Palmizana ja myötätuulta

Antti päätti kokeilla merisairauslaastarin tehoa heti seuraavana päivänä, ja meni kohtuullisessa aallokossa pitkäksi aikaa sisälle Aku Ankkaa lukemaan. Ei minkäänlaisia oireita, joten laastareiden teho täytyy todeta erinomaiseksi.

Poukamasta jatkoimme Hvarin saarta eteenpäin parin vuoden takaa tuttuun Palmizanaan. Hieno satama, vielä hienompi ravintolapoukama mutta suihkuista ei tullut lämmintä vettä, ei illalla eikä aamulla! Paikan pisteet laskivat melkoisesti, kun respaan asiasta ilmoittaessani vastasivat tietävänsä asiasta ja rivien välistä oli luettavissa, etteivät aio tehdä sille mitään.

Palmizanasta lähtiessä oli edessä leppoisin ja pisin purjehduspäivä, sillä tuuli oli kevyt ja myötäinen. Mukavaa vaihtelua luovimisen jälkeen. Pysähdyimme yöksi pieneen Zavalatican satamaan Korculan saarella. Suojaiselta näyttäneeseen satamaan heijastui jostakin silmällä lähes huomaamattomia maininkeja, jotka saivat veneen keikkumaan melkoisesti. Muita satamia ei lähellä ollut, joten keikuimme siinä sitten koko yön. Aamulla oli kyllä mukava suunnata kohti Mljetin saarta ja Polacea.

Tähystäjä tarkkana Palmizanaan saavuttaessa

Vastakkaisella puolella saarta oli kiva poukama useine ravintoloineen

Ei hassumpi paikka syödä. Joku taisi myös oppia, ettei keskellä olevaa pyörivää tasoa kannata pyörittää kovin lujaa, jos siinä on tavaraa... :)

"Isä, ostetaan meillekin tämmöinen"

Myötätuulessa

iPadiltä taisi löytyä joku hyvä peli :)

Tuulen loputtua kokonaan ohjausvuoro siirtyi autopilotille

Uimatauko. Ulapalla uiminen jännittääkin vähän enemmän kuin rannassa,

Polskuttelua poukamassa

Vuokra-autolla miehistönvaihto sujui näppärästi: edellinen miehistö sai kyydin Dubrovnikiin, ja uusi miehistö eli isä ja nuoremmat sisarukseni kyydin kentältä veneelle. Uusi miehistö rikkoi heti useita "ennätyksiä" veneellä: matalin keski-ikä, vähinten purjehduskokemusta ja eniten intoa :) Kaikki olivat myös yllättävän pirteitä, kun ottaa huomioon herätyksen olleen kolmen aikaan aamulla. Ja WhatsApp-viestejä saapui vielä puolenyön jälkeen...

Seuraavana aamuna starttasimme kohti Hvarin saarta. Edellisen päivän ja yön navakasta tuulesta oli vielä aallokkoa jäljellä, joka heikossa tuulessa keinutti venettä erityisen ikävästi aiheuttaen hieman merisairautta. Suuntasimme siksi lähimpään poukamaan yöksi ja laitoimme parit merisairauslaastarit seuraavia päiviä varten.

Veneellä ja seuraavaksi tavaroiden lastaus

Tämä tuli tärkeysjärjestyksessä heti tavaroiden siirtämisen ja vuokra-auton palautuksen jälkeen :)

Vesitankin täyttö vielä ennen lähtöä

Antti miehistöineen valmiina lähtöön

Tai ei ihan valmiina, liivit puuttuivat

Pikkuisen jännittää hypätä veneestä, kun vettä yli seitsemän metriä ja pohja näkyy

Ja fiilis on? :)

Poukamassa näkyi mielenkiintoinen luola

Kumiveneellä soutu vaatii yhteispeliä ja myös hieman harjoittelua

Harjoitus tekee mestarin, ja pian luola ja poukaman muut paikat oli koluttu

Korculasta Podgoraan

Matka Korculasta Sucurajin kautta Podgoraan sujui onneksi ilman uusia kohelluksia ja oppitunteja. Sää oli leppoisan myötätuulinen, mikä mahdollisti esimerkiksi muffinien teon iltapäiväkahville. Tuore suklaamuffini ja kahvi toimi varsin hyvin myös merellä :)

Podgora oli tyypillinen lomalentokohde, jossa rantabulevardi oli täynnä ravintoloita, matkamuistokauppoja, rahanvaihtopisteitä sekä biitsejä. Aika siellä kului joutuisasti uiden, snorklaten, rannalla ihosyöpää hankkivia ihmisiä ihmetellen sekä vuokra-autoa etsien. Autoa tarvitsimme seuraavana päivänä Dubrovnikiin menoa ja miehistönvaihtoa varten. Auto löytyi ja yrittäjän toive palautusajasta oli hellyttävän inhimillinen: olisi hienoa jos palauttaisitte sen ennen illalla alkavaa futismatsia :)

Keulaköysi vyyhdettiin ammattilaisen ottein

Korcula ja semi-submarine (eli vene joka näytti aku-ankka-sukellusveneeltä)

Iltapäiväkahville muffineja

Veneen ohjaus on helppoa kun sen osaa :)

Purkitettua merisiiltä. Ei suorastaan kutsu astumaan päälle

Viikkoimurointi

Kun tilaa kahdeksan palloa vaniljajäätelöä pannaria varten saa ne tötterön sijasta näppärään muovikulhoon :)

Vesipallo on yllättävän suosittu urheilulaji Kroatiassa

Kantapään kautta oppimassa

Huh huh, mikä päivä. Opin oikein kunnolla, että satamamanöövereissä on todellakin syytä kiinnittää huomiota tuuleen ja lisäksi hieman miettiä mitä tuuli aiheuttaa ja miten lähtö kannattaa tehdä. Ensin lähtiessä Pomenasta onnistuin saamaan mooring linen potkurin ympäri! Kyllä kylmäsi kun moottori sammui kuin seinään ja tajusin mitä oli tapahtunut. Lähtiessä ollut sivutuuli puhalsi nyt perän puolelta, kun vene roikkui potkurissa olevan mooring linen varassa kuin hännästä roikotettu hiiri. Onneksi satama oli aamupäiväisen pyöräilylenkin takia lähes tyhjä muista veneistä, joten lisäkolhuja ei tullut ja vene saatiin vähän tukevammin paikalleen muutaman lisäköyden avulla.

Eihän siinä auttanut muu kuin laittaa uimalasit päähän ja hypätä veteen. Onneksi tuosta sukeltelusta oli viime päiviltä kokemusta ja vesi oli kirkasta. Sukellus, happea, sukellus, happea jne. ja vähän kerrallaan sain riuhdottua köyden irti potkurista. Helpotus oli suuri kun sekä potkuri, potkuriakseli että köysi olivat vahingoittumattomia, ja lopulta tilanteesta selvittiin ilman vahinkoja.

Seuraavaa oppituntia ei tarvinnut kauan odottaa. Muutaman tunnin päästä Korculan hyvin ahtaassa satamassa yritin peruuttaa ja kääntää meille osoitettuun väliin, enkä ajatellut mitä perän suunnasta tuleva tuuli aiheuttaa. Ja sehän aiheuttaa sen, että vene ei käänny tuulen painaessa keulaa ja estäessä sen kääntymisen poikittain tuulen suuntaan. Seurauksena tuuli painoi veneeni hyvin läheltä muutaman veneen keula-ankkuria ja mooring lineä. Tästäkin selvittiin parilla kovalla kaasutuksella ja kohonneella pulssilla ilman kosketusta ja vahinkoja.

Ilman vahinkoja selvisin siis molemmista, mutta toivottavasti samanlaista kohelluspäivää ei tule kohdalle ihan pian...

Siinä se nyt on, mooring line potkurin ympärillä

Ensimmäiseksi toisella köydellä vene kiinni ja veto pois potkuriin takertuneesta köydestä

Sitten lasit päähän ja sukeltamaan

Usean sukelluksen jälkeen köysi oli lopulta irti. Vähän pelkäsin potkuriakselin tulleen muutaman sentin ulos, mutta vanhasta valokuvasta totesin, ettei näin ollut käynyt

Pyöräilyä ja snorklausta Mljetissä

Ai että, kyllä on Mljetin kansallispuisto hieno! Vietimme siellä yhden illan ja aamupäivän uiden, snorklaten, vuokrapyörillä polkien ja aurinkoisesta säästä nauttien. Snorklaus on todella mukavaa. Ainoa miinus on se, että aikansa pohjan elämää tarkasteltuaan sinne ei meinaa uskaltaa laskea jalkaa, kun joka puolella tuntuu olevan liikettä ja elämää :) Ja jalkapallon kokoisia simpukoita jotka näyttävät odottavan leuat raollaan valmiina puraisemaan ne yhteen esimerkiksi uteliaan snorklaajan uskaltaessa liian lähelle...

Snorklaten pikku- ja isonjärven yhdistävän kanavan läpi

Snorklaus toimii :)

Mini Brum -nimisen vuokrafirman persoonallinen auto

Järven yli pääsee polkupyörien kanssa tämmöisellä tukevalla veneellä. Paitsi että ei päässyt tällä kertaa, kun tuuli liikaa...

Ensivaikutelma kroatialaisittain

Leppoisen purjehduksen jälkeen kiinnityimme Cavtatin tullilaituriin maahantulomuodollisuuksia varten. Köytemme laituriin kiinnittänyt mies ilmoitti ensi töikseen, että tämä rantautumispalvelu maksaa kuusi euroa jonka voi maksaa tähän käteen kiitos. Ja se ei tietenkään edes sisältänyt mooring lineä, vaan laituriin piti tulla omaa ankkuria käyttäen. Ei hirveän kätevää, kun ottaa huomioon, että laituriin tulee ja siitä lähtee veneitä jatkuvalla syötöllä.

Kysyin meidät vastaan ottaneelta mieheltä voisiko viereiseen laituriin kiinnittyä. Kyllä voisi, mutta maksaisi kuulemma 330 kunaa eli reilu 40 euroa. Vesi ja sähkö maksaisivat sitten toisen mokoman. Selvä, ei ihan ilmaista mutta ei nyt aivan kohtuutonta. Tulliin päästyäni sain kuulla, että tarvitsen VAT-dokumentin, eli paperin millä osoitan että veneestä on maksettu arvonlisävero. Muualla sitä ei ole kysytty, ja kuulemma ensimmäistä vuotta Kroatiassakin. Sinänsä varmasti kätevä tulonlähde, jos veneitä ilman VAT-dokumenttia on paljon. Vaikka Kroatian arvonlisäverokanta on alempi kuin Suomen, niin kun sen kertoo veneen hinnalla, niin pystyy kirjoittamaan kohtuullisen kokoisen laskun... Onneksi itseltäni tuo VAT-dokumentti löytyi.

Purjehdusluvan ja turistiveron maksamisten jälkeen passit leimattiin ja maahantulomuodollisuudet olivat kunnossa. Veneelle palattuani törmäsin satamapäällikköön, joka kertoi, että laituripaikan hinta olikin 500 kunaa eli vajaa 70 euroa. Okei, alkaa olla aika kallista, kun tuolla saa yöksi vain palan laituria eikä mitään muuta. Kun satamapäällikkö tuli hetken kuluttua ilmoittamaan, että hinta onkin 700 kunaa eli lähes 100 euroa yöltä, alkoi mitta täyttyä ja suuntasimme läheiseen poukamaan ankkuriin. Siitä ei ihme kyllä tarvinnut maksaa mitään...

Suuhun jäi kyllä kohtuullinen rahastuksenmaku ensimmäisistä tunneista Kroatiassa. Toivottavasti se häipyy pian matkan jatkuessa.

Rankka matka Montenegrosta Kroatiaan... :)

Kroatiaan kannattaa rantautua lompakko kourassa, sillä tervetulotoivotus kroatialaisittain kuuluu seuraavasti: "Meillä on tälläinen uusi rantautumispalvelu (eli veneen köyden kiinnitys). Kuusi euroa kiitos."

Fillaroimassa Cavtatissa. Kiva tapa tutustua paikkaan.

Maantie on kova kävellä, ja kamera on raskas kaa-antaa...

Onneksi kovan maantien päästä löytyi ideaalinen poukama snorklaukseen. Harmi vain, että mukaan sattui vain yhdet lasit eikä putkea lainkaan.

Huh mikä murha-ase rikkoutuneesta lasikulhosta tuli. Onneksi ei uponnut Paulin jalkaan kokonaan

Matkalla Mljetin toiseen päähän Pomenaan. Kevyessä tuulessa kelpaa lounastaa :)

Miljoonajahteja ja sukellusveneitä

Viimeinen satamamme ennen Montenegrosta poistumista oli Porto Montenegro, entinen laivaston telakka johon ollaan rakentamassa luksusvenesatamaa. Vaikka rakennustyöt ovat vielä kesken, oli satama jo nyt mukavan oloinen, ja valmiina tulee varmasti olemaan todella hieno. Myös monet veneet olivat siellä varsin hienoja.

Satamasta löytyi myös meriaiheinen museo ja kaksi sukellusvenettä. Toiseen sukellusveneeseen pääsi sisälle ohjatulle kierrokselle, jonne luonnollisesti menimme :) Kuten arvata saattaa, sukellusvenekierros oli erittäin mielenkiintoinen. Sukellusvene ei myöskään ollut täysi muinaismuisto, sillä se oli rakennettu 60-luvun alussa ja poistui käytöstä vasta 90-luvun alkupuolella.

Maastalähtömuodollisuudet hoituivat Porto Montenegrossa myös äärimmäisen helposti. Satama tarjosi ilmaisen check out palvelun, joka tarkoitti henkilöä, jonka kanssa kävin viranomaisten juttusilla ja joka käytännössä hoiti kaiken puhumisen. Lisäksi toinen henkilö kyyditsi meitä golf-autolla paikasta toiseen. Mukavaa, helppoa ja nopeata. Kyllä Montenegro vain on mahtava maa. Saa nähdä miten Kroatia pärjää sille :)

Porto Montenegro

Take-way panna cotat ja tiramisu

Merimuseo. Tällä se leivän leikkuu sujuisi kätevästi

Sukellusveneessä riitti venttiileitä ja kaikki tekniikka oli täysin näkyvillä

Ohjaamo

Torpedoluukut. Huomatkaa ei-ihan-king-size sängyt torpedotuubien molemmin puolin. Nämä olivat varmasti kuitenkin luksuspaikkoja verrattuna moottorin vieressä oleviin sänkyihin.