lauantai 16. heinäkuuta 2016

My Marina

Seuraavaksi yöksi päätimme etsiä vähän tasaisemman yöpymispaikan. Kiersimme koko Ekincikin poukaman ympäri, ja päädyimme lopulta lähes alkupisteeseen My Marina nimisen ravintolan laituriin. Kuten nimi antoi odottaa, paikan taso oli huomattavasti tavanomaista ravintolan laituria parempi. Se oli myös erittäin tunnelmallinen, omalla tavallaan yksi hienoimmista käymistäni marinoista.

Alun perin suunnitelmamme oli jatkaa seuraavana päivänä Göcekiin, missä miehistö vaihtuisi seuraavan kerran. Luvassa oli kuitenkin varsin tuuletonta säätä, joten päätimme selvittää pääsisikö lentokentälle nykyisestä satamasta. Kyyti lentokentälle järjestyi, joten muutimme suunnitelmaa ja päätimme pysytellä My Marinassa.


My Marina. Turkki on paljon vihreämpi kuin Kreikan saaristo, ja näyttääkin aika paljon Kroatialta

My Marinan ravintola oli hieno, mutta ruoka ei vastannut odotuksia. Taas kerran itse tekemällä olisi saanut parempaa.

My Marina oli tunnelmallisesti tehty

My Marinan poukama oli kaunis, mutta ei ihan niin suojaisa kuin olisi voinut toivoa. Päivän tuulet aiheuttivat jonkin verran maininkia laituriin.

Vessan ja suihkun yhteydessä oli myös vilvoittelutila

My Marinassa oli uimamahdollisuus lähellä, toisin kuin monissa muissa marinoissa

Missä olit Turkin sotilasvallankaappauksen aikana?

Itse oli turkkilaisessa poukamassa tiskaamassa... mutta eipäs mennä asioiden edelle :)

Marmariksesta jatkoimme edelleen itään kohti Dalamanin lentokenttää, minkä kautta tapahtuisi seuraava miehistön vaihto muutaman päivän kuluttua. Tuuli oli varsin heikko, joten iso osa matkasta taittui moottorin avustamana.

Nykyään ankkurointi sujuu yleensä suht näppärästi, mutta tällä kertaa se osoittautui työlääksi. Ekincikin poukamaan tuli jonkin verran maininkia, joten kiersimme sen ympäri mahdollisimman suojaista paikkaa etsien. Yritimme ensin viedä peräköyden rannalle, mutta valitsemassani paikassa riitti matalaa kivikkoa niin pitkälle, ettei peräköysi oikein riittänyt. Lopulta ankkuroimme hiekkarannan eteen kääntäen taka-ankkurin avulla keulan maininkeja kohti. Ei mikään tasainen yöpymispaikka, mutta ihan siedettävä.

Kun vene oli saatu paikalleen, huomasimme saaneemme Suomesta useampia hieman huolestuneita tekstiviestejä. Niissä kerrottiin Turkissa meneillään olevasta sotilasvallankaappauksesta. Seurasimme tilanteen kehittymistä internetistä, ja erityisesti tieto Istanbulin kentän sulkemisesta toistaiseksi herätti huolta. Paulilla ja Annalla kun oli maanantaina lento Suomeen juurikin Istanbulin kautta.

Seuraavana aamuna luimme uusimmat uutiset heti herättyämme, ja helpotukseksemme Turkin tilanne vaikutti rauhoittuneen. Päätimme käydä kumiveneellä rannalla olevassa kylässä, ja sen jälkeen siirtyä suojaisempaan paikkaan. Matka rannalle sujui helposti, mutta sinne päästyämme huomasimme matkan takaisin veneelle olevan erittäin työläs. Aallot olivat kohtuullisen kokoisia ja tuuli vastainen. Ja lisäksi kumiveneessäni ei edelleenkään ole moottoria ja airon kiinnityspaikka on irti, joten ainoa mahdollisuus on työläs melominen. Uusi kumivene tai ainakin perämoottori voisi olla syytä laittaa ensi kesän hankintalistan kärkeen…

Uimarannan lähellä oli laiturissa paikallisia veneitä, joten melomisen sijaan ajattelimme kysyä voisiko joku tarjota meille kyydin veneeseen. Ja kuinka ollakaan, kyyti järjestyi :) Paikallisten veneiden syväys on hyvin pieni, joten kippari ajoi aivan rannan tuntumaan. Siitä oli helppo hypätä veteen ja käydä hakemassa kumivene hinaukseen. Sen jälkeen ajoimme Manon viereen, missä siirtyminen veneiden välillä onnistui aallokosta huolimatta. Hyvin meni… paitsi pian huomasin uusien aurinkolasieni jääneen meitä kyydinneeseen veneeseen. Kyllä ärsytti. Ei auttanut muu kuin vetää uimashortsit jalkaan ja lähteä katsomaan vieläkö aurinkolasit löytyisivät. Uintireissun jälkeen löysin meitä kyydinneen veneen laiturilta, ja pienen etsimisen jälkeen lasit löytyivät. Aurinkolasien löytyminen vähän piristi, mutta ärsytys oli silti aika korkealla takaisin veneelle kauhoessani. Veneelle saapuessani siellä oli pöytään katettu välipala odottamassa. Olipa kiva yllätys :)


Kumiveneellä oli helppo tulla myötätuulessa rantaan, mutta täältä katsoen Mano näyttääkin olevan paljon kauempana ja aallot isompia...

No, ennen veneelle paluuta käynti kylässä on syytä hyödyntää ostamalla jäätelöt :)

Paluu olikin loppujen lopuksi helppo, kun saimme kyydin paikalliselta kipparilta

Ensin kumiveneen haku rannasta...

...ja sitten kohti Manoa

Aurinkolasiuintireissun jälkeen pöydässä odottava välipala oli mitä mukavin yllätys!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Ostoksilla Marmariksessa

Kohtuullisen kahden mailin siirtymisen jälkeen kiinnityimme Netsel Marinan laituriin. Se on yksi useista Marmariksen alueen marinoista, ja niistä lähimpänä keskustaa. Se soveltuu siis hyvin tarvitsemaamme ruoka ja vesitäydennykseen. Marinan henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliasta, mutta ei ehkä niin kokenutta kuin monessa muussa paikassa. Vaikka mitään vaaratilannetta tai vastaavaa ei sattunut, niin kiinnittyminen ahtaaseen marinaan tuntui vähän säätämiseltä.

Netsel Marina on todellinen täyden palvelun marina, ja kaikkien tavanomaisten palveluiden lisäksi marinan alueelta löytyi kymmenittäin vaate- ja muita kauppoja. Päivä oli yksi kuumimmista, joten joksikin aikaa pakenimme kuumuutta shoppailemalla viileissä kaupoissa.

Ilman hieman viilettyä illemmalla kävimme ensin pyöräilemässä ja sitten juoksemassa pitkin Marmariksen rantabulevardia. Ranta on todellista turistialuetta, ja täynnä ravintoloita ja erilaisia matkoja tarjoavia veneitä. Aluksi ihmettelimme riittääkö kaikkiin niihin ravintoloihin asiakkaita, mutta illan viiletessä väkimäärä lisääntyi (tehden juoksulenkistä melkoista pujottelua) ja kummasti pöydät vain täyttyivät suurimmassa osaa ravintoloita.

Seuraavana aamuna täydensimme ruokavarastot läheisestä Migros-supermarketista, ja siellä sattui mielenkiintoinen episodi. Kun kaikki ostokset olivat menneet kassan läpi lisäsi myyjä vähän vaivihkaa liinan ostosten jatkoksi puhuen jotain kampanjasta. Kun aloin ihmettelemään liinaa enkä vain maksanut ostoksia, alkoi myyjä selittelemään kampanjasta, että nyt liina on vain 8 liiraa, kun normaalisti 15. Myyjän käytös alkoi ärsyttämään, joten sanoin ettemme tarvitse liinaa enkä aio sitä maksaa. No, liinan poistaminen kassakuitista ei käynytkään kovin kätevästi. Pitkällisen säätämisen jälkeen loppusumma saatiin lopulta kohdilleen, ja maksoin laskun. Epäselväksi jäi oliko säätämisen tarkoitus saada minut taipumaan ja maksamaan liina, vai oliko järjestelmä todella niin kankea. Periaatteesta en kuitenkaan halunnut antaa periksi ja maksaa tuota sinänsä pientä summaa.


Keskipäivän kuumuudessa varjoa on vaikea löytää :)

Jahas, joku on tullut kauppaan vähän isommalla veneellä

Marinan uima-allas ei suorastaan houkutellut uimaan...

Turisteja houkuteltiin veneiden kyytiin eri tavoin. Tässä oli todella panostettu, ja voin kuvitella pikkuturistien olevan innoissaan

Kivenheiton päässä valtavista huvijahdeista oli hieman vaatimattomampia kalastajaveneitä. Ei tunnu ihan reilulta

Shoppailemasta ei tarvinnut poistua tyhjin käsin :)

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Mano vs ampiaiset

Itse Bozburunin kaupungissa ei ollut paljon nähtävää, ja täydennettyämme sataman vieressä olevasta marketista ruokavarastot päätimme paeta pakahduttavaa kuumuutta merelle ja jatkaa saman tien kohti Marmarista.

Yöksi pysähdyimme Serce Limanin karuun poukamaan. Tuuli oli navakka, ja peräköyden vieminen ja veneen saaminen tukevasti paikalleen meni hieman säätämiseksi. No, olipahan parille naapuriveneelle vähän ohjelmaa.

Seuraavana päivänä jatkoimme Marmarikseen. Datcan meluhaitat vielä tuoreena mielessä katsoimme satamakirjasta eri vaihtoehtoja. Parin ankkurointipaikan kohdalle oli laitettu erillinen maininta kovasta metelistä, joten päätimme pysytellä niistä kaukana ja valitsimme rauhalliseksi kehutun Pupa Yat hotellin edustan.

Äänimaiseman puolesta valinta oli hyvä, mutta auringonlaskun tienoilla veneeseen tullut ampiaislauma aiheutti oman ohjelmanumeron. Pari rullattua lehteä sekä marmeladista ja hunajasta tehty syötti takasi Manon miehistölle lopulta 5-0 voiton ampiaisista. Lopullisen voiton taisi kuitenkin varmistaa urhoollisen taistelun sijaan auringon lasku, jonka jälkeen jäljelle jääneet ampiaiset kaikkosivat.

Pysähdyimme Bozburunin kaupungissa täydentämässä ruokavarastot

Navakka tuuli vilvoitti mukavasti Bozburunin tuulettoman paahteen jälkeen


Yövyimme Serce Limanissa

Navakassa myötätuulessa keula on mukava paikka istua ja jutella

Marmarista lähestyttäessä kurssime kääntyi ja loppumatka meni luovien

Anna ohjaa kovassa ja vaihtelevassa tuulessa

Hieman ennen Marmarista pysähdyimme ruoka- ja uintitauolle

Taistelu ampiaisia vastaan. Olimme voittoisia :)

Maisemakuvausta

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kauppapoukama

Seuraava kohde oli Bozburunin edustalla olevan Kizil Adast –saaren luona. Satamakirjassa kerrottiin, että siellä on useita kaupustelijoita, jotka tulevat myymään tuotteitaan veneisiin. Laskiessamme ankkuria veneen luokse tuli paikallinen mies, joka tarjoutui viemään köyden rannalle. Vähän epäröimme, kun emme uskoneet hänen tekevän sitä pelkästä ystävällisyydestään. Mies vakuutteli, ettei se maksa mitään, joten annoimme hänen viedä köyden. Kun peräköysi oli saatu kiinnitettyä, kiinnittyi mies veneellään Manon kylkeen ja kappas kappas: veneessä olevan peitteen alta paljastui paitoja, huiveja, liinoja yms. myytävää. Emme olleet kovin innostuneita valikoimasta, ja lopulta myyjä poistui hyvästejä sanomatta.

Hetken kuluttua Manoa kohti suuntasi seuraava vene. Tällä kertaa myynnissä oli leipää ja hunajaa, ja ostimme mielellämme tuoreen leivän. Pohdimme veneellä, että kas kun täällä ei ole jäätelönmyyjää. 35 asteen helteessä jäätelöt tekisivät varmasti kauppansa. Ja eipä aikaakaan, kun veneemme luokse tuli kuin tulikin vene, josta sai ostaa jäätelöä :)

Moottorilla kohti Bozburunia

Kauppapoukama olikin varsin suosittu ankkurointipaikka

Pauli etsii sopivaa ankkurointipaikkaa

Peräköyden vieneen kaverin motiivit paljastuivat nopeasti: heti peräköyden kiinnityksen jälkeen peiton alta paljastui myytäviä vaatteita

Vaatekaupustelijan jälkeen paikalle saapui leipämyyjä

Ja sen jälkeen jäätelökauppias :)

Illalla soudimme kanien ja vuohien valtaamaan saareen

Saaresta löytyi Bysantin aikainen raunio maalauksineen

Lomatunnelmissa aamu-uinnilla

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kuin Grand Canyon?

Uuden miehistön kanssa suuntasimme Marti Marinasta läheiseen Bencik-poukamaan, jota satamakirjassa verrattiin Grand Canyoniin pienoiskoossa. Poukama oli hieno ja suojaisa, mutta ehkä satamakirjan vertauksessa oli kuitenkin pientä liioittelua. Bencikissä testasimme myös uutta peräköyttä. Pitkä, kirkas ja kelluva köysi oli kätevä rantakiinnitykseen. Opimme kiinnityksen aikana kaksi asiaa: köysi olisi kannattanut ottaa etukäteen pois myyntikelalta, ja märkänä uusi köysi on erittäin liukas :)

Bencik. Hieno, mutta en ehkä vertaisi Grand Canyoniin...

Gulet, eli perinteisen näköinen turkkilainen charter-laiva

Pauli ja Anna viemässä peräköyttä rannalle

Mano nätisti parkissa
Hieno poukama ankkuroida


Marti Marina

Datca oli todella kiva kaupunki monessa suhteessa, eikä vähiten kivan rantabulevardin ja lähellä olevan ulkoilmatorin takia. Torilla kävimme täydentämässä ruokavarastoja, ja hinnat ja valikoimat olivat yhtä hyvät kuin Kusadasissa taannoin.

Datcassa oli kuitenkin yksi iso miinus: aivan veneen lähellä oli yökerho, joka soitti musiikkia aivan järkyttävän kovalla aamuyöhön asti. Korvatulppia en tietenkään ollut ottanut mukaan, joten nukkuminen jäi haaveeksi kunnes musiikki lakkasi. Siksi olikin seuraavana päivänä mukava lähteä itään kohti Marti Marinaa.

Marti Marina yllätti kahdella tavalla. Marinan palvelut ja miljöö olivat aivan ensiluokkaiset. Väkisin tuli Porto Montenegro mieleen, vaikka aivan sille tasolle ei päästy. Palveluilla oli sitten myös kääntöpuolensa. Yö maksoi 69 euroa, mikä Kreikan 10-20 euron maksujen jälkeen tuntui kovalta. Toisaalta tässä saa myös rahalle eri tavalla vastinetta.

Blogia päivittämässä rantabulevardilla

Datcan satama

Turkkilaisia herkkupalleroita. Vähän kuin suomalaisen munkin keskusta, joka uppopaistamisen jälkeen vielä uitetaan sokeriliemessä.

Datcan ulkoilmatori. Täältä oli hyvä tehdä täydennystä ruokavarastoon

Marti Marina

Mano valmiina vastaanottamaan uuden miehistön

Tuliaisia suomesta. Kyllä kelpaa :) :)