Montenegron poukamissa

20.8.2018 Budva (Dukley Marina) - Sveti Stefan, 4 nm
21.8.2018 Sveti Stefan - Bigova, 14 nm
22.8.2018 Bigova - Sveti Marko, 17 nm
23.8.2018 Sveti Marko - Kotor, 12 nm

Montenegro on pieni maa, asukkaita vain 600 000 ja rantaviivaa vajaa 300 kilometriä. Pitkän purjehdusrupeaman jälkeen sen lyhyet etäisyydet tuntuivat oikein sopivilta. Ensimmäinen kohteemme Budvan jälkeen oli vain neljän mailin päässä oleva Sveti Stefan. Se on lähellä mannerta oleva pieni saari, johon on rakennettu 1400-luvulla koko saaren täyttävä muureilla ympäröity kaupunki.

Tarina kertoo, että ryöstöretkellä olevat turkkilaiset laivat yöpyivät ankkurissa Sveti Stefanin vieressä. Paikallisen klaanin sotilaat yllättivät ja päihittivät heidät, ja saadun saaliin avulla rakennuttivat Sveti Stefanin kaupungin. Viimeiset 60 vuotta saari on tosin ollut luksushotelli, eikä sinne ole asiaa muilla kuin hotellin asiakkailla. Mekin siis ihailimme saarta vain veneestä ja mantereelta käsin.

Sveti Stefanilta jatkoimme Bigovan pieneen kalastajakylään. Hiukan venähtäneen lähdön vuoksi oli jo hämärää, kun saavuimme perille. Mukavaksi yllätykseksi poukamassa olikin ravintolan poijuja, johon heidän työntekijä vielä auttoi meitä kiinnittymään. Oletettavasti poijut on asennettu poukamaan muutaman viime vuoden aikana, sillä satamakirjassa ei ole niistä mainintaa.

Seuraavana päivänä kävimme lounaalla poijut omistavassa Grispolis-ravintolassa. Jaoimme ison, lähes puolitoista kiloa painavan seabass-kalan, joka oli erinomaista! Jälkeenpäin Kotorissa kuulimme, että kyseinen ravintola on kuuluisa itse pyytämistään tuoreista ja hyvistä kaloista. Sen sijaan Kotorin ravintoloiden kala-annoksia kehotettiin välttämään, koska ne ovat lähes poikkeuksetta kasvatetuista ja pakastetuista kaloista valmistettuja.

Poukamaelämä uintimahdollisuuksineen viehätti meitä taas niin, että yövyimme Porto Montenegron luksusvenesataman sijaan sen eteläpuolella olevan saaren suojassa. Jatkaessamme seuraavana päivänä matkaa Kotoriin ankkuroiduimme pariksi tunniksi Porto Montenegron eteen, ja kävimme siellä jäätelöllä.

Kotor on minulle ennestään tuttu paikka, sillä neljä vuotta sitten vietin siellä viikon miehistönvaihdon yhteydessä. Sen vanhakaupunki on hieno, eikä ole ihme että paikka on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Anniina ja Hanna saivat järjestettyä kyydin suoraan kaupungista lentokentälle, joten ehdimme rauhassa tutustua kaupunkiin ja kiivetä sen ylle kohoavaan linnoitukseen.

Nimipäivääni juhlistettiin brittityylisesti skonsseilla ja teellä

Sveti Stefanin hotellisaari

Vuorenhuipun takana oli metsäpalo

Sveti Stefanin lähellä olevien ravintoloissa kehotettiin menemään viereiseen ravintolaan, kaikki pöydät olivat täynnä ja niihin pitkä jono, tai tilausta ei tultu ottamaan viittomisesta huolimatta. Päädyimme mini-marketin kautta nurmikolle syömään.

Sveti Stefanin kohdalta lähti rantaa pitkin hieno polku

Biitsille ei vissiin haluta kuin hotellin asiakkaita

 

Tyynen viikon harvoja purjehdushetkiä

Porto Montenegro

Kasvislasagne valmistumassa matkalla Kotoriin

Kotorin vanhakaupunki. Mano pienin lahdessa ankkurissa olevista veneistä.

Paluumatkalla linnoituksen huipulta. Ylös on 1400 porrasta, joten liikkeelle kannattaa lähteä aamulla reitin vielä ollessa varjossa.

Albanian ohitus

17.8.2018 Corfu (Ormos Garitsas) - Erikoussa (Port Erikoussa), 30 nm
18.-19.8.2018 Erikoussa (Port Erikoussa) - Budva (Dukley Marina), 167 nm

Pohjoisin saari Kreikassa ennen Albaniaa on Erikoussa, jonka edustalla yövyimme. Port Erikoussa on saaren eteläisellä eli suojan puolella, mutta mainingit pääsivät silti kiertämään sinne ja keikuttamaan venettä. Rannalla jyrisi myös voimalaitos, joten yö oli hiukan levoton sängyssä pyöriessä. Toisaalta herääminen tavallista aikaisemmin lauantaiaamuna ei tuottanut ongelmia ja liikkeelle lähtö kohti Albaniaa ja Vlorëa oli ripeä.

Albaniassa voi tehdä maahantulomuodollisuudet kolmessa kaupungissa. Eteläisin on lähellä Kreikan rajaa oleva Sarande, keskimmäinen Vlorë ja pohjoisin Durres. Seuraava miehistö ei pääsisi bussilla Durresia etelämmäs, mutta veneellä sinne taas ei Erikoussasta ehtisi lauantaina ennen pimeää. Siksi ajatus oli rantautua Vlorëen, ja hakea vuokra-autolla miehistö Durresista. Kreikan kännykkäverkon kantaman sisällä ehdimme vielä perehtyä Albaniaan ja opimme, että tiet ovat siellä erittäin huonossa kunnossa, paikallinen liikennekulttuuri vauhdikasta, eikä auton vuokraamista suositeltu, päinvastoin. Kartalla parin tunnin ajolta näyttävä matka saattaisi kestää joidenkin juttujen mukaan jopa kuusi tuntia. Albaniassa veneilijöiden pitää myös varsinaisten maahantulomuodollisuuksien lisäksi kirjautua virallisesti jokaiseen kaupunkiin sekä tullessa että lähtiessä riippumatta siitä kuinka kauan aikoo siellä viipyä. Tähän taas tarvitaan paikallisen agentin suht tyyristä palvelua.

Lopulta tulimme siihen tulokseen, että ohitamme Albanian tällä kertaa ja pysähdymme siellä mahdollisesti paluumatkalla. Näin ei tarvitse tehdä työläitä ja kalliita maahantulomuodollisuuksia, vuokrata autoa ja seuraavan miehistön bussimatka lyhenee noin kuusi tuntia. Uudeksi määränpääksi vaihtui Budvan kaupunki Montenegrossa, ja ilmoitimme seuraavalle miehistölle olevamme siellä sunnuntaina noin puolen päivän aikaan.

Noin puolet 30 tunnin purjehduksesta oli tuuletonta ja ajoimme moottorilla, toisen puolen pääsimme purjeilla kohtalaisessa joskin vähän vastaisessa tuulessa. Kevyen tuulen takia aallokko oli maltillinen, mikä helpotti matkantekoa. Yön tunnit vuorottelimme ruorissa ja nukkuessa, ja vuoron vaihto oli aina parin tunnin välein. Unet jäivät vähän lyhyiksi, mutta vastapainona saimme ihailla upeaa auringonlaskua mereen, kuutamoa, tähtitaivasta sekä vuorten takaa nousevaa aurinkoa :)

Nyt oli hyvä hetki huoltaa kumivenettä, sillä paikkaukseen käytettävä kumiliima vaatii 48 tunnin kuivumisajan

Saavuimme Port Erikoussaan juuri auringon laskiessa. Loppumatkasta tuuli oli navakka, joten takille oli tarvetta.

Albanian rannikko on vuoristoista ja karua. Yksi purjevene bongattiin sen edustalta.

Vainoharhaisesti ulkovaltojen hyökkäystä pelännyt diktaattori Hoxha rakennutti Albaniaan 60-luvulta 80-luvulle eri lähteiden mukaan 200 000 - 700 000 teräsbetonibunkkeria! Ja asukkaita maassa on kolme miljoonaa.

Aamupala on katettu :)

Pian Budvassa!

Saavuimme Budvaan kaksi minuuttia yli puolen päivän, aika nappiin arvioitiin saapumisaika. Tosin tullilaituriin pääsyä jouduimme sitten odottamaan lähemmäs puoli tuntia.

Poukamasta toiseen

14.8.2018 Paxoi (Ormos Lakka) - Mourtos (Monastery Bay), 11 nm
15.8.2018 Mourtos (Monastery Bay) - Ormiskos Valtou, 9 nm
17.8.2018 Ormiskos Valtou - Corfu (Ormos Garitsas), 13 nm

Paxoilta matka jatkui mantereen puolelle Mourtosin lähelle ankkuriin, jonka jälkeen oli pakko tehdä muutaman tunnin visiitti Mourtosin satamaan täydentämään vesitankit sekä ruokavarastot ennen seuraavaa poukamaa. Poukamaelämässä on puolensa, kun saa olla omassa rauhassa ja pääsee veneestä suoraan uimaan silloin kun mieli tekee tai lämpötila kohoaa liian tukalaksi. Satama-altaissa vesi on yleensä niin likaista, ettei niissä tee mieli uida.

Igoumenitsan lähellä oleva Ormiskos Valtou on mielenkiintoinen poukama. Vesi on siellä melko sameaa ja kaloja paljon. Illalla kalat intoutuvat hyppimään, ja isoja vonkaleita hyppii korkealle ilmaan vähän väliä. Siitä huolimatta kalaonni oli huono, kalat vain pomppivat akuankkamaisesti veneen ympärillä tarttumatta syöttiin.

Seuraava miehistönvaihto oli logistisesti hiukan hankala, sillä emme olleet edenneet ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Nykyisellä miehistöllä oli lennot Corfulta perjantai-iltana, ja seuraava miehistö saapuisi jo seuraavana päivänä Dubrovnikiin, jonne on linnuntietä matkaa noin 200 mailia. Jätimme Ullan siskon kaverinsa kanssa Corfuun perjantaina, ja jatkoimme saman tien matkaa pohjoiseen kohti Albaniaa. Ajatus oli, että seuraava miehistö tulisi Dubrovnikista bussilla johonkin Albanian kaupungeista ja ottaisimme heidät sieltä kyytiin.

Ensimmäiset delfiinit tälle kesälle! Taustalla Mourtos. 

Ajatus kylmästä kolasta sai Paulan ja Riikan liikkeelle

Monastery Bay Mourtosin edustalla

Ormiskos Valtou ja kesän ensimmäinen sadekuuro

Ormiskos Valtou. Mano ensimmäinen vene oikealta.

Parinkymmenen kilometrin juoksulenkki Igoumenitsaan kuumassa auringonpaisteessa vaati kaksi jäätelötaukoa.

s/y A, venäläisen oligarkin rakennuttama kallis (ja ruma?) purjelaiva. Alus on maksanut yli 400 miljoonaa euroa eli noin parin jumbojetin verran.

s/y A näyttää enemmän sota-alukselta kuin purjelaivalta

Turkoosi poukama Paxoilla

12.8.2018 Preveza (anchoring) - Paxoi (Ormos Lakka), 35 nm

Prevezasta suuntasimme uuden miehistön kanssa heti aamusta pohjoiseen ja Albanian suuntaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli ennestään tuttu Lakka-poukama Paxoilla, edelleen Kreikassa siis, joka oli jäänyt mieleeni neljän vuoden takaa erittäin positiivisena. Poukama on kaikkialta kolmen metrin syvyinen, hiekkapohja värjää veden kirkkaan turkoosiksi ja rannalla on pieni kiva kylä. Emme tosin olleet ainoita poukamaan mieltyneitä, sillä mastoja laskemalla siellä oli arviolta satakunta muuta venettä ankkurissa.

Ohi ajavista laivoista tuli ajoittain poukamaan aaltoja, jotka keikuttivat hiukan häiritsevästi venettä. Tämä oli kuitenkin vain pieni haitta, ja päätimme viettää poukamassa pari yötä. Ehdimme käydä maissa tekemässä illalla juoksulenkin ja yön jälkeen rannassa aamujumpan, samalla saimme leipomosta tuoretta leipää.

Kaadoin kannella olevan kumiveneen sisälle vähän vettä, eikä vuotokohtaa enää tarvitse arvailla

Blogia päivittämässä, mutta kyllä tässä varmaan opiskelukin onnistuu...

Kumiveneiden kokoontumisajot

Roskien vienti ja sitten lenkille

Lakka-poukama Paxoilla

Huoltotauko ennen seuraavan miehistön tuloa

6.8.2018 Lefkas Marina - Preveza, 8 nm

Lefkasista ei löytynyt apua ankkuripeliin eikä akkuihin, joten päätimme jatkaa Cleopatra Marinaan kokeilemaan onnea. Edellisen talven kokemukset sieltä olivat positiivisia, marinan venetarvikekaupan valikoima laaja ja hinnatkin kohtuulliset.

Esittelin irrotettua ankkuripeliä marinan huollolle, mutta he eivät innostuneet korjausajatuksesta. Ihan ymmärrettävää etteivät haluaisi ottaa vastuulleen vanhaa laitetta, jonka toimintaan saamisesta ei ollut takeita. Lupasivat kuitenkin seuraavana päivänä katsoa sitä tarkemmin.

Mietimme illalla asiaa ja tulimme lopulta siihen tulokseen, että parempi ostaa ja asennuttaa tässä vaiheessa kokonaan uusi ankkuripeli. Vaikka vanhan saisi toimimaan, olisi siihen pakko tilata melkoinen määrä varaosia, joiden toimitusajasta ja hinnasta ei ollut tietoa. Sekä aikataulu että korjauskustannukset olivat hyvin epäselviä ja vaikea tietää kuinka pitkään korjattu laite enää toimisi. Uuden ankkuripelin marinan kauppa sen sijaan lupasi jo tilausta seuraavaksi päiväksi.

Ankkuripelin asennusta odottaessa teimme pyöräretken takaisin Lefkasiin. Hankimme sieltä edellisellä viikolla sitloodaan tyynyjä, joita olisi jälkikäteen ajatellen voinut olla useampikin ja haimme niitä nyt muutaman lisää.

Akkuihin en kysynyt apua Cleopatra Marinasta, sillä tässä vaiheessa oli selvinnyt ettei vika ehkä olekaan uusissa akuissa vaan jossain muualla. Asensin nimittäin uudet järeät kaapelit akuilta suoraan jääkaapille, mikä pienensi merkittävästi kaapelin aiheuttamaa jännitehäviötä. Nyt jääkaappi pysyi päällä läpi yön, vaikka akkujen jännite laski epätavallisen alas ennen kuin tasaantui. Vaatii lisäselvittelyä...

Uuden ankkuripelin asennuksen valmistuttua siirryimme poukaman toiselle laidalle Prevezan kaupungin eteen ankkuriin vastaanottamaan seuraavan miehistön. Ullan sisko kaverinsa kanssa lentäisi seuraavana päivänä Ateenaan, mistä he tulisivat bussilla Prevezaan. Olisi tehnyt mieli vaihtaa ankkurin paikkaa ihan vain siitä ilosta, että sen nostaminen on nyt niin helppoa!

Saranda Express yhteysalus 300 tonnin nosturissa. Jouduimme odottamaan aluksen laskua veteen niin kauan, että päädyimme jäämään yöksi marinan eteen.

Pyörien kasaus ja renkaiden pumppaus ennen 45 kilometrin reissua Lefkasiin ja takaisin

Matka Lefkasiin oli kuuma, ja perillä jäätelö maistui sekä ansaitulta että poikkeuksellisen hyvältä :)

Valmistautuminen paluumatkalle pimeää maantietä pitkin: ensimmäisen pyörän ohjaustankoon taskulamppu näyttämään valoa tiellä pysymiseksi, taaempaan pyörään punainen otsalamppu varoittamaan autoilijoita ja uudet istuintyynyt tarakalle.

27 vuotta vanhan ankkuripelin sisälmykset: tiivisteet murusina ja sisällä purumainen massa

Kohta meillä on uusi ankkuripeli

Ankkurissa Prevezan edessä seuraavaa miehistöä odottamassa. Huomatkaa uusi hieno ankkuripeli :)

Rinkalla on kätevä joskin kohtalaisen raskas ja kuuma kantaa ruokaostokset veneelle

Rantautumisnäytös Sivotassa

2.8.2018 Meganisi (Port Atheni) - Lefkas (Ormos Sivota), 12 nm
3.8.2018 Lefkas (Ormos Sivota) - Meganisi (Ormos Kapali), 11 nm
5.8.2018 Meganisi (Ormos Kapali) - Lefkas Marina, 11 nm

Seuraavana päivänä jatkoimme Lefkasiin Sivota-poukamaan, jossa kiinnityimme 12Gods -ravintolan laituriin. Pian saapumisen jälkeen saimme seurata melkoista näytöstä, kun laituriin saapui kymmenkunta Neilson-firman kimppapurjehduksen eli flotillan venettä. Ensin tuli firman työntekijöiden (3 nuorta miestä) vene, ja nämä sitten kutsuivat muut veneet radiopuhelimella yksitellen paikalle ja avustivat tulijoita kiinnittymisessä. Ja apua todella tarvittiin. Välillä huvitti ja välillä jännitti kun seurasimme ehtiikö kippari kääntää veneen ajoissa (ehti), osuuko veneen keula toisen kylkeen (osui), pitääkö kiinnitysköysi (ei), kestääkö kipparin hermot (ei), riittääkö henkilökunnan kärsivällisyys (riitti) ja osuuko meidän veneeseen (ei ihan). Illalla kuulimme laiturilla yhden kipparin kertovan toiselle reissun kolme tärkeintä sanaa: "Not my boat".

Seuraavana päivänä suuntasimme takaisin Meganisille, josta löysimme mukavan ja lähes tyhjän poukaman. Keskimäärin näillä seuduilla on tähän aikaan vuodesta aina seuraa, kun Keski-Euroopassa on lomakausi parhaimmillaan. Ankkuroiduimme poukaman perälle tukevasti kahdella takaköydellä, ja totesimme tyytyväisinä puolivahingossa vallanneemme sen itsellemme. Kun palasimme illallisreissulta läheisestä kylästä meitä odotti yllätys: kolme brittivenettä oli kiinnittynyt ympärillemme, ja rannalla oli kunnon grillijuhlat käynnissä!

Hennan ja Jukan paluulento lähestyi, ja päätimme mennä yöksi Lefkasin marinaan. Sieltä pääsee kätevästi bussilla Prevezan kentälle, ja toivoin että isosta marinasta löytyisi apua toimimattomaan ankkuripeliin ja akkuihin. Jukka oli tehokkaasti toiminut ankkuripelinä, mutta nyt hänen palatessaan Suomeen pitäisi saada konevoimaa tilalle.

Sivota

Poukaman "valtaus" kahdella takaköydellä

Aamujumppa

Puolen tunnin kävelymatkan päässä oli Vathi-niminen kylä

Takaisin tullessa olimme saaneet kolme brittivenettä kavereiksi

Muillakin oli kaksi takaköyttä

Jukka sai ankkuripelin irti, ei ihme että oli jumissa. Jukan sanoin "kannattaa alkaa kerätä rahastoa uutta ankkuripeliä varten"

Kääntösillan kautta Meganisiin

1.8.2018 Preveza Marina - Meganisi (Port Atheni), 21 nm

Hennalla ja Jukalla oli myös paluulento Prevezasta, joten ajattelimme tehdä lenkin etelään Lefkasin ja Meganisin saarille ennen pohjoiseen suuntaamista. Tuulta oli vähän, joten emme lähteneet kiertämään Lefkasin saarta kokonaan, vaan oikaisimme kanavan kautta mantereen ja Lefkasin välistä. Kanavassa on tasatunnein aukeava kääntösilta, jonka edustalla olimme kolmen aikaan odottelemassa. Paitsi että klo 13 ja 15 silta ei aukea, eikä tästä kreikkalaisittain ollut luonnollisestikaan mitään mainintaa sillan luona olevassa kyltissä. Siltavahtia ei myöskään tuntunut juuri kiinnostavan sillan edustalle kertyvä venemäärä, eikä hän hätäillyt radiopuheluilla esitettyihin kysymyksiin vastaamisessa.

Uima- ja evästauon jälkeen silta aukesi, ja pääsimme jatkamaan matkaa. Ankkuroiduimme mukavasti Meganisin Port Atheni -poukamaan parinkymmenen muun veneen kanssa. Miljöö oli kohdillaan, mutta tekniikka tuotti harmaita hiuksia. Ankkuripeli tuntui olevan totaalisesti jumissa, ja tuliterien akkujen jännite suorastaan romahti jos niitä vähänkin kuormitti. Sen lisäksi ettei jääkaappi toiminut yöllä, ongelmat stressasivat oikein kunnolla: ongelmien syystä ei ollut tietoa, joten ei myöskään ollut tietoa miten ne voisi korjata.

Veneitä odottamassa kääntösillan aukeamista

Lähellä Meganisi, taustalla Lefkas

Vesistönylitysnäytös

Brittiläisen moottoriveneen oli vaikea uskoa ettei siihen kannata laskea ankkuria, ei "vaikka jäisi vain tunniksi". Ja ristiinhän ne ankkurit menivät