perjantai 15. elokuuta 2014

Lämpöä ja uusia hankintoja

Huh hellettä! Ateenan Zea Marinassa oli tuuletonta ja lämpötila kipusi 37 asteen tuntumaan. Suomesta saapuneelle uudelle miehistölle tämä oli melkoinen alkushokki, ja osa päätti yöpyä ensimmäisen yön läheisessä ilmastoidussa hotellissa. Lämpötila kun ei yölläkään laskenut juuri 30 asteen alapuolelle.

Takahyttiin tuli veneen mukana tuulitunneli, joka ohjaa tuulen tehokkaasti sisätiloihin. Zea Marinassa ei juuri tuullut, joten tuulitunnelista ei ollut hyötyä. Usein kuitenkin tuulee ainakin vähän, ja sitä varten etsin ja löysin sataman venekaupasta tuulitunnelin myös etuhyttiä varten. Hotellia kun ei ole joka satamassa saatavilla :) Samalla sain hankittua tiivistelajitelman (enää ei takasuihku vuoda), uuden satamakirjan, venttiilin kumiveneeseen, köysipussin sitloodaan ja telineen iPadille.

Uusi iPad-teline toimii loistavasti niin kauan kun aallot eivät lyö pärskeitä sitloodaan. iPadille ostamani navigaatiosovellus päihittää oikean plotterin sata-nolla (paitsi kovassa kelissä)

Kreikkalaisen sim-kortin avulla iPadiä voi käyttää navigoinnin lisäksi vaikka mieleen tulleen Youtube-videon katseluun. Tai facebookkailuun tai muuhun purjehtiessa oleelliseen... :)

Pian Zea Marinasta lähdön jälkeen törmäsimme isoon, arviolta metrin mittaiseen kilpikonnaan. Sympaattinen otus.

Ankkuroimme lounastauoksi poukamaan ajatuksen syödä, uida ja kävellä läheiselle temppelinrauniolle. Keskipäivän auringon alla toteutuma oli uinti, syönti, uinti, lepo ja uinti :)

Kyllähän tämä kukkulalle kapuamisen päihittää :)

Maailmanhalaus?

Etuhytin tuulitunneli paikallaan. Tuulettaa ja viilentää mukavasti sisätiloja.

Ormos Fikiadha. Upea paikka, missä kahden poukaman välissä kapea hiekkaranta.

Kengiltä näyttävät rib-veneet olivat suosittuja



tiistai 12. elokuuta 2014

Operaatio akkukotelon korotus

Toinen käyttöakuistani päätti tehdä ikävän ja vaarallisen yllätyksen. Illalla nukkumaan mennessä ohimennen pistin merkille, että maasähkölaturi lataa akkuja edelleen täydellä teholla. No, akuthan olivat olleet aika tyhjät. Asia jäi sen verran vaivaamaan, että yöllä herättyäni kävin vilkaisemassa laturia. Ja sehän latasi edelleen täydellä teholla. Uups, äkkiä laturi pois päältä.

Akut sijaitsevat suoraan punkkani alla, ja kokeillessani kädellä patjan alta tuntui pohjalevy kuumalta. Toinen akuista oli mennyt oikosulkuun, ja laturi oli lämmittänyt sitä täydellä teholla. Akku oli tullut niin kuumaksi, ettei siihen kärsinyt koskea.

Irrotin oikosulussa olevan akun, ja muutaman päivän matka ajan Ateenaan käytössä oli vain yksi akku. Senkin kapasiteetti oli alkuperäistä huomattavasti pienempi. Akut olivat starttiakkuja ja käyttötarkoitukseen vääränlaisia, ja olivat mitä ilmeisimmin vaurioituneet päästyään liian tyhjiksi.

Ateenassa sain muutamassa liikkeessä asioinnin ja sähköpostin lähetyksen jälkeen lopulta sovittua akkujen vaihdon. Toisivat uudet akut veneelle, asentaisivat ne ja veisivät vanhat pois. Arvostin palvelua suuresti, sillä 35 asteen lämmössä painavien lyijyakkujen nostelu veneen uumeniin ja sieltä pois on kohtuullisen lämmintä puuhaa. Uudet akut olisivat laadukkaat syväpurkaus-lyijyakut, ja kapasiteettia löytyisi 450 Ah eli lähes kaksinkertaisesti vanhoihin verrattuna.

Akut saatiin paikalleen ja toimimaan, mutta jäljelle jäi vielä yksi ongelma: Uudet akut olivat joitakin senttimetrejä vanhoja korkeampia, eikä akkulaatikon kansi mahtunut kiinni. Laitojen korottaminen on teoriassa ja kunnon välineillä helppo homma, mutta käytännössä käsisahan ja puutavaran löytäminen osoittautui lähes mahdottomaksi.

Puutavaraa etsiessä päädyin kyselemään sitä mm. Ateenan arkeologisen museon kirvesmiehen verstaalta :) Ei voinut kuulemma antaa eikä myydä mitään. Lopulta hieman yllättäen ratkaisu löytyi eräästä veneily-sekatavarakaupasta. Kysyin löytyisikö käsisahaa. Ei löytynyt, mutta liikkeen omistaja tarjoutui leikkelemään pyörösahallaan sopivat kappaleet varastossaan olevasta lastulevystä, jos toisin mitat. Useita hikilitroja ja askelia myöhemmin olin mitannut tarvittavien puunpalasten koot, ja omistaja leikannut levystä sopivat kappaleet, ja akkukotelon laitoja korotettu. Avot, nyt pitäisi sähkön riittää :)



Akkujen nostelu ahtaassa hytissä 35 asteen lämmössä käy urheilusta :)

Veneily-sekatavarakauppa, jonka myyjä lupasi leikellä tarvitsemani puunpalaset. Oli kuulemma juuri muuttanut näihin uusiin tiloihin, ja tavaroiden järjestely oli vielä hieman kesken.

Tarvitsemieni puunpalasten piirto mittojen perusteella. Huomatkaa kuinka kätevästi myynnissä olevia tavaroita voi hyödyntää esimerkiksi mittaamiseen

Sahaus tapahtui kätevästi omistajan(?) auton peräluukun päällä :)

Akut paikallaan ja laitoja korotettu

Valmista tuli. Ei kyllä silmä lepää valmiissa tuotoksessa, mutta toimii :)

perjantai 8. elokuuta 2014

Korintin kanava ja Korfos

Selvittyämme Korintista liikkeelle suuntasimme kohti Ateenaa vievää Korintin kanavaa. Yritimme ajaa suoraan kanavaan, mutta kanavavahti käski suuaukon luona olevien aallonmurtajien taakse ankkuriin odottamaan. Vajaan tunnin odottelun jälkeen saimme sitten luvan ajaa kanavan läpi. Hieno kanava edelleen, vaikka olihan se jo nähty :)

Kanavalta jatkoimme ankkuriin tuttuun Korfoksen poukamaan. Kumiveneilimme rantaan ja kävelimme rantabulevardin päästä päähän. Matkalla näimme paikallisittain harvinaisen näyn eli koripalloilevia nuoria. Koripallo, juoksu tai mikään muukaan urheilulaji ei nimittäin tunnu olevan kovin suuressa huudossa Kreikassa.

Korintin kanavan molemmissa päissä on nostosillan sijasta laskusilta, missä silta lasketaan kanavan pohjaan veneiden kulkua varten. Kätevää.

Emme aivan pysyneet edellä menevän katamaraanin perässä, kun ajelimme kanavan läpi rauhallista tahtia. Siltavahtien mielestä ilmeisesti liiankin rauhallista, sillä he hoputtivat meitä radiopuhelimella. Tai niin ainakin olin heikon yhteyden yli ymmärtävinäni :)

Korintin kanavaa yritettiin rakentaa ensimmäisen kerran pari tuhatta vuotta sitten. Ihan valmiiksi asti ei tosin silloin saatu.

Ei uskoisi että mahduttiin ali, vaikka tilaa jäi useita kymmeniä metrejä

Korfosin lahti

Tyylitietoisilla veneilijöillä on tällainen viileä aurinkovarjo

Erinomainen kreikkalainen ravintola. Taustalla olevat kalastusveneet loivat autenttisen tunnelman.

Ateenan edustalla oli tyhjiä rahtilaivoja odottamassa ankkurissa vaikka miten monta. Liekö heikko taloustilanne syynä lastin puutteeseen?

Näimme myös yhden laivan uppoavan... ei vaan, mutta designin tarkoitus jäi epäselväksi

torstai 7. elokuuta 2014

Yöllinen yllätys Korintissa

Taas Korintissa. Veneen parkkeerasimme samaan kohtaan, missä muutamaa kuukautta aikaisemmin vietin neljä yötä. Kyseinen kohta oli kätevä, sillä suojaisen kylkiparkkipaikan lisäksi se tarjosi sähköt yöaikaan sataman valoihin tehdystä tee-se-itse -pistokkeesta.

Yö ei ollutkaan aivan niin rauhallinen kuin neljä aikaisempaa. Vähän neljän jälkeen aamuyöstä heräsin, kun joku paukutti veneen kylkeä. Oli ilmeisesti paukuttanut jo hetken aikaa. Odotin hetken jotta paukutus loppuisi, mutta pian oli pakko mennä ulos katsomaan. Meitä ei oltu tulossa ryöstämään, vaan laiturilla oli pari kalastajaa. Täydellisestä kielimuurista huolimatta kävi selväksi, että olimme heidän kalastusveneen paikalla.

Siirsimme venettä parikymmentä metriä eteenpäin laiturin mutkan yli, ja kävimme nukkumaan. Aamulla pääsimmekin sitten pähkäilemään, että miten jatkaa matkaa. Olimme kalastusaluksen takana pussissa, ja tuuli puhalsi huonoimmasta mahdollisesta suunnasta painaen meidät kalastusalusta päin. Pitkän miettimisen, parin apuköyden, parin ystävällisen veneilijän sekä kalastajien avustuksella saimme veneen ulos pussista lopulta varsin näppärästi ja pääsimme jatkamaan kohti Korintin kanavaa.

Tuttu laituripaikka Korintista, missä vietin aikaisemmin useita öitä

Sataman lamppujen sytyttyä pimeän tullen sähköä sai tästä näppärästä johdosta pylvään kyljessä. Ilmeisesti kaikki luvat kytkennälle eivät ole kunnossa, sillä kalastusaluksen mies selitti elekielellä meille pitkään ennen kuin ymmärsimme, että pistokkeeseen menevää sähköjohtoa ei saa jättää päivänvaloon näkyville.

Vene siirretty takana olevan kalastusaluksen tieltä pois ja aika mennä takaisin nukkumaan.

Aamupähkinä: miten tästä pois osumatta poijuihin tai kalastusalukseen. 

Potkuria ei selvästi kannata päästää poijujen lähelle

Lähtömme aiheutti säpinää myös kalastajissa

Kalastajien veneen kautta pääsi kätevästi...

...heidän moottoriveneeseen estämään Manon osuminen siihen

Tuuli painoi Manoa kalastajien venettä päin, mutta tällä kertaa tuuli ei pärjännyt lihasvoimalle

Kiitoksia avusta, vene lähes selvillä vesillä

tiistai 5. elokuuta 2014

Tuulta, tyyntä ja vuoristoratayö

Kerrankin tuulta riittävästi ja sopivasta suunnasta :) Kiisimme Patrasta Korintinlahtea itään 10-15 m/s myötätuulessa yli seitsemän solmun keskinopeutta, mikä oli tähänastinen päivän keskinopeusennätys. Sen vastapainoksi pari seuraavaa päivää olivatkin sitten tuulettomia moottorointipäiviä. Niissäkin on puolensa, meno on leppoista ja välillä voi pitää uimataukoja.

Tuuliennusteiden paikkansapitävyys tuntuu Kreikassa olevan olematon, ja siitä saimme vähän keikkuvan muistutuksen. Ankkuroimme Alkionidesin saaren edustalle poukamaan hylätyn luostarin luokse. Poukama on suojaisa muihin suuntiin paitsi länteen, ja koska koko yön piti olla kevyttä itätuulta, niin ankkuripaikka olisi suojaisa. Kevyen itätuulen sijasta juuri nukkumaan mennessämme tuuli kääntyi, luonnollisesti, länsituuleksi. Ja sitä länsituulta riitti koko yön. Tuuli kasvatti aaltoja tunti tunnilta, ja aamulla sitä tunsi jo olevansa vuoristoradassa nukkumassa... Herättyämme nostimme saman tien ankkurin, ja siirryimme saaren toiselle puolelle syömään aamiaista.

PS. Tutkimusretkellä havaitsimme, ettei luostari ollutkaan kovin hylätty. Paikalliset kalastajat olivat nimittäin ottaneet sen tukikohdakseen.

Tyypillinen kreikkalaiskylän satama. Tehtävä: Etsi vapaa paikka joka ei oletettavasti ole kenenkään kalastajan ja jossa on riittävästi vettä purjeveneelle. Välillä haastavaa ja pilottikirja onkin tässä korvaamattomana apuna (Mano II kolmesta purjeveneestä vasemmanpuoleisin)

Antikyrasta paikka löytyi hinaajan vierestä. Näppärä kylkipaikka ja laiturilta löytyi vieläpä sähkö ja vesi!

Yksi uuden miehistön tavoitteista täyttyi, eli päästiin syömään aitoa kreikkalaista ruokaa. Ja hyvin täyttyikin, sillä ravintola oli yksi parhaista missä kreikassa olen käynyt

Aika pläkä...

...joten aika mennä uimaan

Veteen pääsee helposti...

...mutta harvat kiipeävät takaisin veneeseen kylkeä pitkin. En totta puhuen uskonut että se on mahdollista mutta pakko uskoa kun omin silmin näki :)

Ankkuroimassa Alkionidesiin. Peräköysi viedään tässä Välimerellä yleisimmällä tavalla eli uimalla

Tässä vaiheessa luostaripoukama oli vielä tyyni ja rauhallinen. Aamulla tilanne näytti hieman erilaiselta.

lauantai 2. elokuuta 2014

Sukellusharjoittelua

Veneen mukana tulleet varusteet paineilmasukellusta varten oli ilmeisesti ostettu parikymmentä vuotta sitten. Jos haluan aloittaa sukellusharrastuksen, niin joudun kurssin lisäksi käymään ostoksilla. Ennen sitä sukellusta voi harjoitella kätevästi (tai ainakin harjoitella) kiskomalla itsensä 10 metrin syvyyteen ankkurikettinkiä pitkin. Kokeilimme tätä kirkasvetisessä poukamassa :)

Sukeltaessa jokainen kahden metrin matka veden alle vastaa samaa paineen kasvua kuin matkustajakoneessa sen laskeutuessa matkalentokorkeudesta kentälle. Paineentasausta joutuu siis tekemään tiheästi, ja tätä voi sitten harjoitella vaikka ankkurikettinkiä pitkin itseään alas kiskoen. Yllättävän haastavaa, ja itselläni jäi pääsemättä pohjaan asti...

Valmiina sukellukseen!

Ankkurikettinkiä pitkin pohjaan

Uups, haasteita paineentasauksen kanssa. Nenään tarkoitettu ilma taisi tulla suun kautta ulos :)

Vedenalainen maailma on kiehtova

Sopivan kiinnityskohdan löytäminen peräköydelle ei aina ole helppoa

Tarkenee tiskata :)

Ei, kuva ei ole Kaakkois-Aasiasta vaan Kreikasta

Kellarikerrosta ei taida löytyä

Kohtuullisen leppoisasti kohti Patrasta