keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Uskomaton satama-show

Panormitikselta jatkoimme Symin saaren toiselle puolelle Symin kaupungin satamaan. Tuulta ei juuri ollut, mutta onneksi moottoroitava matka oli lyhyt. Symin satama on keskimääräistä haastavampi: satama-allas on syvä, ja tuuli puhaltaa kylkeen. Edellisestä kerrasta oppineena pudotin ankkurin tällä kertaa riittävän kauaksi, ja rantautuminen meni mallikkaasti.

Pian tulomme jälkeen alkoi satama-show, jollaista en ole ennen nähnyt. Satamassa oli yhtä aikaa toistakymmentä venettä tulossa ja lähdössä, nostamassa ja laskemassa ankkuria tai vain ajamassa ympäri ja etsimässä paikkaa. Osa oli isoja moottori- ja purjelaivoja, osa pieniä 50 jalkaisia purjeveneitä.

Läheltä meitä lähti yksinpurjehtija veneellään. Hänellä oli ankkurivinssin ohjain keulassa, joten kukaan ei ollut ohjaamassa venettä ankkuria nostettaessa. Ja kuten voi arvata, niin eihän se ihan nappiin mennyt. Miehellä oli tuuria, sillä hänen peräsimensä osui viereisen sveitsiläisten veneen ankkurikettinkiin. Oli todella pienestä kiinni, ettei peräsin takertunut kettinkiin, minkä seurauksena se olisi saattanut katketa. Tuuli painoi miehen venettä koko ajan sivuttain, ja hän nappasi ankkuriinsa sveitsiläisten ankkurin ja kuljetti sen edelleen Manon ankkurin yli. Kun mies pääsi lopulta irti ja matkaan, oli sveitsiläisten ankkuri irti pohjasta ja ristissä meidän kanssa.

Sveitsiläiset eivät ehtineet tehdä asialle mitään, kun vapautuneeseen paikkaan tuli vauhdilla ja vaarallisen näköisesti Shoogle-niminen purjevene, joka oli pyörinyt satama-altaassa jo vaikka kuinka kauan. Ja he laskivat ankkurinsa aivan väärään paikkaan, sveitsiläisten ja meidän ankkurin päälle…

Tätä showta jatkui parisen tuntia. Lopulta useiden uudelleen rantautumisten ja ristissä olleiden ankkureiden irrotuksen jälkeen tilanne satamassa rauhoittui. Ihme kyllä en nähnyt, että mihinkään veneeseen olisi tullut mitään vaurioita.

Symiltä tulimme eilen Rodokselle, ja tänään on kesän viimeinen miehistön vaihto. Niin se vain tämäkin kesä on kohta lopussa.

Katamaraanista tarkkaillaan huolestuneena purjeveneen manöövereita

Shoogle harjoitteli rantautumista useaan kertaan. Harjoitukselle oli kyllä tarve.

Sveitsiläisten ja Manon ankkureita yritettiin ensin erottaa kumiveneestä. Tuloksetta, joten lopulta sveitsiläisten piti lähteä laiturista, nostaa ankkuri ja rantautua uudestaan.

Shown jälkeen päivälliselle

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Uusi kulkusilta ja huikean kirkasta vettä

Uuden miehistön kanssa jatkoimme Kosilta etelään tutulle Nisiroksen saarelle. Kyseinen matka taittui tämän kesän ennätysvauhtia, ja pitkät pätkät nopeus vaihteli seitsemän ja kahdeksan solmun välillä. Jii-haa :)

Nisiroksella sain tehtyä yhden uuden hyödyllisen hankinnan. Olen jo pitkään etsinyt kulkusiltaa veneeseeni, ja periaatteessa yksinkertaisen lankun hommaaminen on osoittautunut hankalaksi. Nyt sain päähäni kysyä asiaa ravintolassa, ja sen pitäjä neuvoi kysymään läheisestä minimarketista. Sen pitäjän mies oli paikallinen puuseppä, ja hän toi seuraavana aamuna uudenkarhean lankun maihinnousua varten. Nyt kelpaa nousta laiturille :)

Nisirokselta jatkoimme edelleen myötätuulessa Tilokseen, ja seuraavana päivänä edelleen Khalkiin. Siellä ankkuroimme idyllisen Khalkin kaupungin edustan poukamaan. Poukaman vesi oli aivan uskomattoman kirkasta. Laskimme ankkurin 15 metrin syvyyteen (onneksi ankkuripeli toimii!), ja pohja näkyi selvästi. Snorklatessa alkoi melkein huimata, kun tunsi lentävänsä 15 metrin korkeudella!

Tänään puoliksi purjehdimme ja puoliksi moottoroimme kevyessä tuulessa Panormitiksen poukamaan. Poukamassa on luostari sekä kahvila netillä, joten pääsimme viimein muutaman päivän tauon jälkeen facebookiin, uutisia lukemaan ja blogia päivittämään.


Huippunopeus 7,9 solmua :)

Mielenkiintoisesti nimetty biitsijoukkue Nisiroksella. Epäselväksi jäi mihin suuntaan poliittinen kannanotto on.

Uudenkarhea kulkusilta käytössä

Unelmakelissä kohti Khalkia

Laura ja Jenni tekivät kumiveneellä tutkimusmatkan luolaan

Parnomitiksen poukama Simillä

Panormitiksen luostari

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Myötätuulessa Kosille

Palionisousta purjehdimme navakassa myötätuulessa Pserimoksen saarelle, ja ankkuroimme yöksi poukamaan. Poukama oli hyvin suojassa meltemiltä, joka puhalsi illan ja yön voimakkaasti. Emme olleet ainoita poukamaan yöksi tulleita, vaan seuranamme oli kymmenkunta muuta venettä. Tuulen suunta on täällä kesäisin helppo arvata: Viimeiset neljä-viisi viikkoa eli koko täällä oloaikani tuuli on puhaltanut samasta suunnasta eli luoteesta ja pohjoisesta. Matka etelään Kosille käy siis helposti.

Poukaman ympärillä ei ollut asutusta, ja ainoa sinne kantava matkapuhelinverkko tuli Turkin mantereelta. Turkin datasiirtohinnat ovat kuitenkin niin suolaiset, että Kreikan lainaneuvotteluiden lopputuloksen lukeminen täytyi siirtää Kosille.

Eilen tulimme sitten Kosin marinaan, ja melkein heti saatuamme köydet kiinni avasimme puhelimet ja syvennyimme Facebookin ja uutisten ihmeelliseen maailmaan. Olihan meillä ollut somesta ja muusta oleellisesta poikkeuksellisen pitkä kahden vuorokauden tauko :)

Iida ja Markku lähtivät aamusta lentokentälle, ja seuraava miehistö tulee illalla. Heitä odottaessa on ollut hyvää aikaa käydä vähän ostoksilla, viedä pyykit pesuun ja päivittää blogia. Onneksi satamaan tuulee navakasti, muuten olisi ollut tukala päivä.


Ruokavarastomme alkoivat olla Palionisoussa vähissä, eikä siellä eikä seuraavassa yöpaikassamme ollut kauppaa. Asia ratkesi, kun kysyimme olisiko tavernan pitäjällä myydä meille muutamia puuttuvia elintarvikkeita. Hän sanoi ajavansa aamulla kaupunkiin kauppaan, ja lupasi tuoda meille ruokaa. Kätevää :)

Kahvia odotellessa. Tai oikeammin kahviveden kiehumista.

Urheat melojat saivat kumiveneen rannalle kovasta vastatuulesta huolimatta.

Poukama missä yövyimme Pserimoksen saarella

Myötätuulessa kohti Kosia

Pankkiautomaatin takaseinässä kaupan puolella oli näyttö. Taitaa olla turha yrittää nostaa käteistä tästä(kään) automaatista...

Kos

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kaukana sivistyksestä

Tänään tulimme Lerokselta navakassa myötätuulessa Kalymnoksen itäpuolella olevaan Palionisoun poukamaan. Sen rannalla oli kaksi tavernaa, jotka olivat laittaneet kymmenkunta valkoista ja punaista poijua mihin kiinnittyä. Poukama oli syvä ja pohja kivinen, joten ankkuroiminen olisikin ollut hankalaa.

Poukamassa todella tunsi olevansa kaukana sivistyksestä. Ympärillä kohosivat jyrkät, karut ja korkeat kalliot, ja rannalla oli vain muutama talo. Kreikan saaristossa on varsin tavanomaista, että mobiilidata liikkuu todella huonosti. Tällä kertaa oltiin kuitenkin täysin matkapuhelinverkon ulottumattomissa. Edes rannan tavernoissa ei ollut nettiä tarjolla, joten pääsen julkaisemaan blogipäivityksen vasta myöhemmin ihmisten ilmoille palattuani :)

Menimme syömään tavernaan, joka oli laittanut poijun mihin kiinnityimme. Ruokailun jälkeen kävimme tekemässä pienen kävelylenkin. Vähän kauempana rannasta oli vielä kolmas taverna, ja palatessa tavernan omistaja tervehti ja alkoi jutella. Hetken kuluttua hän halusi esitellä jotain artikkelia ja pyysi istahtamaan. Olin epäluuloinen, että mitähän tässä on takana, mutta menimme sisään. Omistaja esitteli itsensä Nikolaiksi, ja artikkeli oli yhdeksän vuoden takaa purjehduslehdestä. Nikolas kertoi poukaman historiaa. Paikka on muuttunut muutaman viime vuoden aikana valtavasti. Ennen tänne ei ollut tietä eikä sähköä, ja Nikolaksen tavernassa kävivät vain purjehtijat. Tien ja sähkön tultua poukamaan tuli pari muutakin tavernaa, uimaranta ja turisteja. Tällä kertaa vain juttelimme, mutta lupasin Nikolakselle ensi kerran poukamaan tullessani tulevani syömään hänen tavernaan. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää.

Voin hyvin kuvitella poukaman olleen paljon parempi aikaisemmin. Nyt rannan tavernoista tulee valo- ja äänisaastetta. No, se ei estä ihastelemasta vielä vähän tähtitaivasta ennen nukkumaan menoa.


Leroksen poukamassa tuuli oli navakka, mutta aallokkoa ei vielä ollut.

Perillä Palinisoussa. Apina oli valinnut hyvän roiskesuojan :)

Tavernan omistaja tuli moottoriveneellä auttamaan purjevenettä, jolla oli haasteita poijuun kiinnittymisen kanssa. Veneessä oli naiskippari (harvinaista), joka ajoi veneen hyvin poijun luokse. Keulassa olleet kolme(!) miestä yrittivät napata poijun ja kiinnittää köyden siihen. Tulos: puolet katkenneesta keksistä jäi poijuun eikä poijua saatu kiinni. Uutta kiinnitysyritystä varten yksi miehistöstä hyppäsi uimaan. Ei ehkä paras ratkaisu, mutta onneksi saivat apua tavernan omistajalta.

Yhteispelillä kumivene kulkee kovemmassakin tuulessa. Toisen melan kiinnikkeen irrottua ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kanoottityylinen melominen.

Näkymä poukamaan ravintolan terassilta.

"Parking is free" -kyltti niin syrjässä kaikesta kuin olla voi :)


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kosinta veneellä

Eilinen oli aivan uskomaton päivä. Unohtumaton, etten sanoisi.

Ennen lähtöämme Kalymnoksen kaupungista kävimme vielä leipomossa ja pienen lenkin kaupungilla. Kuuma päivä ajoi jäätelöostoksille. Valitsemamme kauppa myi aitoja pesusieniä, mistä Kalymnoksen saari on kuuluisa. Valitessamme jäätelöitä myyjä kertoi pesusienien sukeltamisesta ja niiden valmistamisesta. Ja mielenkiintoisesti kertoikin. Lopputulos oli se, että ostimme pari pesusientä ja unohdimme jäätelöt :)

Vaikka päivä oli lähtenyt loistavasti käyntiin, niin parempaa oli tiedossa. Luoviessamme erittäin kevyessä tuulessa se tapahtui ensimmäistä kertaa tänä kesänä: Markku bongasi parven delfiinejä. Alkuperäinen kurssi ja määränpää unohtuivat välittömästi, ja lähdimme seuraamaan parvea. Hienoja eläimiä!

Yöksi menimme Emborios-nimiseen poukamaan Artistico-ravintolan poijuun. Ja ravintola ei ollutkaan mikä tahansa ravintola, vaan nimensä veroinen. Omistajana on todella ystävällinen ja puhelias, kitaraa soittava George. Illan aikana hän haki kitaransa, ja soitti sitä ja yritti saada meidät laulamaan vähän huonolla menestyksellä. Ravintolaan tulee kuulemma usein muusikoita syömään, ja he soittavat ja laulavat yhdessä myöhään yöhön. Sinä iltana oli hiljaista, mutta edellisenä iltana oli kuulemma ollut toinen meininki. Odotan mielenkiinnolla millaista on seuraavalla käynnilläni :)

Ja sitten illalla ravintolasta palattua tuli todellinen piste iin päälle koko päivälle. Iida kertoi Markun kosineen häntä veneessä tähtitaivaan alla. Ja Iida sanoi kyllä! Pointsit Markulle, tuota ei olisi voinut paremmin hoitaa! Ensimmäinen kosinta veneelläni, mutta toivottavasti ei viimeinen. Kuten Markulle sanoin, niin loistava idea, jonka laitan korvan taakse :)

Kalymnos satamasta kuvattuna. Kävimme lenkillä vuorella olevan ristin luona. Tiukka nousu, mutta palkintona hieno näköala.

Tuoretta aamuleipää ostamassa.

Jäätelön osto vaihtuikin pesusienten ostamiseen. Todella jännän tuntuisia kasveja. Ei oikein kasveiksi uskoisikaan. Myyjä kertoi hyvin niiden keräämisestä merenpohjasta sekä käsittelystä sen jälkeen.

Me lähdimme Kalymnoksesta, turistilaivat tulivat.

Kesän ensimmäiset delfiinit!

Markku ruorissa, apina tähystämässä.

Matkaevästä

Artistico-ravintolaan kannattaa tulla kauempaakin!

Artistico-ravintolan omistaja George soitti kitaraa, ja yritti saada asiakkaat laulamaan. Tällä kertaa vähän huonolla menestyksellä, mutta usein ravintolassa kuulemma musisoidaan myöhään yöhön.


torstai 9. heinäkuuta 2015

Kahvia ja suklaata uutta miehistöä odotellessa

Saattelin tänään edellisen miehistöni lautalle, millä he pääsevät Kosilta Rodokselle ja sieltä edelleen lentäen Suomeen. Lautta lähti seitsemältä, joten herätys oli pikkuisen tavallista aikaisemmin. Itse asiassa sen verran aikaisin, että heräämisen jälkeen saimme kuulla osan turisteista olevan edelleen viihteellä sataman lähellä olevissa kuppiloissa…

Aikaisen herätyksen ansiosta ehdin seuraavaa miehistöä odotellessa keittää toiset aamukahvit, ottaa jääkaapista suklaata ja istahtaa koneelle päivittämään blogia. Iida ja Markku olivat jo laskeutuneet ja matkalla satamaan, joten he olisivat pian veneellä. Suunnitelma oli täydentää varastot ja purjehtia vielä samana päivänä Kalymnokselle.


Sussu ja skootteri tutustumassa Nisyrokseen

Turistit tunnistaa kypärästä :)

Nisyrokselta Kosille ei tuullut, joten tyynyjeni ratkenneet saumat korjattiin! Kiitos!


Muutamia maileja ennen Kosia tuuli nousi, joten pääsimme loppumatkan tyylikkäästi purjeilla

Kosin satamaan tuli vene, joka oli huomattavasti kipparin kokemusta isompi. Sataman työntekijän ammattitaidon ja avustajien ansiosta vahingoilta kuitenkin vältyttiin. Rantautuessa vene sai ankkurinsa ristiin kolmen mooring-köyden kanssa, ja selvittelyyn meni pari-kolme tuntia. Ps. Kyseessä ei siis ollut Mano :)

Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! :)

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Munakokkelia matolle ja kotieläinlenkki

Luulin tulevani Tilokselle ensimmäistä kertaa, mutta kaupungin satamaan saavuttua tunnistin paikan. Olin ollut siellä nelisen vuotta sitten ensimmäisellä Välimerenpurjehduksellani. Pian perille tultua lähdimme etsimään ravintolaa, ja istahdettuamme yhteen ravintoloista tunnistin senkin: söimme edellisellä käynnillä samassa paikassa :)

Seuraavana päivänä ajattelimme alun perin suunnata Nisirokselle, mutta veneemme luokse pysähtyi paikallinen skootterinsa kanssa, ja kehui saaren toisella puolella olevaa poukamaa. Satamakirjan mukaan meltemi aiheuttaa poukamaan pientä maininkia, mutta päätimme siitä huolimatta suunnata sinne.

Osan matkasta saaren ympäri olimme sen suojassa, ja jouduimme käyttämään moottoria. Osan matkasta taas tuuli melko lujaa. Matkan ollessa jo loppupuolella puuska kallisti venettä niin, että yksi sivukaapeista aukesi. Ja sen kaapin ylähyllyllä sattuikin sitten olemaan muun tavaran lisäksi kaksi täyttä kananmunakennoa. Ne tulivat komeassa kaaressa lattialle. Tulos: kahdeksan särkynyttä kananmunaa salongin matolla :/

Poukamaan päästyä ankkuroimme ja aloitimme siivousoperaation. Matto pestiin perusteellisesti. Lattia ruuvattiin irti, jotta kaikki väleihinkin menneet kananmunat saatiin pois. Melkoinen homma, mutta tulipahan puhdasta!

Poukama oli kaunis. Peräankkurin avulla pidimme keulan maininkeihin, jolloin niistä ei ollut haittaa. Oikeastaan päinvastoin, keinuttivat mukavasti. Siinä keinunnassa oli mahtava katsella tähtitaivasta ja kuunnella aaltojen kohinaa rantaan :)

Aamulla ehkä hieman yllättäenkin kaikki kertoivat nukkuneensa erinomaisesti. Ehkä se oli jonkinlainen kehtoefekti :) Aamupalan ja –uintien jälkeen nostimme purjeet ja lähdimme kohti Nisirosta.

Nisiroksessa teimme koko porukalla juoksulenkin. Siitä tulikin melkoinen kotieläinlenkki: Ensimmäisenä tien vieressä täysin vapaana kuoputtivat puolen tusinaa possua. Niitä seurasi sitten muita eläimiä tasaisin väliajoin: kissoja, koiria, vuohia, lampaita, kanoja, kalkkunoita… Ja koiria lukuun ottamatta kaikki vapaana.

Nisiroksessa päätimme olla kaksi yötä. Miehistö vuokrasi tänään skootterit ja lähti tutustumaan saareen. Itselleni saari on jo niin tuttu, että jäin viettämään rauhallista venepäivää lukien ja blogia päivittäen. Huomenna onkin sitten aika suunnata Kosille, missä on seuraava miehistön vaihto.


Ryhmäkuva matkalta. Kipparilla vaikeuksia yltää sekä kuvaan että ruoriin :)

Satamamaksua maksamassa Tiloksen satamassa

Eristou-niminen kaunis poukama Tiloksen länsipuolella

Poukamaan tulevien maininkien takia vein kumiveneellä taka-ankkurin, jotta keula pysyy koko ajan poukaman suuaukkoa ja maininkien tulosuuntaa kohti.

Hajonneista munista pesty matto kuivumassa. Itse asiassa siitä tuli puhtaampi, mitä se oli ennen munakokkelia.

Nyt loppuivat puhtaat vaatteet. Meikäläinen taitaa olla elämäni ensimmäistä kertaa nyrkkipyykillä :)

Tuttu Palin satama Nisiroksella

Juoksulenkin maisemat olivat "varsin kohtuulliset" :)

Röh! Ensimmäiset kotieläimet

Tarkkasilmäinen voi erottaa kuvasta vuohia