perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kosinta veneellä

Eilinen oli aivan uskomaton päivä. Unohtumaton, etten sanoisi.

Ennen lähtöämme Kalymnoksen kaupungista kävimme vielä leipomossa ja pienen lenkin kaupungilla. Kuuma päivä ajoi jäätelöostoksille. Valitsemamme kauppa myi aitoja pesusieniä, mistä Kalymnoksen saari on kuuluisa. Valitessamme jäätelöitä myyjä kertoi pesusienien sukeltamisesta ja niiden valmistamisesta. Ja mielenkiintoisesti kertoikin. Lopputulos oli se, että ostimme pari pesusientä ja unohdimme jäätelöt :)

Vaikka päivä oli lähtenyt loistavasti käyntiin, niin parempaa oli tiedossa. Luoviessamme erittäin kevyessä tuulessa se tapahtui ensimmäistä kertaa tänä kesänä: Markku bongasi parven delfiinejä. Alkuperäinen kurssi ja määränpää unohtuivat välittömästi, ja lähdimme seuraamaan parvea. Hienoja eläimiä!

Yöksi menimme Emborios-nimiseen poukamaan Artistico-ravintolan poijuun. Ja ravintola ei ollutkaan mikä tahansa ravintola, vaan nimensä veroinen. Omistajana on todella ystävällinen ja puhelias, kitaraa soittava George. Illan aikana hän haki kitaransa, ja soitti sitä ja yritti saada meidät laulamaan vähän huonolla menestyksellä. Ravintolaan tulee kuulemma usein muusikoita syömään, ja he soittavat ja laulavat yhdessä myöhään yöhön. Sinä iltana oli hiljaista, mutta edellisenä iltana oli kuulemma ollut toinen meininki. Odotan mielenkiinnolla millaista on seuraavalla käynnilläni :)

Ja sitten illalla ravintolasta palattua tuli todellinen piste iin päälle koko päivälle. Iida kertoi Markun kosineen häntä veneessä tähtitaivaan alla. Ja Iida sanoi kyllä! Pointsit Markulle, tuota ei olisi voinut paremmin hoitaa! Ensimmäinen kosinta veneelläni, mutta toivottavasti ei viimeinen. Kuten Markulle sanoin, niin loistava idea, jonka laitan korvan taakse :)

Kalymnos satamasta kuvattuna. Kävimme lenkillä vuorella olevan ristin luona. Tiukka nousu, mutta palkintona hieno näköala.

Tuoretta aamuleipää ostamassa.

Jäätelön osto vaihtuikin pesusienten ostamiseen. Todella jännän tuntuisia kasveja. Ei oikein kasveiksi uskoisikaan. Myyjä kertoi hyvin niiden keräämisestä merenpohjasta sekä käsittelystä sen jälkeen.

Me lähdimme Kalymnoksesta, turistilaivat tulivat.

Kesän ensimmäiset delfiinit!

Markku ruorissa, apina tähystämässä.

Matkaevästä

Artistico-ravintolaan kannattaa tulla kauempaakin!

Artistico-ravintolan omistaja George soitti kitaraa, ja yritti saada asiakkaat laulamaan. Tällä kertaa vähän huonolla menestyksellä, mutta usein ravintolassa kuulemma musisoidaan myöhään yöhön.


torstai 9. heinäkuuta 2015

Kahvia ja suklaata uutta miehistöä odotellessa

Saattelin tänään edellisen miehistöni lautalle, millä he pääsevät Kosilta Rodokselle ja sieltä edelleen lentäen Suomeen. Lautta lähti seitsemältä, joten herätys oli pikkuisen tavallista aikaisemmin. Itse asiassa sen verran aikaisin, että heräämisen jälkeen saimme kuulla osan turisteista olevan edelleen viihteellä sataman lähellä olevissa kuppiloissa…

Aikaisen herätyksen ansiosta ehdin seuraavaa miehistöä odotellessa keittää toiset aamukahvit, ottaa jääkaapista suklaata ja istahtaa koneelle päivittämään blogia. Iida ja Markku olivat jo laskeutuneet ja matkalla satamaan, joten he olisivat pian veneellä. Suunnitelma oli täydentää varastot ja purjehtia vielä samana päivänä Kalymnokselle.


Sussu ja skootteri tutustumassa Nisyrokseen

Turistit tunnistaa kypärästä :)

Nisyrokselta Kosille ei tuullut, joten tyynyjeni ratkenneet saumat korjattiin! Kiitos!


Muutamia maileja ennen Kosia tuuli nousi, joten pääsimme loppumatkan tyylikkäästi purjeilla

Kosin satamaan tuli vene, joka oli huomattavasti kipparin kokemusta isompi. Sataman työntekijän ammattitaidon ja avustajien ansiosta vahingoilta kuitenkin vältyttiin. Rantautuessa vene sai ankkurinsa ristiin kolmen mooring-köyden kanssa, ja selvittelyyn meni pari-kolme tuntia. Ps. Kyseessä ei siis ollut Mano :)

Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! :)

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Munakokkelia matolle ja kotieläinlenkki

Luulin tulevani Tilokselle ensimmäistä kertaa, mutta kaupungin satamaan saavuttua tunnistin paikan. Olin ollut siellä nelisen vuotta sitten ensimmäisellä Välimerenpurjehduksellani. Pian perille tultua lähdimme etsimään ravintolaa, ja istahdettuamme yhteen ravintoloista tunnistin senkin: söimme edellisellä käynnillä samassa paikassa :)

Seuraavana päivänä ajattelimme alun perin suunnata Nisirokselle, mutta veneemme luokse pysähtyi paikallinen skootterinsa kanssa, ja kehui saaren toisella puolella olevaa poukamaa. Satamakirjan mukaan meltemi aiheuttaa poukamaan pientä maininkia, mutta päätimme siitä huolimatta suunnata sinne.

Osan matkasta saaren ympäri olimme sen suojassa, ja jouduimme käyttämään moottoria. Osan matkasta taas tuuli melko lujaa. Matkan ollessa jo loppupuolella puuska kallisti venettä niin, että yksi sivukaapeista aukesi. Ja sen kaapin ylähyllyllä sattuikin sitten olemaan muun tavaran lisäksi kaksi täyttä kananmunakennoa. Ne tulivat komeassa kaaressa lattialle. Tulos: kahdeksan särkynyttä kananmunaa salongin matolla :/

Poukamaan päästyä ankkuroimme ja aloitimme siivousoperaation. Matto pestiin perusteellisesti. Lattia ruuvattiin irti, jotta kaikki väleihinkin menneet kananmunat saatiin pois. Melkoinen homma, mutta tulipahan puhdasta!

Poukama oli kaunis. Peräankkurin avulla pidimme keulan maininkeihin, jolloin niistä ei ollut haittaa. Oikeastaan päinvastoin, keinuttivat mukavasti. Siinä keinunnassa oli mahtava katsella tähtitaivasta ja kuunnella aaltojen kohinaa rantaan :)

Aamulla ehkä hieman yllättäenkin kaikki kertoivat nukkuneensa erinomaisesti. Ehkä se oli jonkinlainen kehtoefekti :) Aamupalan ja –uintien jälkeen nostimme purjeet ja lähdimme kohti Nisirosta.

Nisiroksessa teimme koko porukalla juoksulenkin. Siitä tulikin melkoinen kotieläinlenkki: Ensimmäisenä tien vieressä täysin vapaana kuoputtivat puolen tusinaa possua. Niitä seurasi sitten muita eläimiä tasaisin väliajoin: kissoja, koiria, vuohia, lampaita, kanoja, kalkkunoita… Ja koiria lukuun ottamatta kaikki vapaana.

Nisiroksessa päätimme olla kaksi yötä. Miehistö vuokrasi tänään skootterit ja lähti tutustumaan saareen. Itselleni saari on jo niin tuttu, että jäin viettämään rauhallista venepäivää lukien ja blogia päivittäen. Huomenna onkin sitten aika suunnata Kosille, missä on seuraava miehistön vaihto.


Ryhmäkuva matkalta. Kipparilla vaikeuksia yltää sekä kuvaan että ruoriin :)

Satamamaksua maksamassa Tiloksen satamassa

Eristou-niminen kaunis poukama Tiloksen länsipuolella

Poukamaan tulevien maininkien takia vein kumiveneellä taka-ankkurin, jotta keula pysyy koko ajan poukaman suuaukkoa ja maininkien tulosuuntaa kohti.

Hajonneista munista pesty matto kuivumassa. Itse asiassa siitä tuli puhtaampi, mitä se oli ennen munakokkelia.

Nyt loppuivat puhtaat vaatteet. Meikäläinen taitaa olla elämäni ensimmäistä kertaa nyrkkipyykillä :)

Tuttu Palin satama Nisiroksella

Juoksulenkin maisemat olivat "varsin kohtuulliset" :)

Röh! Ensimmäiset kotieläimet

Tarkkasilmäinen voi erottaa kuvasta vuohia

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Vauhdikas yö Khalkilla

Symiltä purjehdimme loistavassa purjehduskelissä Khalkin saarelle. Tuuli tuli sivusta, ja oli juuri sopivan navakka. Suorastaan lensimme määränpäähän. Perillä ankkuroimme Khalkin kaupungin vieressä olevaan poukamaan. Pian perille tultuamme tuuli yltyi, ja korkean saaren ylitse tulevat puuskat olivat voimakkaita. Ankkuri oli erittäin tukevasti kiinni hiekkapohjassa, joten puuskista huolimatta olimme poukamassa mukavasti. Liikkeessä tosin olimme puuskittaisen tuulen takia koko ajan ankkurikettingin vuoroin kiristyessä ja vuoroin löystyessä.

Hieman ennen pimeätä poukamaan tuli vauhdilla paikallinen kalastajavene. Heillä ei ankkuroinnissa kauan nokka tuhissut, vaan vauhdista ankkuri veteen, ja muutaman minuutin päästä veneen sisälle nukkumaan. Meitä tosin huolestutti etäisyys, jolle he ankkuroivat. Erityisesti pimeän tullen heidän veneensä tuntui tulleen selvästi lähemmäksi. Luistaakohan heidän ankkuri? Jonkin aikaa seurasimme tilannetta hieman hermostuneina, ja sitten laitoimme varmuuden vuoksi keulaan fenderit. Molemmat veneet liikkuivat puuskittaisessa tuulessa ankkurikettingin päässä edestakaisin kovaa vauhtia, ja mahdollisessa törmäystilanteessa fenderit estäisivät vahingon syntymisen.

Aamulla herätessämme kalastajavene oli jo lähtenyt. Aamusnorklaus kalastajaveneen ankkurointijälkien luokse selvitti, ettei heidän ankkurinsa ollut missään välissä luistanut. Kyseessä oli ollut vain pimeän aiheuttama vaikutelma. Turhaa huolehtimista siis.

Ennen matkan jatkamista Tilokselle soudimme vielä maihin jäätelölle ja tutustumaan idylliseen Khalkin kaupunkiin. Todella kiva paikka! Ja kuuma!

Liikkeelle Symistä

Aina ankkuroidessa ja käsilamppua kiinnittäessä muistaa, että pitäisi kiivetä maston huippuun ja vaihtaa rikki mennyt ankkurivalo. Sopivaa hetkeä ei vain tunnu löytyvän...

Mittasimme todella voimakkaita tuulenpuuskia käsituulimittarilla

Lähelle ankkuroinutta kalastajavenettä varten laitoimme keulaan varmuuden vuoksi fenderit.

Ei hassumpi maisema herätä ja lähteä aamu-uinnille :) Vesi saisi kyllä olla lämpöisempää.

Khalki oli todella idyllinen pikkukaupunki

Kukka-asetelmaa arvioimassa :)

Näkymä Khalkin kaupungista merelle

Jos on Suomessa paikoittain kiviset pellot, niin kyllä olisi kova homma tehdä tähänkin pelto :)

Mano odotti uskollisesti poukamassa paluutamme kaupunkikierrokselta

torstai 2. heinäkuuta 2015

Luovien Symille

Ladiko Bay oli hieno paikka, ja siellä oli mukava viettää rento viikko yksin. Oli kuitenkin todella mukava saada taas seuraa ja päästä liikkeelle. Lounaan, uimisten ja ankkuripelin korjauksen jälkeen lähdimme uuden miehistön kanssa ensimmäiseksi tuttuun Rodoksen Mandraki-marinaan. Ja kyllä, luit aivan oikein: ankkuripelin korjauksen, eli varaosien avulla sain sen korjattua, ja ankkuri nousee taas nappia painamalla. Vaikka liikunta on toki hyväksi, niin tuntui se vain mukavalta nostaa ankkuri nappia painamalla :)

Mandraki-marina oli kätevä pysähdyspaikka. Sieltä saimme sekä ruokavarastot että vesitankin täyteen, ja se oli sopivalla etäisyydellä miehistölle, joka ei ollut käytännössä nukkunut lainkaan edellisenä yönä. Aamulla lähtiessämme Mandrakista kohti Symiä toistui edelliseltä kerralta tuttu näytelmä: aloitellessamme aamupalaa läheltämme lähti iso purjevene, ja kuinka ollakaan heidän ankkurinsa oli jumiutunut pohjaan. He hakivat pian sukeltajan apuun, mutta silti ankkurin irrottamisessa meni noin tunti. Heti heidän päästyä irti vierestämme lähti vene. Ja he olivat ensimmäinen vene, jonka näin satamassa nostavan ankkurin ongelmitta.

Oma lähtömme jännitti luonnollisesti, mutta ankkuri nousi ongelmitta ja lähtö meni muutenkin nappiin. Symille purjehdimme koko matkan vastatuulessa, joka loppumatkasta nousi noin 12 m/s. Kävi ihan urheilusta.

Symin satamaan ankkurointi on haastavampaa kuin moniin muihin satamiin, sillä se on syvä ja ankkurin joutuu laskemaan 15-20 metriin. Peruutus laituriin sujui mallikkaasti, mutta olin käskenyt tiputtaa ankkurin liian myöhään, ja kiristettäessä se ei tarrannut vaan tuli veneelle asti. Harjoitus tekee mestarin: peräköydet siis irti ja uusi yritys. Ja onneksi ankkuripeli oli nyt kunnossa. Kettingin ja ankkurin nostaminen 15 metristä olisi ollut kova homma. Erityisesti nyt, kun ankkurimies ehti palata Suomeen :)

Symi on todella idyllinen ja kaunis kaupunki, ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Toisaalta nyt nukkumaan mennessä kaipaan poukaman rauhaa. Tie menee viiden metrin päästä, ja ravintolaan musiikkeineen ei ole kuin kymmenen metriä...

Pienet mutta kriittiset varaosat. Uusien klipsien ja jousien asentamisen jälkeen ankkuripeli on taas toimintakunnossa! Jes :)

Ruokavarastot täydennetty

Tuttu näytös Rodoksen Mandraki-marinassa. Tällä kertaa jumissa oli vähän isomman purjeveneen ankkuri.

Luovilla navakassa tuulessa





Symin kaupunki

Sussu, Annette ja Symin kellotorni

Kaupungin sataman suulla kävi kääntymässä valtava purjevene. Takuulla yli 100 jalkaa.

Symi iltavalaistuksessa. Kamerakännyköiden kuvanlaatu on kyllä ottanut valtavia kehitysaskeleita!

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Ladiko Bay tuli tutuksi

Viikko vierähti nopeasti. Niin nopeasti, että olen edelleen ankkurissa Ladiko Bayssä. Poukama oli erinomainen paikka viettää viikko yksin: Se on suojassa meltemiltä, mikä oli oleellista, sillä meltemi puhalsi kovaa käytännössä koko viikon. Pohja on pehmeätä hiekkaa, mihin ankkuri tarraa hyvin. Vesi on kirkasta, joten poukamassa on hyvä snorklata. Rannalla on taverna, jonka wlan-yhteys kantoi veneelle. Lisäksi poukamassa ei varsinaisesti tarvitse olla yksin, sillä rannoilla on auringonottajia, ja poukamassa käy päivän aikana lukuisia veneitä lyhyellä pysähdyksellä. Viimeinen ei nyt tainnut olla varsinainen plussa, mutta ei siitä isoa haittaakaan ollut :)

Iso osa viikosta kului veneen huoltohommissa. Niitä riittää käytännössä loputtomiin. Mutta ehdin toki tehdä muutakin, kuten päivittää blogia, tehdä ruokaa, snorklata, käydä juoksemassa ja jopa vähän töitä vaikka lomalla olenkin. Lisäksi olen sattuneesta syystä seurannut varsin tarkasti Kreikan talouskriisiä.

Aurinkopaneelit ovat toimineet loistavasti, ja ovat olleet korvaamattomat poukamaviikon aikana. Maasähköä ei ole saatavilla, joten ilman niitä moottoria olisi joutunut käyttämään useita tunteja joka päivä akkujen lataamiseksi. Nyt sähköä on riittänyt niin jääkaappiin, läppäriin kuin wlan-tukiasemaan. Jaa mihin tarvitsen tukiasemaa? Pitäähän veneessä olla oma langaton verkko. Lisäksi tukiasema poimii tavernan signaalin tehokkaammin kuin kännykkä. Tarvittaessa voin laittaa tukiasemaan kiinni myös ison suunta-antennin, mutta nyt sitä ei tarvittu.

Vaikka oli mukava olla viikko yksin, on kyllä mukava saada huomenna seuraa. Uusi miehistö on varsin aamuvirkku, ja heidän lento laskeutuu jo ennen kymmentä aamulla. Pääsemme siis vielä huomisen aikana liikkeelle. Myös ankkuripelin varaosa on tulossa uuden miehistön mukana, joten toivottavasti pian ankkuri nousee taas nappia painamalla.

Ladiko Bay

Viikon aikana snorklasin...

...tein työhommia...

...laitoin ruokaa (yksin on tylsä istua tavernassa)...

...ja huolsin venettä. Akkuvääntimen akut alkavat olla elinkaarensa päässä, eikä niistä oikein riittänyt puhtia reiän poraamiseen. Ratkaisin asian ottamalla virran suoraan veneen akuista. Johan riitti puhtia, kun oli 450 Ah akut takana :)

Reikien teon jälkeen piti vielä sahata reikä aurinkopaneelien monitorille. Yllättävän kovaa hommaa.

Kun tekee huoltohommia ahtaissa tiloissa, niin tuntuu että joka paikka on hetkessä täynnä tavaraa.

Huokaus! Mistähän sitä aloittaisi siivoamisen...

Kova homma, mutta valmista tuli. Kaaoksen jälkeen osaa taas arvostaa, kun esim. vessaan pääsee hyppimättä patjan ja muiden tavaroiden ylitse

Ladiko Bay ilta-auringossa

Viimeinen huoltohomma: vinkuvan vinssin avaus, putsaus ja rasvaus. Vinssi on edelleen yllä näkyvässä tilassa, joten saa nähdä onnistuuko kasaus yhtä helposti kuin purku :)