lauantai 12. elokuuta 2017

Akrokorintin vuoristolinnake

9.8.2017 Aigina (Ormos Mazioti) - Korfos, 18 nm
10.8.2017 Korfos - Corinth, 18 nm

Näillä helteillä luonnonsatamat ovat erityisen mukavia, joten seuraavaksi kohteeksi valikoitui suojainen Korfoksen poukama. Matka sinne sujui pääosin leppoisassa sivutuulessa. Yhden saaren suojassa tuuli tosin loppui täysin, ja tilanteen tarjoama uimamahdollisuus hyödynnettiin oitis.

Korfoksen poukaman ympärillä menee tunnelmallinen rantakatu, ja auringon laskettua ajelimme kumiveneellä rantaan. Kävelylenkin yhteydessä tehtiin muutama hyödyllinen ostos: uusi Kreikan kohteliaisuuslippu rispaantuneen tilalle sekä uudet hellehatut minulle ja Kirsille. En ostaessa arvannutkaan, kuinka hyödylliseksi hattu pian osoittautuisi.

Seuraavana päivänä matka jatkui Korintin kanavan läpi Korintinlahdelle. Tällä kertaa kanavan läpi ei päässytkään yhtä joutuisasti kuin edellisellä kerralla, vaan vuoron odotus venyi pariin-kolmeen tuntiin. Lopulta portit avautuivat ja ajoimme kanavan läpi ilta-auringon kauniissa valossa. Voisi sanoa, että odotus palkittiin. Korintin kaupunki on heti kanavan toisen pään vieressä, ja ehdimme satamaan auringon ollessa vielä ylhäällä. Onneksi näin, sillä paikan löytäminen sekalaisesta satamasta oli vaikeaa. Lopulta vene saatiin ahdettua kylkiparkkiin täsmälleen samaan kohtaan, mistä kolme vuotta ja kolme päivää aikaisemmin olin lähtenyt.

Eilen oli sitten satamapäivän vuoro. Korintin uuden kaupungin lähellä on antiikin Korintin rauniot, sekä siitä vielä vähän kauempana Akrokorintin vuoristolinnake. Päätimme käydä niissä molemmissa, ja lisäksi kävellä vajaan tunnin matka vuoristolinnakkeelta alas antiikin Korinttiin. En ole ihan varma oliko se sisukasta vai tyhmää tässä helteessä :) Hieno reissu joka tapauksessa!

Viime yönä nukuttiin vähän huonosti. Kuumuus häiritsi, ja lisäksi satamassa oli runsaasti hyttysiä. Niitä oli tullut veneeseen edellisenä yönä sekä päivän aikana, joten illalla laitetut hyttysverkot auttoivat vain osittain. Melkoisen hyttysjahdin ja sekä uimatasolla viileän suihkun alla olemisen jälkeen sain onneksi nukahdettua.

Tänään kyytiin tulee kaksi uutta miehistön jäsentä, ja kahden päivän ajan kokonaisvahvuus on kuusi. Ehkä vähän ahdasta tulee olemaan, mutta eiköhän sopu sijaa anna!

Uimatauko kesken matkan

Matkalla Korfokseen

Korfos

Hattukaupoilla

Korintin kanavasta täytyy maksaa kulkumaksu. Manon kokoiselle veneelle 150 euroa suuntaansa. Kuulemma yksi maailman kalleimmista suhteessa kanavan pituuteen, joka on vain kuutisen kilometriä.

Kirsi tähystää kanavaa

Kanavassa oli yllättävän voimakasta vellomista ja veden pyörteilyä. Liekö juuri ennen meitä läpi tulleen ison laivan aiheuttamia.

"Huvipuistomatka" ylös Akrokorintiin. Huomatkaa uudet hatut :D

Tähän asti pääsi taksilla. Loppumatka ylös linnakkeeseen käveltiin.

Akrokorintin vuoristolinnaketta ei ole rakennettu koristeeksi. Siellä on taisteltu lukuisia kertoja, ja puolustajien ilmeisestä etulyöntiasemasta huolimatta linnoitus on valloitettu useasti.

Huipulla! Korintin kaupunki lahden perällä oikealla.

Vajaan tunnin kävely alas Akrokorintin linnakkeesta antiikin Korinttiin oli lämmin!

Mosaiikki antiikin Korintin museossa. Museon ilmastointi oli varsin tervetullut :)

2700 vuotta vanhoja kattotiiliä. Jos Teslan Solar Roofia ei lasketa, niin aika vähän tapahtunut kattotiilissä kehitystä tuossa ajassa :D


tiistai 8. elokuuta 2017

Huh hellettä

7.8.2017 Ormos Anavissou (Chapel cove) - Athens (Zea Marina), 23 nm
8.8.2017 Athens (Zea Marina) - Aigina (Ormos Mazioti), 20 nm

Pidän lämpöisestä ja on mukava, kun ei tarvitse palella. Nyt alkaa kuitenkin tuntua, että pikkuisen vähempikin riittäisi. Viime päivinä lämpötilat ovat olleet 35 – 37 °C, ja tuntuu ettei yölläkään lämpötila kovin paljon laske. Paras keino viilentyä veneellä on päivällä uiminen ja yöllä märän pyyhkeen alla nukkuminen. Ja kumpaakin on harrastettu. Uintipuolella tein henkilökohtaisen matkaennätykseni, kun uimme Kappelipoukaman pyöreän niemen ympäri: kokonaisuudessaan noin kaksi kilometriä.

Eilen staattinen poukamaelo päättyi, kun keula suunnattiin kohti Ateenan Zea Marinaa. Kirsi ja Niko-Lassi saapuivat Ateenaan illalla, ja tuohon marinaan pääsi lentokentältä näppärästi bussilla. Samalla saimme vesi- ja ruokavarastot täydennettyä. Zea Marina oli kätevä, mutta muuten ei kovin erikoinen (no, oli siellä valtavia moottorijahteja, jos niitä haluaa ihastella ... :D). Lisäksi melko tuuleton marina ei mitenkään helpottanut kuumuutta.

Akkujen kapasiteetista tuntuu hävinneen valtaosa, vaikka olen pitänyt niistä hyvää huolta. Syy tähän on täysin epäselvä. Zea Marinassa equalisoin eli tasasin akut. Siinä akkuja ladataan muutaman tunnin ajan ylijännitteellä (15.4 V), jolloin akun lyijylevyille kertyneiden sulfaattikiteiden pitäisi irrota. Katsotaan onko siitä mitään apua. Ei huvittaisi hankkia uutta akustoa, kun nykyiset ovat vasta kolme vuotta vanhat.

Tänään jatkoimme matkaa heti, kun pakollinen kaupassakäynti ja muut askareet oli tehty. Leppoisassa ja lämpimässä myötätuulessa purjehdimme Aigina-saaren eteläpuolelle, ja ankkuroiduimme Ormos Maziotiin. Todella tunnelmallinen poukama. Juuri nyt on ihanan seesteinen tunnelma, pimeä ja lämmin. Blogin päivitys, tähtien ihailu ja kirjanlukuhetki.

Vessan ovi ei pysynyt kiinni. Saranat olivat tukevat, joten totesin että helpompi viilata lukkopesästä milli pois kuin yrittää säätää saranoita.Nyt lukon kieli taas loksahtaa paikalleen

Chapel Cove. Suurin osa veneistä on poukamassa pysyvästi säilytyksessä.

Chapel Coven vieressä olevan kukkulan huipulta

Zea Marina, Ateena. Huomatkaa osittainen kuunpimennys :)

Kaupasta tulossa. Niko-Lassia ei ainakaan palele. Ei kyllä meitä muitakaan.

Myötätuulessa kohti Aiginaa. Huomatkaa nostinten kätevä kiinnitys vanttiin estämään niiden paukkuminen mastoon yöllä.

Jahas, pitäisi vissiin laittaa ankkurikoukku paikalleen poistamaan rasitus ankkuripeliltä.

Ormos Mazioti

perjantai 4. elokuuta 2017

Temppeli ja kauppareissu kumiveneellä

3.8.2017 Sounion - Ormos Anavissou (Chapel cove), 8 nm

Tällä hetkellä olemme ankkurissa Kappelipoukamassa Anavissou-lahdessa. Tunnelma on ihanan rauhallinen, sillä tuulta ei ole juuri lainkaan. Vietimme Sounionin poukamassa kaksi yötä, ja niinä öinä tuuli oli erittäin kova. Lisäksi pilottikirjan varoituksen mukaisesti poukamassa oli poikkeuksellisen kovia puuskia. Otimme jopa biminin pois. Luultavasti se olisi kestänyt, mutta kankaasta lähti puuskissa melkoisesti ääntä.

Sounionissa viettämämme ankkuripäivän käytimme kiipeämällä kukkulan huipulla olevan antiikin aikaisen temppelin luokse. Kukkulalle menevä asfalttitie kiersi melkoisen lenkin, joten päätimme oikaista polkua pitkin. Oikoreitti osoittautui kuitenkin yllättävän pitkäksi, sillä maasto oli hankalakulkuista ja lisäksi suorimman reitin tiellä oli aita, joka piti kiertää. Kunnon lenkki tuli siis tehtyä. Ja fiksusti iltapäivällä siestan aikaan. Alan ymmärtää yhä paremmin ja paremmin täkäläisten tapaa viettää siestaa päivän kuumimpana hetkenä... :)

Lähtö Sounionista oli tavallista jännittävämpi. Tuuli oli edelleen kova, ja uidessa olimme huomanneet ankkurikettingin menneen pohjassa olleen ison ja painavan laivanosan ympäri. Onneksi kettinki ei jäänyt jumiin, vaan ankkuri nousi ongelmitta. Matka Kappelipoukamaan oli lyhyt, ja menimme sen kovassa tuulessa osin pelkällä etupurjeella ja osin moottorilla.

Tänään oli ajatus käydä Kappelipoukamasta kumiveneellä noin mailin päässä olevassa kaupungissa ruokaostoksilla. Tuuli oli kuitenkin vähän liikaa pienelle kumiveneelleni ja sen sähkömoottorille, joten ajoimme läheiseen rantaan. Lähin Uber oli yli puolen tunnin päässä ja rannalla olevasta ravintolasta eivät osanneet soittaa taksia, joten kävelimme ison tien varrella olevalle bussipysäkille. Vaikka matkaa kauppaan oli vain pari kilometriä, 35 asteen lämpötilassa ei houkutellut kävellä ison tien vartta. Jostain syystä olimme taas liikkeellä päivän kuumimpaan aikaan :)

Vartin odottelun jälkeen bussi saapui! Matkalla selvisi, ettei bussista voi ostaa lippuja. Onneksi kuskia asia ei kiinnostanut, joten tulimme matkustaneeksi pummilla kaupunkiin... Latoessamme ostoksia kaupan kassalla hihnalle huomasin taksin pysähtyvän kadun toiselle puolelle. Kuski tuli samaan kauppaan, ja sain sovittua meille paluukyydin. Matka takaisin sujui kätevästi uudella E350 AMG Mersulla, ja maksoi kokonaista 5 euroa. Vähän jäin miettimään taksikuskin bisnes-casea...

Kumivene ei ollutkaan ihan niin tiukasti kuin luulin, vaan jouduin edellisen blogikirjoituksen jälkeen laittamaan lisää köyttä

Ravintolaan tuotiin hedelmiä Hiacella, jonka kuljetuskapasiteetti oli hyödynnetty täysimääräisesti

Matkalla temppelille. Oikoreitti kulki hotellin biitsin läpi ja sen jälkeen suoraan ylös temppelille

Reitti oli ennakoitua haastavampi

Lopulta pääsimme itse asiaan eli valokuvaamaan :)

Poseidonin temppeli

Paluumatkan uusi oikoreitti oli edellistäkin pidempi. "Ai missä tuossa menee se polku?"

Kumivene etsii paikkaansa. Kovassa tuulessa ei oikein tiedä miten olisi

Joskus joutuu vähän arvailemaan kylttien merkitystä

Kauppareissu melkein suoritettu

tiistai 1. elokuuta 2017

Tavallisen kova tuuli

30.7.2017 Kithnos (Loutra) - Olympic Marina, 27 nm
1.8.2017 Olympic Marina - Sounion, 6 nm

Harvoin on ollut näin hyvä fiilis istuskella sitloodassa kirjoittamassa blogia. Olemme ankkurissa Sounion-nimisessä poukamassa, ja aurinko laski hetki sitten kukkulan taakse. Takana toisella kukkulalla on hienosti valaistu temppelin raunio. Tuuli on kova ja puuskittainen, mutta ankkuri pitää hienosti. Vene on kaikin puolin valmis yötä varten: kaikki köydet nätisti vyyhdillä, kumivene sidottu tiukasti kannelle, ankkurikettinki varmistettu köydellä, ankkurivalo paikallaan eikä kannella mitään irtonaista.

Syy erityisen hyvään fiilikseen on onnistunut lähtö Olympic Marinasta ja lyhyt mutta sitäkin tuulisempi purjehdus tänne poukamaan. Taannoisten parin päivän tyynen jälkeen meltemi on puhaltanut voimakkaasti, ja tänään tuuli oli noin 15 m/s, puuskissa yli 20 m/s. Laituripaikkamme marinassa oli erittäin ahdas: fenderit tuskin mahtuivat kummallekin sivulle, ja vastapäiseen veneeseen oli alle veneenmitta matkaa. Pähkäilimme Ullan kanssa miten ihmeessä oikein lähdemme liikkeelle. Tuuli puhalsi suoraan takaa ja painoi lähtiessä vastapäistä venettä kohti. Ilman keulapotkuria venettä ei ollut mitään mahdollisuutta kääntää kovassa tuulessa. Mietimme erilaisia köysiviritelmiä, mutta sitten päätimme kysyä marinasta apua, ja yksi marinan työntekijä tuli kumiveneellä työntämään Manon keulaa oikeaan suuntaan. Lähtö meni lopulta hyvin, ja suu kuivana huokasin helpotuksesta päästessämme marinasta ulos. Matka Sounioniin oli vain 6 mailia, ja sujui kovassa myötätuulessa nopeasti. Etenimme 7,5 solmua pelkällä osittain avatulla keulapurjeella.

Hankalasta lähdöstä voi arvata, että myös saapuminen Olympic Marinaan pari päivää aikaisemmin oli haastava. Sitä onneksi helpotti huomattavasti kevyempi tuuli. Kevytkin tuuli oli tosin sen verran navakka, että matka Loutrasta tehtiin ykkös- ja kakkosreiveillä. Kulma tuuleen oli tiukka, ja loppuun tuli myös pieni pätkä luovimista.

Olympic Marina oli iso, ankea ja vähän kuolleen oloinen. Se oli meille kuitenkin kätevä: Tuomo ja Henna pääsivät siitä kätevästi lentokentälle, vesitankki saatiin täyteen ja pyykit pestyä. Lisäksi marinan venetarvikekauppa oli hyvin varusteltu, ja sain ostettua laturin kumiveneen akun lataamiseen sekä mies-yli-laidan pelastussetin.

Henna ruorissa matkalla Olympic Marinaan

Tässä kohtaa mentiin ykkösreivillä

Jäätelö ja suklaakakku toimivat matkallakin :)


Pyykkipäivä. Sataman kuivausrumpu ei oikein kuivannut pyykkejä, joten teimme veneestä pyykkitelineen

Matkalla Sounioniin oli kova tuuli ja aallokkoa, joten fenderit kerättiin nopeasti sitloodaan

Uusi mies-yli-laidan pelastussetti. Toivottavasti ei tule koskaan käyttöä. Taustalla temppeli, joka on pimeässä hienosti valaistu.

Blogia kirjoittamassa


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Harvinaisen tuuletonta

28.7.2017 Mikonos (Ormos Korfos) - Tinos, 11 nm
29.7.2017 Tinos - Kithnos (Loutra), 36 nm

Yö poukamassa Mikonosin edustalla oli rauhallinen, sillä tuulta ei ollut yön aikana käytännössä lainkaan. Sen seurauksena veneet pyörähtelivät muutamia kierroksia ankkurinsa ympäri. Yleensä siitä ei ole haittaa, mutta yksi iso moottorivene oli laskenut kaksi ankkuria. Ne olivat pyörimisen seurauksena menneet nätisti rullalle, joten ennen lähtöä veneen piti tehdä samat kierrokset ankkurien ympäri toiseen suuntaan. Siinä sitä iso vene pyöri piruettia muiden katsellessa :)

Mikonosilta moottoroimme lyhyen matkan Tinokselle. Viehättävä kaupunki, ja aikaisesta saapumisesta johtuen ehdimme hyvin sekä shoppailla että käydä syömässä. Odotellessani muita takaisin veneelle shoppailemasta veneen viereen ilmestyi saarella asuva suomalainen. Oli bongannut veneen perässä liehuvan Suomen lipun. Juttelimme hyvän tovin, ja mm. selvisi, että paikalliset kutsuvat Mikonosia disneylandiksi. Nimi on varsin osuva, sillä saari on kuin yksi iso turistirysä.

Seuraavakin päivä oli lähes tuuleton, joten moottoroimme jälleen kohti Kithnosta. Matkan aikana päätin kokeilla autopilottia, jonka kompassi ei viime kesänä toiminut. Ja kas kummaa, nyt kompassilukema oli kohdillaan ja huristelimme lähes koko matkan autopilotin ohjaamana. Kätevää. Toivottavasti ei ollut tilapäinen toimintapuuska.

Kithnoksen Loutraan saavuimme ensimmäisten joukossa. Jouduimme silti satama-altaan ulkopuolelle, ja ilmeisesti vierasveneitä ei sisäpuolelle otetakaan. Illalla tuuli alkoi puhaltaa, ja pienen aallokon takia yöstä tuli vähän levoton. Sitä lukuun ottamatta paikka oli erittäin mukava. Lähellä satamaa on kuuma lähde, missä kävimme lenkin jälkeen rentoutumassa. Ravintoloiden pöydät olivat tunnelmallisesti aivan rannassa. Valitsemamme Stella-ravintola sai pisteet sijainnista ja palvelusta, mutta ruoka ei ollut kovin erikoista. Itse asiassa täsmälleen sama tilanne kuin Tinoksen ravintolassa.


Juuri saavuttu Tinokselle
Henna tuliaisia shoppailemassa Tinoksella

Ruksi seinään: annos oli huikean hyvää, mutta silti vähän jäi syömättä. Näköjään joku raja tulee suklaassakin vastaan :)
Kylläpäs Manossa on tavaraa :)

Ravintolassa Tinoksella Palvelu oli erinomaista mutta ruoka vähän pettymys

Ravintolasta näki ja kuuli katusoittajat hyvin, mikä loi mukavan tunnelman


Uimassa puolimatkassa Kithnokselle

Kaverikuva Kithnoksella

Kuuma lähde saavutti yllättävän suosion myös päivän helteessä. Taustalla Mano viides vene vasemmalta (matalin masto :) )

Operaatio oikotietä lenkin jälkeen kuumaan lähteeseen. Kävelyn sijasta päätimme oikaista uiden. Ongelmaksi tuli veneeseen nouseminen keulasta, sillä viereiset veneet blokkasivat perän uimatason. Asia ratkesi kätevällä köysitikkaalla, joka laskettiin keulasta.