torstai 21. heinäkuuta 2016

Sukeltamassa

Edellisenä päivänä varaamamme sukellusreissu starttasi klo 10, joten aamupalan pituudesta piti tällä kertaa vähän tinkiä :) Edellisen kerran sukelsin Filippiineillä, joten laiva millä reissu nyt tehtiin tuntui luksus-varustellulta. Oli kunnon WC, paljon tilaa, aurinkokansi ja mikä tärkeintä, pakasteallas täynnä jäätelöä.

Oli mukava päästä taas sukeltamaan, vaikka kovin paljon nähtävää ei ollut. Vedenalainen maisema oli täällä väritön, eikä kaloja ja muita meren eläviä ollut kovin paljon. Itselleni sukelluksen kohokohta oli kahdeksan vuotta aiemmin melko matalaan veteen uponneen laivan hylky. Mira ja Ulla sukelsivat ensimmäistä kertaa ikinä, joten siinä taisi olla heille kohokohtaa riittämiin :)

Ostaessani veneen sen mukana tuli sukelluspullo. Olen jo pitkään halunnut päästä siitä eroon tilaa viemästä, mutta en ole raaskinut heittää roskiin. Nyt sukellusreissulla sain tietää, että sataman lähellä oli sukelluskauppa, joka saattaisi hyvinkin ostaa pullon. Otin pullon kainaloon, hyppäsin pyörän selkään ja lähdin kysymään. Hetken kauppojen hieromisen jälkeen sainkin pullon myytyä. Hyvä hyvä, nyt kun vielä löytäisi ostajan vanhalle CQR-ankkurille.


Marmariksen kaupungin edusta on suosittu ankkurointipaikka

Tuttu merirosvolaiva tuli sukellusreissulla vastaan

Koulutusta ensikertalaisille

Varusteet niskaan ja veteen!

Lauri hyppäsi veteen dive masterin rutiinilla. Itselleni tämä oli kahdeksas sukellus, minkä oppaammekin huomasi: "You need more practise"

Ensikertalaisia taitaa vähän jännittää

Kouluttaja opasti kirjaimellisesti kädestä pitäen :)

Sukelluslaivalla niin regulaattorit kuin kaikki muukin oli hyvässä järjestyksessä

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Marmaris toistaa itseään

Papa Yat hotellin edustalta siirryimme heti aamusta Marmariksen Netsel marinaan vastaanottamaan seuraavan miehistön. Saapuminen marinaan noudatti viime kerralta tuttua kaavaa. Erittäin ystävällistä palvelua, mutta kiinnittymisen kanssa oli taas säätämistä. Tällä kertaa meille annettiin ensin mooring line, joka olikin jo käytössä viereisellä veneellä.

Marmaris toisti itseään myös muilla tavoilla: jälleen shoppailua marinan kaupoissa sekä juoksulenkki illalla. Onneksi uusiakin asioita tuli: löysimme aivan erinomaisen The Han –nimisen ravintolan, pesetimme pyykit ja varasimme seuraavalle päivälle sukellusreissun. Kiva päästä taas sukeltamaan yli puolentoista vuoden tauon jälkeen :)

Viimeaikaisista Turkin levottomuuksista huolimatta Manon kannelta katsoen kaikki on ollut rauhallista. Levottomuudet ovatkin näkyneet vain Suomesta tulleissa tekstiviesteissä ja uutisissa. Vähän jännitin miehistönvaihtojen sujumista, mutta kaikki on mennyt ongelmitta. Erityismaininnan voi muuten antaa Suntransfers-sivustolle, jonka kautta saatiin erittäin hyvin toimivat kyydit lentokentältä satamaan ja takaisin kentälle.

Ankkurissa Pupa Yat hotellin edustalla

Mano saapuu Netsel marinaan

Tämä sisäänheittäjä osasi nykäistä oikeasta narusta, kun kuuli meidän moittivan hintoja kalliiksi naapuriravintolan kohdalla: 15% alennus ja ilmaiset alkupalat ja jälkiruokakahvit.

The Han ravintolan ruoka oli poikkeuksellisen hyvää. Ehkä jopa parempaa kuin itse tekemämme :)

Perinteinen turkkilainen ruoka, eli ruukussa valmistettu Testi Kebab

Talon tarjoama turkkilainen tee

Peukku tälle ravintolalle ja mukavalle sisäänheittäjälle myös

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ei mitään -päivä

Jokiajelupäivän jälkeen tuntui, että päivä ilman mitään ohjelmaa olisi paikallaan. Pysyttelimme siis My Marinassa tekemättä mitään: ei veneen huoltoa, ei siirtymistä toiseen paikkaan, ei tutustumista läheiseen kaupunkiin, ei kaupassa käyntiä, ei pyykinpesua. Ei siis juuri mitään syömisen ja olemisen lisäksi. Päivän päätteeksi miehistö totesi, että olemme varsin vähään tyytyväisiä. Toisin sanoen riittää kun on lomalla, purjehtimassa Turkissa, aurinko paistaa, kauniiden maisemien ympäröimä, vedet ovat lämpimät ja turkoosit sekä jääkaappi täynnä ruokaa ja jäätelöä ;)

Seuraavana päivänä palasimmekin sitten tavallisempaan päiväjärjestykseen ja moottoroimme tuulettomassa kelissä Marmarikseen tutun Pupa Yat hotellin edustalle ankkuriin. Moottoroidessa sain tehtyä pitkään tehtävälistalla roikkuneen vessanpöntön kannen saranoiden vaihdon. Mukava ruksia taas yksi homma tehdyksi, vaikka lista tuntuu siitä huolimatta aika pitkältä...

Matkalla Marmarikseen oli harvinaisen tuuletonta ja tasaista

Hyvä tilaisuus vaihtaa uudet saranat

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Jokiajelu Caunosiin

Viereisessä veneessä ollut suomalaismiehistö kehui Caunosin antiikin ajan rauniokaupunkiin tehtävää jokiajelua, ja päätimme olla kunnon turisteja ja lähteä sinne. Reissun järjestäjä kehui sitä pilviin: matkalla näkyisi jättiläiskilpikonnia, Caunosin antiikin ajan rauniokaupunki, kallioseinämään veistettyjä hautoja ja Dalyanin kaupunki joen varrella. Reissu oli muuten onnistunut, mutta kilpikonnia ei näkynyt ainoatakaan. Sentään ekstrana pääsimme uimaan joen suistossa olevaan suolaiseen järveen, jonka vesi oli lämpimintä luonnonvettä missä olen koskaan uinut. Veikkaisin noin 35 C, joten kerrankin veteen meno ei tuntunut yhtään epämiellyttävältä :)


Jokiajelu tapahtui pienillä veneillä, mutta niiden määrä yllätti täysin. Veneitä oli varmasti toista sataa, ja niihin tuotiin turisteja isoilla laivoilla.

Meillä oli jokiveneessä hyvin tilaa.

Kiveen kaiverretut haudat

Dalyanissa vastapainona "free wifi" mainoksille :)

Jokiveneemme oli vähän muita hitaampi, ja keräsimme jonon. Mutta mihinkäs meillä oli kiire.

Taustalla oleva poukama oli antiikin aikaan satama, mutta nyt sinne olisi aika hankala päästä laivalla.

Amfiteatteria ihmettelemässä

Caunosin amfiteatteri

Kun tuo palkki on pysynyt tuossa satoja ja satoja vuosia, niin eiköhän se pysy vielä viisi minuuttia niin saadaan hyvä kuva.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

My Marina

Seuraavaksi yöksi päätimme etsiä vähän tasaisemman yöpymispaikan. Kiersimme koko Ekincikin poukaman ympäri, ja päädyimme lopulta lähes alkupisteeseen My Marina nimisen ravintolan laituriin. Kuten nimi antoi odottaa, paikan taso oli huomattavasti tavanomaista ravintolan laituria parempi. Se oli myös erittäin tunnelmallinen, omalla tavallaan yksi hienoimmista käymistäni marinoista.

Alun perin suunnitelmamme oli jatkaa seuraavana päivänä Göcekiin, missä miehistö vaihtuisi seuraavan kerran. Luvassa oli kuitenkin varsin tuuletonta säätä, joten päätimme selvittää pääsisikö lentokentälle nykyisestä satamasta. Kyyti lentokentälle järjestyi, joten muutimme suunnitelmaa ja päätimme pysytellä My Marinassa.


My Marina. Turkki on paljon vihreämpi kuin Kreikan saaristo, ja näyttääkin aika paljon Kroatialta

My Marinan ravintola oli hieno, mutta ruoka ei vastannut odotuksia. Taas kerran itse tekemällä olisi saanut parempaa.

My Marina oli tunnelmallisesti tehty

My Marinan poukama oli kaunis, mutta ei ihan niin suojaisa kuin olisi voinut toivoa. Päivän tuulet aiheuttivat jonkin verran maininkia laituriin.

Vessan ja suihkun yhteydessä oli myös vilvoittelutila

My Marinassa oli uimamahdollisuus lähellä, toisin kuin monissa muissa marinoissa

Missä olit Turkin sotilasvallankaappauksen aikana?

Itse oli turkkilaisessa poukamassa tiskaamassa... mutta eipäs mennä asioiden edelle :)

Marmariksesta jatkoimme edelleen itään kohti Dalamanin lentokenttää, minkä kautta tapahtuisi seuraava miehistön vaihto muutaman päivän kuluttua. Tuuli oli varsin heikko, joten iso osa matkasta taittui moottorin avustamana.

Nykyään ankkurointi sujuu yleensä suht näppärästi, mutta tällä kertaa se osoittautui työlääksi. Ekincikin poukamaan tuli jonkin verran maininkia, joten kiersimme sen ympäri mahdollisimman suojaista paikkaa etsien. Yritimme ensin viedä peräköyden rannalle, mutta valitsemassani paikassa riitti matalaa kivikkoa niin pitkälle, ettei peräköysi oikein riittänyt. Lopulta ankkuroimme hiekkarannan eteen kääntäen taka-ankkurin avulla keulan maininkeja kohti. Ei mikään tasainen yöpymispaikka, mutta ihan siedettävä.

Kun vene oli saatu paikalleen, huomasimme saaneemme Suomesta useampia hieman huolestuneita tekstiviestejä. Niissä kerrottiin Turkissa meneillään olevasta sotilasvallankaappauksesta. Seurasimme tilanteen kehittymistä internetistä, ja erityisesti tieto Istanbulin kentän sulkemisesta toistaiseksi herätti huolta. Paulilla ja Annalla kun oli maanantaina lento Suomeen juurikin Istanbulin kautta.

Seuraavana aamuna luimme uusimmat uutiset heti herättyämme, ja helpotukseksemme Turkin tilanne vaikutti rauhoittuneen. Päätimme käydä kumiveneellä rannalla olevassa kylässä, ja sen jälkeen siirtyä suojaisempaan paikkaan. Matka rannalle sujui helposti, mutta sinne päästyämme huomasimme matkan takaisin veneelle olevan erittäin työläs. Aallot olivat kohtuullisen kokoisia ja tuuli vastainen. Ja lisäksi kumiveneessäni ei edelleenkään ole moottoria ja airon kiinnityspaikka on irti, joten ainoa mahdollisuus on työläs melominen. Uusi kumivene tai ainakin perämoottori voisi olla syytä laittaa ensi kesän hankintalistan kärkeen…

Uimarannan lähellä oli laiturissa paikallisia veneitä, joten melomisen sijaan ajattelimme kysyä voisiko joku tarjota meille kyydin veneeseen. Ja kuinka ollakaan, kyyti järjestyi :) Paikallisten veneiden syväys on hyvin pieni, joten kippari ajoi aivan rannan tuntumaan. Siitä oli helppo hypätä veteen ja käydä hakemassa kumivene hinaukseen. Sen jälkeen ajoimme Manon viereen, missä siirtyminen veneiden välillä onnistui aallokosta huolimatta. Hyvin meni… paitsi pian huomasin uusien aurinkolasieni jääneen meitä kyydinneeseen veneeseen. Kyllä ärsytti. Ei auttanut muu kuin vetää uimashortsit jalkaan ja lähteä katsomaan vieläkö aurinkolasit löytyisivät. Uintireissun jälkeen löysin meitä kyydinneen veneen laiturilta, ja pienen etsimisen jälkeen lasit löytyivät. Aurinkolasien löytyminen vähän piristi, mutta ärsytys oli silti aika korkealla takaisin veneelle kauhoessani. Veneelle saapuessani siellä oli pöytään katettu välipala odottamassa. Olipa kiva yllätys :)


Kumiveneellä oli helppo tulla myötätuulessa rantaan, mutta täältä katsoen Mano näyttääkin olevan paljon kauempana ja aallot isompia...

No, ennen veneelle paluuta käynti kylässä on syytä hyödyntää ostamalla jäätelöt :)

Paluu olikin loppujen lopuksi helppo, kun saimme kyydin paikalliselta kipparilta

Ensin kumiveneen haku rannasta...

...ja sitten kohti Manoa

Aurinkolasiuintireissun jälkeen pöydässä odottava välipala oli mitä mukavin yllätys!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Ostoksilla Marmariksessa

Kohtuullisen kahden mailin siirtymisen jälkeen kiinnityimme Netsel Marinan laituriin. Se on yksi useista Marmariksen alueen marinoista, ja niistä lähimpänä keskustaa. Se soveltuu siis hyvin tarvitsemaamme ruoka ja vesitäydennykseen. Marinan henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliasta, mutta ei ehkä niin kokenutta kuin monessa muussa paikassa. Vaikka mitään vaaratilannetta tai vastaavaa ei sattunut, niin kiinnittyminen ahtaaseen marinaan tuntui vähän säätämiseltä.

Netsel Marina on todellinen täyden palvelun marina, ja kaikkien tavanomaisten palveluiden lisäksi marinan alueelta löytyi kymmenittäin vaate- ja muita kauppoja. Päivä oli yksi kuumimmista, joten joksikin aikaa pakenimme kuumuutta shoppailemalla viileissä kaupoissa.

Ilman hieman viilettyä illemmalla kävimme ensin pyöräilemässä ja sitten juoksemassa pitkin Marmariksen rantabulevardia. Ranta on todellista turistialuetta, ja täynnä ravintoloita ja erilaisia matkoja tarjoavia veneitä. Aluksi ihmettelimme riittääkö kaikkiin niihin ravintoloihin asiakkaita, mutta illan viiletessä väkimäärä lisääntyi (tehden juoksulenkistä melkoista pujottelua) ja kummasti pöydät vain täyttyivät suurimmassa osaa ravintoloita.

Seuraavana aamuna täydensimme ruokavarastot läheisestä Migros-supermarketista, ja siellä sattui mielenkiintoinen episodi. Kun kaikki ostokset olivat menneet kassan läpi lisäsi myyjä vähän vaivihkaa liinan ostosten jatkoksi puhuen jotain kampanjasta. Kun aloin ihmettelemään liinaa enkä vain maksanut ostoksia, alkoi myyjä selittelemään kampanjasta, että nyt liina on vain 8 liiraa, kun normaalisti 15. Myyjän käytös alkoi ärsyttämään, joten sanoin ettemme tarvitse liinaa enkä aio sitä maksaa. No, liinan poistaminen kassakuitista ei käynytkään kovin kätevästi. Pitkällisen säätämisen jälkeen loppusumma saatiin lopulta kohdilleen, ja maksoin laskun. Epäselväksi jäi oliko säätämisen tarkoitus saada minut taipumaan ja maksamaan liina, vai oliko järjestelmä todella niin kankea. Periaatteesta en kuitenkaan halunnut antaa periksi ja maksaa tuota sinänsä pientä summaa.


Keskipäivän kuumuudessa varjoa on vaikea löytää :)

Jahas, joku on tullut kauppaan vähän isommalla veneellä

Marinan uima-allas ei suorastaan houkutellut uimaan...

Turisteja houkuteltiin veneiden kyytiin eri tavoin. Tässä oli todella panostettu, ja voin kuvitella pikkuturistien olevan innoissaan

Kivenheiton päässä valtavista huvijahdeista oli hieman vaatimattomampia kalastajaveneitä. Ei tunnu ihan reilulta

Shoppailemasta ei tarvinnut poistua tyhjin käsin :)