ihmeellisesti. Tämän ihmeparantumisen kunniaksi saarelle rakennettiin kirkko ja kyseinen taulu on edelleen kirkossa nähtävillä. / According to a legend a sick fisherman found a paint from the location of the church, brought it home and was miraculously healed. For the honor of that a church was built on the location where painting was found. The painting is still in the church.

Uusia ystäviä Montenegrosta / New friends from Montenegro

Anniinan ja Hannan kyyti lentokentälle järjestyi paikallisesta hostellista, ja sitä järjestellessä juttelimme vastaanottotiskillä olleen Filipin kanssa muutakin. Veneelle päästyä tuli mieleen, että pyydetäänpä Filip tyttöystävänsä Ivan kanssa Manolle kahville. Saimme kutsuun myöntävän vastauksen ja seuraavana iltana kävin hakemassa heidät kumiveneellä Kotorin satamasta veneelle. Vietimme todella mukavan illan jutellen Montenegrosta, Suomesta ja paljosta muusta. Illan päätteeksi saimme vielä kutsun Ivan ja Filipin kotiin päivälliselle seuraavaksi illaksi!

Seuraavan, poikkeuksellisen sateisen päivän vietimme mukavasti veneessä sisällä lueskellen ja äänikirjaa kuunnellen (Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe, vahva luku/kuuntelusuositus!). Illaksi sää kuitenkin selkiytyi ja pääsimme kuivina kumiveneellä ja kävellen Ivan ja Filipin viihtyisään kotiin. Ilta kului leppoisasti uusiin ystäviin tutustuessa. Filip oli muuttanut maan pääkaupungista Podgorica Kotoriin opiskelemaan matkailua. Iva taas oli kotoisin Kotorin vanhassa kaupungissa. Huolimatta erilaisista taustoista huomasimme että meillä on myös paljon yhteistä!

Illan aikana opimme myös paikallisesta arjesta ja kulttuurista. Montenegron kieli on käytännössä serbian murre, mutta siihen on lisätty muista entisistä Jugoslavian maista erottautumiseksi muutama kirjain, joita ei edes juuri käytetä. Todellinen valta maassa on ollut näennäisestä demokratiasta huolimatta vuosikymmeniä samalla tyypillä, joka vaihtelee presidentin ja pääministerin virassa. Maassa ei juuri valmisteta mitään, eikä taloudella mene kovin vahvasti. Montenegro liittyi Natoon vuonna 2017, mutta se herättää maassa ristiriitaisia tunteita. Filip nimittäin muistaa vielä, kun Nato pommitti heitä parikymmentä vuotta sitten. Perhe on montenegrolaisille tärkeä ja perheenjäsenet ovat usein keskenään hyvin läheisiä.

- - - - -

The transportation to airport for Anniina and Hanna was arranged from local hostel. When arranging it we discussed with receptionist Filip with other topics as well, and later we decided to ask him and her girlfriend Iva to come for a coffee. We got a positive answer and next evening I picked them up from the Kotor port with our dinghy. We had a great evening together chatting about Montenegro, Finland and a lot more. At the end of the evening we even got an invitation to Iva's and Filip's home for dinner next evening!

The next day was unusual rainy and we spent it comfortably inside the boat reading and listening an audio book (All the Light We Cannot See by Anthony Doerr, strongly recommended!). For the evening the weather luckily cleared and we didn't get wet while walking to Iva's and Filip's cosy home. The evening went quickly when getting to know each other. Filip had moved from Montenegro's capital Podgorica to Kotor to study Tourism and Hospitality whereas Iva had born in Kotor and lived in the old town. Despite our different backgrounds we found out a lot in common!

During the night we also learned about the local life and culture. The Montenegrin language is practically a dialect of Serbian with couple of new letters to distinguish from other former Yugoslavian countries. Despite the seeming democracy, the real power in the country is in the hands of the same guy who is switching between president and prime minister positions. Montenegro is not producing much and the economical situation is challenging. The country joined Nato 2017 but it raises conflicting feelings since Filip still remembers when Nato bombarded them twenty years ago. Family is very important for Montenegrins and family members are often very close to each other.

Kotorin vanhakaupunki / The Old Town of Kotor

Opastettu kierros avasi mielenkiintoisesti kaupungin historiaa / Guided tour revealed interesting facts from the city history

Kotor on todellinen turistirysä, ja sen huomasi myös torin hintatasossa / Kotor is a real tourist attraction and that was also apparent from the open air market prices

Katoimme pöytään muumimukit, ja ilmeni Muumien olleen Filipin lempiohjelma lapsena. / We put our Moomin cups to table and found out that Moomins was Filip's favorite program as a child

Aamusuihku sunnuntaina / Sunday morning shower

Suklaa shouffleeta parvekkeella / Chocolate shuffle on a balcony

Thanks for your hospitality Iva and Filip! You're always welcome to visit us in Finland!

Montenegron poukamissa

20.8.2018 Budva (Dukley Marina) - Sveti Stefan, 4 nm
21.8.2018 Sveti Stefan - Bigova, 14 nm
22.8.2018 Bigova - Sveti Marko, 17 nm
23.8.2018 Sveti Marko - Kotor, 12 nm

Montenegro on pieni maa, asukkaita vain 600 000 ja rantaviivaa vajaa 300 kilometriä. Pitkän purjehdusrupeaman jälkeen sen lyhyet etäisyydet tuntuivat oikein sopivilta. Ensimmäinen kohteemme Budvan jälkeen oli vain neljän mailin päässä oleva Sveti Stefan. Se on lähellä mannerta oleva pieni saari, johon on rakennettu 1400-luvulla koko saaren täyttävä muureilla ympäröity kaupunki.

Tarina kertoo, että ryöstöretkellä olevat turkkilaiset laivat yöpyivät ankkurissa Sveti Stefanin vieressä. Paikallisen klaanin sotilaat yllättivät ja päihittivät heidät, ja saadun saaliin avulla rakennuttivat Sveti Stefanin kaupungin. Viimeiset 60 vuotta saari on tosin ollut luksushotelli, eikä sinne ole asiaa muilla kuin hotellin asiakkailla. Mekin siis ihailimme saarta vain veneestä ja mantereelta käsin.

Sveti Stefanilta jatkoimme Bigovan pieneen kalastajakylään. Hiukan venähtäneen lähdön vuoksi oli jo hämärää, kun saavuimme perille. Mukavaksi yllätykseksi poukamassa olikin ravintolan poijuja, johon heidän työntekijä vielä auttoi meitä kiinnittymään. Oletettavasti poijut on asennettu poukamaan muutaman viime vuoden aikana, sillä satamakirjassa ei ole niistä mainintaa.

Seuraavana päivänä kävimme lounaalla poijut omistavassa Grispolis-ravintolassa. Jaoimme ison, lähes puolitoista kiloa painavan seabass-kalan, joka oli erinomaista! Jälkeenpäin Kotorissa kuulimme, että kyseinen ravintola on kuuluisa itse pyytämistään tuoreista ja hyvistä kaloista. Sen sijaan Kotorin ravintoloiden kala-annoksia kehotettiin välttämään, koska ne ovat lähes poikkeuksetta kasvatetuista ja pakastetuista kaloista valmistettuja.

Poukamaelämä uintimahdollisuuksineen viehätti meitä taas niin, että yövyimme Porto Montenegron luksusvenesataman sijaan sen eteläpuolella olevan saaren suojassa. Jatkaessamme seuraavana päivänä matkaa Kotoriin ankkuroiduimme pariksi tunniksi Porto Montenegron eteen, ja kävimme siellä jäätelöllä.

Kotor on minulle ennestään tuttu paikka, sillä neljä vuotta sitten vietin siellä viikon miehistönvaihdon yhteydessä. Sen vanhakaupunki on hieno, eikä ole ihme että paikka on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Anniina ja Hanna saivat järjestettyä kyydin suoraan kaupungista lentokentälle, joten ehdimme rauhassa tutustua kaupunkiin ja kiivetä sen ylle kohoavaan linnoitukseen.

Nimipäivääni juhlistettiin brittityylisesti skonsseilla ja teellä

Sveti Stefanin hotellisaari

Vuorenhuipun takana oli metsäpalo

Sveti Stefanin lähellä olevien ravintoloissa kehotettiin menemään viereiseen ravintolaan, kaikki pöydät olivat täynnä ja niihin pitkä jono, tai tilausta ei tultu ottamaan viittomisesta huolimatta. Päädyimme mini-marketin kautta nurmikolle syömään.

Sveti Stefanin kohdalta lähti rantaa pitkin hieno polku

Biitsille ei vissiin haluta kuin hotellin asiakkaita

 

Tyynen viikon harvoja purjehdushetkiä

Porto Montenegro

Kasvislasagne valmistumassa matkalla Kotoriin

Kotorin vanhakaupunki. Mano pienin lahdessa ankkurissa olevista veneistä.

Paluumatkalla linnoituksen huipulta. Ylös on 1400 porrasta, joten liikkeelle kannattaa lähteä aamulla reitin vielä ollessa varjossa.

Albanian ohitus

17.8.2018 Corfu (Ormos Garitsas) - Erikoussa (Port Erikoussa), 30 nm
18.-19.8.2018 Erikoussa (Port Erikoussa) - Budva (Dukley Marina), 167 nm

Pohjoisin saari Kreikassa ennen Albaniaa on Erikoussa, jonka edustalla yövyimme. Port Erikoussa on saaren eteläisellä eli suojan puolella, mutta mainingit pääsivät silti kiertämään sinne ja keikuttamaan venettä. Rannalla jyrisi myös voimalaitos, joten yö oli hiukan levoton sängyssä pyöriessä. Toisaalta herääminen tavallista aikaisemmin lauantaiaamuna ei tuottanut ongelmia ja liikkeelle lähtö kohti Albaniaa ja Vlorëa oli ripeä.

Albaniassa voi tehdä maahantulomuodollisuudet kolmessa kaupungissa. Eteläisin on lähellä Kreikan rajaa oleva Sarande, keskimmäinen Vlorë ja pohjoisin Durres. Seuraava miehistö ei pääsisi bussilla Durresia etelämmäs, mutta veneellä sinne taas ei Erikoussasta ehtisi lauantaina ennen pimeää. Siksi ajatus oli rantautua Vlorëen, ja hakea vuokra-autolla miehistö Durresista. Kreikan kännykkäverkon kantaman sisällä ehdimme vielä perehtyä Albaniaan ja opimme, että tiet ovat siellä erittäin huonossa kunnossa, paikallinen liikennekulttuuri vauhdikasta, eikä auton vuokraamista suositeltu, päinvastoin. Kartalla parin tunnin ajolta näyttävä matka saattaisi kestää joidenkin juttujen mukaan jopa kuusi tuntia. Albaniassa veneilijöiden pitää myös varsinaisten maahantulomuodollisuuksien lisäksi kirjautua virallisesti jokaiseen kaupunkiin sekä tullessa että lähtiessä riippumatta siitä kuinka kauan aikoo siellä viipyä. Tähän taas tarvitaan paikallisen agentin suht tyyristä palvelua.

Lopulta tulimme siihen tulokseen, että ohitamme Albanian tällä kertaa ja pysähdymme siellä mahdollisesti paluumatkalla. Näin ei tarvitse tehdä työläitä ja kalliita maahantulomuodollisuuksia, vuokrata autoa ja seuraavan miehistön bussimatka lyhenee noin kuusi tuntia. Uudeksi määränpääksi vaihtui Budvan kaupunki Montenegrossa, ja ilmoitimme seuraavalle miehistölle olevamme siellä sunnuntaina noin puolen päivän aikaan.

Noin puolet 30 tunnin purjehduksesta oli tuuletonta ja ajoimme moottorilla, toisen puolen pääsimme purjeilla kohtalaisessa joskin vähän vastaisessa tuulessa. Kevyen tuulen takia aallokko oli maltillinen, mikä helpotti matkantekoa. Yön tunnit vuorottelimme ruorissa ja nukkuessa, ja vuoron vaihto oli aina parin tunnin välein. Unet jäivät vähän lyhyiksi, mutta vastapainona saimme ihailla upeaa auringonlaskua mereen, kuutamoa, tähtitaivasta sekä vuorten takaa nousevaa aurinkoa :)

Nyt oli hyvä hetki huoltaa kumivenettä, sillä paikkaukseen käytettävä kumiliima vaatii 48 tunnin kuivumisajan

Saavuimme Port Erikoussaan juuri auringon laskiessa. Loppumatkasta tuuli oli navakka, joten takille oli tarvetta.

Albanian rannikko on vuoristoista ja karua. Yksi purjevene bongattiin sen edustalta.

Vainoharhaisesti ulkovaltojen hyökkäystä pelännyt diktaattori Hoxha rakennutti Albaniaan 60-luvulta 80-luvulle eri lähteiden mukaan 200 000 - 700 000 teräsbetonibunkkeria! Ja asukkaita maassa on kolme miljoonaa.

Aamupala on katettu :)

Pian Budvassa!

Saavuimme Budvaan kaksi minuuttia yli puolen päivän, aika nappiin arvioitiin saapumisaika. Tosin tullilaituriin pääsyä jouduimme sitten odottamaan lähemmäs puoli tuntia.

Poukamasta toiseen

14.8.2018 Paxoi (Ormos Lakka) - Mourtos (Monastery Bay), 11 nm
15.8.2018 Mourtos (Monastery Bay) - Ormiskos Valtou, 9 nm
17.8.2018 Ormiskos Valtou - Corfu (Ormos Garitsas), 13 nm

Paxoilta matka jatkui mantereen puolelle Mourtosin lähelle ankkuriin, jonka jälkeen oli pakko tehdä muutaman tunnin visiitti Mourtosin satamaan täydentämään vesitankit sekä ruokavarastot ennen seuraavaa poukamaa. Poukamaelämässä on puolensa, kun saa olla omassa rauhassa ja pääsee veneestä suoraan uimaan silloin kun mieli tekee tai lämpötila kohoaa liian tukalaksi. Satama-altaissa vesi on yleensä niin likaista, ettei niissä tee mieli uida.

Igoumenitsan lähellä oleva Ormiskos Valtou on mielenkiintoinen poukama. Vesi on siellä melko sameaa ja kaloja paljon. Illalla kalat intoutuvat hyppimään, ja isoja vonkaleita hyppii korkealle ilmaan vähän väliä. Siitä huolimatta kalaonni oli huono, kalat vain pomppivat akuankkamaisesti veneen ympärillä tarttumatta syöttiin.

Seuraava miehistönvaihto oli logistisesti hiukan hankala, sillä emme olleet edenneet ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Nykyisellä miehistöllä oli lennot Corfulta perjantai-iltana, ja seuraava miehistö saapuisi jo seuraavana päivänä Dubrovnikiin, jonne on linnuntietä matkaa noin 200 mailia. Jätimme Ullan siskon kaverinsa kanssa Corfuun perjantaina, ja jatkoimme saman tien matkaa pohjoiseen kohti Albaniaa. Ajatus oli, että seuraava miehistö tulisi Dubrovnikista bussilla johonkin Albanian kaupungeista ja ottaisimme heidät sieltä kyytiin.

Ensimmäiset delfiinit tälle kesälle! Taustalla Mourtos. 

Ajatus kylmästä kolasta sai Paulan ja Riikan liikkeelle

Monastery Bay Mourtosin edustalla

Ormiskos Valtou ja kesän ensimmäinen sadekuuro

Ormiskos Valtou. Mano ensimmäinen vene oikealta.

Parinkymmenen kilometrin juoksulenkki Igoumenitsaan kuumassa auringonpaisteessa vaati kaksi jäätelötaukoa.

s/y A, venäläisen oligarkin rakennuttama kallis (ja ruma?) purjelaiva. Alus on maksanut yli 400 miljoonaa euroa eli noin parin jumbojetin verran.

s/y A näyttää enemmän sota-alukselta kuin purjelaivalta

Turkoosi poukama Paxoilla

12.8.2018 Preveza (anchoring) - Paxoi (Ormos Lakka), 35 nm

Prevezasta suuntasimme uuden miehistön kanssa heti aamusta pohjoiseen ja Albanian suuntaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli ennestään tuttu Lakka-poukama Paxoilla, edelleen Kreikassa siis, joka oli jäänyt mieleeni neljän vuoden takaa erittäin positiivisena. Poukama on kaikkialta kolmen metrin syvyinen, hiekkapohja värjää veden kirkkaan turkoosiksi ja rannalla on pieni kiva kylä. Emme tosin olleet ainoita poukamaan mieltyneitä, sillä mastoja laskemalla siellä oli arviolta satakunta muuta venettä ankkurissa.

Ohi ajavista laivoista tuli ajoittain poukamaan aaltoja, jotka keikuttivat hiukan häiritsevästi venettä. Tämä oli kuitenkin vain pieni haitta, ja päätimme viettää poukamassa pari yötä. Ehdimme käydä maissa tekemässä illalla juoksulenkin ja yön jälkeen rannassa aamujumpan, samalla saimme leipomosta tuoretta leipää.

Kaadoin kannella olevan kumiveneen sisälle vähän vettä, eikä vuotokohtaa enää tarvitse arvailla

Blogia päivittämässä, mutta kyllä tässä varmaan opiskelukin onnistuu...

Kumiveneiden kokoontumisajot

Roskien vienti ja sitten lenkille

Lakka-poukama Paxoilla