Kaasuongelmia, pyykinpesua ja delfiinejä

Aina aamukahvin keittäminen ei ole yhtä suoraviivaista. Korintin lähtöaamuna käänsin hellan päälle, napsautin sytkäriä ja ... ei mitään. Kaasupullo oli tyhjä, kuten myös varapullo (uusien pullojen saaminen ei ole aina ihan helppoa, kuten kohta huomaatte). Sataman ystävällinen britti osasi kertoa, että noin kolmen kilsan päässä on kaasuun erikoistunut kauppa, joka on ainoa paikka mistä täysiä pulloja saa. Kolme kilometriä suuntaansa pullon kanssa noin 30 asteen lämmössä ei houkutellut, joten hyppäsimme taksiin.

Kaasukauppa löytyi, kuten myös täysi kaasupullo. Ja nimenomaan yksikössä, heillä oli täsmälleen yksi pullo, joten varapulloa ei vieläkään ole. Huristelimme taksilla takaisin veneelle, laitoin pullon kiinni ja kappas, regulaattorin ylipaineventtiilistä(?) alkoi pihistä kaasua ulos. Ei ihme että pullo oli tyhjä.

Ei siis muuta kuin uuden regulaattorin hankintaan. Kierros lähirautakaupoissa selvensi, että aiemmin vierailemamme kaasukauppa on ainoa lähiseudulla, joka regulaattoreita myy. Selvä, siis uusi taksi ja regulaattorin hakuun. Regulaattori löytyi, ja takaisin kokeilemaan. Ja voila, nyt on taas (yksi) pullo kaasua ja pääsimme aamukahville jo siinä kolmen maissa iltapäivällä... :)

Viimein aamukahvilla! Uutta regulaattoria (ja aamukahvia) oli luonnollisesti syytä hieman juhlistaa :)

Pyykinpesu on osoittautunut ongelmalliseksi, sillä tarjolla on vain kemiallista pesua, joka maksaa aivan liian monta euroa per vaatekappale. Kuinka kaipaankaan Kusadasin edullista veneeltä veneelle -palvelua. Onneksi varastoni riittävät pitkäksi aikaa, ja Trizonessa sain viimein pestyä yhden koneellisen. Kuivausrumpua ei löytynyt, mutta sitloodaan viritetyt pyykkinarut hoitivat kuivauksen

Reissun ensimmäisiä tyyniä päiviä

Edes vanha leipä tai tonnikala ei saanut delfiinejä hyppäämään uimamakkaran yli :)

Yksin lomalla!?

Odottelin Porto Raftissa puolisentoista viikkoa seuraavaa miehistöä, ja etukäteen jännäsin mitenkähän saan ajan kulumaan. Hoksasin nimittäin, etten koskaan ole ollut yksin noin pitkää aikaa. Ja nyt olisin todella yksin, sillä ympärillä oli vain kreikkalaisia joiden kanssa ei käytännössä ollut yhteistä kieltä.

Nyt reilu viikko tuon yksinolon jälkeen voin todeta ajan kuluneen ongelmitta. Lisäksi hoksasin, että yksinkin voi olla erittäin mukavaa :) En olisi etukäteen uskonut, mutta olisin varmaan saanut vielä yhden lisäviikonkin kulutettua ongelmitta... :)

Aika kului joutuisasti mm.:

Jäätelöä syödessä

Snorklatessa (investoin pitkän harkinnan jälkeen Lidlin uuteen snorklaussettiin)

Koralleja ei näkynyt mutta sentään kaloja

Suomen peliä katsellessa

Kindle, kahvi ja suklaa. Toimii. Myös Kreikassa.

Uskomattoman kovia puuskia yhtenä päivänä. Vene kallisteli niin, että piti laittaa liesi keinuasentoon kahvinkeittoa varten. Aika harvoin näin laiturissa...

Isoin osa ajasta kului kuitenkin veneen huollossa. Erityisesti vihreä ajovalo ei halunnut kiinnittyä takaisin...

...ja sopivien osien löytäminen esim. akkujen virtamittarin asentamista varten vaati kovaa jalkatyötä (ei kulkupeliä) sekä kärsivällistä selittämistä/viittomista (ei yhteistä kieltä)

Lopulta oikeat osat löytyivät ja virtamittariin tarvittava shuntti meni paikalleen

Totesin huoltojen yhteydessä, että paras tapa osien saamiseen on tilana ne netin kautta Suomeen ja pyytää seuraavaa miehistöä tuomaan mukanaan. Tässä lamppuinventaarion tulos jonka jälkeen lähti LED-lampputilaus

Huoltohommissa vene on kaaoksessa alta aikayksikön :)

Osien saaminen kesti useamman päivän, joten onneksi pääsin keulahyttiin evakkoon :)

Aurinkoa ankkurissa

Viimeiset pari kuukautta tuulta on riittänyt usein liiaksikin, joten kolmen viimeisen päivän hyvin kevyet tuulet ovat sopineet mainiosti. Tänään ei tuullut käytännössä lainkaan, joten muutaman tunnin moottoroinnin jälkeen ankkuroimme lounastamaan, uimaan, lukemaan ja vain olemaan. Todella rentoa ja mukavaa :)

Lämmintä riitti, aurinko paistoi ja vedessä tarkeni uida. Snorklaus on kyllä mukavaa, rantakivien välissä uidessa tuntui melkein kuin olisi lentänyt :)

Moottoroidessa on kätevä ensin puistella kaikki matot...

...ja sitten pestä ja huuhdella ne :)

Pesuoperaation jälkeen vene näytti lähinnä liikkuvalta matonkuivaustelineeltä :)

Ensimmäinen uintikerta omasta veneestä takana

Uidessa näkee veneen vähän eri perspektiivistä

Sekä voi tarkastaa, että potkuri ja peräsin ovat kunnossa

Saksalaisia tunareita ja biitsiä

Aargh, miten ihmeessä ollaan liikkeellä veneellä, jos sitä ei osata ohjata! Saksalainen parivaljakko ei eilen nostanut käsitystäni saksalaisten purjehdustaidosta, vaan onnistuivat jotenkin tunaroimaan laiturista lähdön. Lähdön, jonka olisi pitänyt olla aivan rutiinilähtö, kylkiparkista ja tuuli suoraan keulasta. Tuloksena pari euron kokoista vahinkoa gel coat pinnoitteeseen :( Ei auta kuin lähteä gel coat korjaustahnaa etsimään.

Eilinen ärsytys kolaroinnista onneksi hävisi tänään. Pari päivää kestänyt kova tuuli lakkasi, ja purjehdimme leppoisassa ja lämpimässä kelissä. Ankkuroimme poukamaan, pistimme kumiveneen vesille ja lähdimme etsimään biitsikenttää. Ja löysimmekin sellaisen :)

Erinomaiset biitsipelit, suihku veneellä, iltapala ja myrskylyhdyn valossa sitloodassa istuskelua. Ei hassumpaa kelluskella ankkurissa ja kuunnella rantaan kohisevia aaltoja :)

Saksalaiset aiheuttivat pari tälläistä veneeseen. Ei mikään katastrofi, mutta ärsyttää kuitenkin. Ja vaivaa korjauksesta.

Ai että, kesän ensimmäiset biitsipelit :)

Vanhoja kiviä

Pienen empimisen jälkeen päätin uhmata ennakkoluulojani Ateenan suhteen. Hyppäsin siis bussiin, jotta näen omin silmin onko Ateena niin ruma kuin sen kuvittelen olevan. Päätöstä helpotti se, että seuraavaa miehistöä odotellessa ei varsinaisesti ollut kiire mihinkään, ja bussilippu Ateenaan maksoi kohtuulliset 3,70 euroa. Kovin isoa riskiä päätökseen ei siis sisältynyt :)

Ateena itsessään ei yllättänyt, vaan oli suunnilleen niin ruma kuin sen kuvittelinkin olevan. Sen sijaan Akropolis oli varsin hieno ja mielenkiintoinen paikka ollakseen kasa vanhoja kiviä :)

Kaiken kaikkiaan kannattava reissu. Akropolis oli erittäin mielenkiintoinen, sää oli aurinkoinen ja lämmin ja lisäksi Ateenasta sai jäätelöä, paahdettua maissia, jäätelöä, suklaa-mansikka crepejä, jäätelöä, kahvia ja jäätelöä.

Illalla kun käppäilin bussipysäkiltä Porto Raftin satamaan ja veneelle oli vähän hassu fiilis, kuin kotiin olisi tullut. Mutta ei ollenkaan hassumpi fiilis. Toisaalta oonhan asunut veneessä jo pari kuukautta ja Porto Raftissakin reilun viikon.

Siellä se Akropolis nököttää

Ensimmäinen näkemäni nähtävyys alueella eli Hasekin muuri ei varsinaisesti säväyttänyt

Seuraava eli Dionysoksen teatteri olikin jo parempi

Dionysoksen teatteri

Sisäänkäynti ylös huipulle. Näitä portaita on noustu monenlaisilla kengillä.

Hieno pylväs. Kaikki osat eivät tosin taida olla alkuperäisiä

Parthenon. Joitakin tuhansia vuosia rakennettu, mutta näemmä vieläkin kesken

Säväyttää varmasti rakennusinsinööriä, mutta telineet eivät taida kuitenkaan tuoda Parthenonin parhaita puolia esille

Erechtheion

Jonkun työnä on ilmeisesti kerätä ja merkitä kaikki Akropoliksen kivet. Onkohan työhön helppo motivoitua?

Tässä kivi nro 22252...

Edelleen käytössä oleva teatteri. Penkit ja av-laitteisto tosin uusittu

Kävelyreittien kivet olivat kuluneet niin sileiksi, että olivat kuivanakin liukkaita

Niken temppeli

A-haa, sveitsiläiset ovatkin vain kopioijia :)

Kenkäkauppoja oli ehkä joka kolmas kauppa. Joka toinen myi sitten t-paitoja ja matkamuistoja

Grafitteja oli joka paikassa

Kea ja hymyilevä leijona

Puerto Raftista jatkoimme Olympic Marinaan, jonka voisi tiivistää kahteen sanaan: ruma ja kallis. Ei ole tarve tulla toista kertaa. Yritin ostaa marinassa olleesta kaupasta paikkasarjan purjeeseen. Aamulla kun kävin kysymässä ei paikkaa löytynyt, mutta puolenpäivän aikaan tulisi kuulemma lähetys missä sellainen olisi. No, takaisin puolenpäivän aikaan. Myyjä ilmoitti ettei puolipäivä toki tarkoita kello 12, vaan kahden-kolmen aikaan... Jäi purjepaikat ostamatta siitä kaupasta.

Onneksi seuraava kohde eli Kea oli hieno paikka. Päätimme viettää siellä pari yötä ja vuokrasimme oikein kunnon pirssin millä kävimme katsomassa saaren nähtävyydet, eli vuoren rinteellä olevan kylän sekä 2500 vuotta vanhan hymyilevä leijona -patsaan.

Knaappisolmun harjoittelua

Purje jäi reivatessa reiviköyden alle jumiin ja ajattelin,että kun pikkuisen nykäisee niin kyllä se sieltä tulee. No tulihan se mutta repesi myös. Paikan löytäminen oli yllättävän hankalaa, mutta lopulta sekin löytyi. Saas nähdä miten kestää

Vuokra-auto piti tietysti olla sävy-sävyyn repun kanssa. Ajokokemus vahvisti aiempaa käsitystä, että ranskalaiset tekevät parempia patonkeja kuin autoja

Turistina vuoren rinteellä olevassa kylässä

Sattumanvaraisesti valittu ravintola osoittautui loistavaksi

Lomaillessa välillä unohtuu, että toisilla voi tosiaan olla koulupäivä :)

Aasilla on kätevä kuljettaa tavaroita ylös kylän kapeitta, jyrkkiä ja mutkittelevia katuja

Ja aasit löytävät perille näköjään myös ilman opastusta

Ensimmäinen näkemäni aasitaksi(?)

Vuoren rinteeltä reilun kilometrin päässä kylästä pitäisi löytyä hymyilevä leijona -patsas

Ja löytyihän se patsas. Noin 2500 vuotta vanha. Ihan hieno, mutta kyllä matka patsaalle taisi kuitenkin olla hienompi kuin itse patsas

Kauppakassit kauppakassista :)

Auringonlaskua kelpasi kuvata

Päivällinen odottamassa ravintolan edessä... :)

Pyykkinarua ei tarvitse kaukaa etsiä