tiistai 26. heinäkuuta 2016

Checkout Turkista

Käytimme Turkin maastalähtömuodollisuuksiin eli checkoutiin saman agentin palveluksia, joka oli hoitanut maahantulomuodollisuutemme. Homma toimii varsin vaivattomasti: illalla annoin agentille passit ja veneen paperit, ja kerroin että haluaisimme lähteä seuraavana päivänä. Hän tulisi veneelle aamulla poliisin kanssa tekemään naamakontrollin, ja sen jälkeen pääsisimme lähtemään.

Naamakontrolli eli passikuvien vastaavuus todellisuuteen hoitui nopeasti. Agentti huikkasi laiturilta aamusta, että nyt olisi naamakontrollin aika. Siirryimme veneen sisältä laiturille, mutta agentti oli ehtinyt poliisin kanssa jo usean veneen päähän. Ihmettelimme siinä laiturilla, että milloin he mahtavat tulla takaisin tekemään kontrollin. Tunnollisina suomalaisina kun emme hoksanneet, että kontrolli oli jo tehty.

Puolimatkassa Datcasta Kosille tuli ylimääräinen jännitysmomentti, kun rannikkovartioston vene ajoi luoksemme ja pysähtyi lähelle. Heillä oli selvästi jotain asiaa, joten hain sisältä radiopuhelimen, ja kutsuin rannikkovartiostoa. Kävimme lyhyen keskustelun siitä mistä olemme tulossa, mihin menossa ja ketä kyydissä on. Ilmeisesti olivat vastauksiin tyytyväisiä, sillä eivät tulleet tutkimaan tarkemmin Manoa.

Loppumatka Kreikkaan meni puoliksi purjeilla ja puoliksi moottorilla, kun Kos blokkasi loppumatkasta tuulen.


Turkkilaisia herkkupalleroita ei voi vastustaa :)

Varsinainen herkkupalleromainoskuva :)

Aamupala sujui normaaleissa merkeissä, kunnes... miiaa-u

Pelkkä luukusta kurkistus ei riittänyt vaan etuhytti piti myös tutkia. Oli muuten itsepäinen kissa. Häädimme laiturille ja nostimme kulkusilla, mutta tämäpä käytti viereisen veneen kulkusiltaa ja hyppäsi sitten viereisestä veneestä Manon kannelle.
 
"Coast Guard, Coast Guard,this is Mano Two calling"

Rannikkovartiosto oli tyytyväinen ja jatkoi matkaa.

Matkalla on hyvä levätä

Vaikka Kosilla olen ollut useasti, niin nyt huomasin ensimmäistä kertaa erikoisen metsälakin, mikä saarella on

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Ankkuripäivä ja Datcaan

Bozburunissa ankkuroiduimme kaupungin lähellä olevaan poukamaan. Sen vesi ei ollut kirkkaimmasta päästä, mutta poukama oli erittäin suojainen muutenkin mukava. Päätimmekin olla siinä kaksi yötä peräkkäin. Olen nimittäin huomannut, että pidemmän päälle käy raskaaksi siirtyä joka päivä uuteen paikkaan. Siirtymisten välissä on mukava viettää rauhallinen ankkuripäivä, jolloin ehtii olla tekemättä mitään, retkeillä tai tutustua läheiseen kaupunkiin.

Kävimme poukamasta rannalla pariin otteeseen. Ensin kävimme kiipeämässä läheisen kukkulan huipulle. Tai helteessä kiivetessä tuntui, että kävimme todella korkealla, varmasti lähes huipulla asti. Kun reittiä katsoi myöhemmin veneeltä, tuntui vaikealta uskoa kuinka lyhyeltä kulkemamme matka sieltä käsin näytti. Illemmalla kävimme vielä Bozburunissa jäätelöllä. Jäätelöä isompi syy taisi olla netti, jota ilman oli oltu useita päiviä :)

Parin ankkuriyön jälkeen jatkoimme Datcaan, joka olisi viimeinen kohteemme Turkin puolella. Säätiedotusten perusteella odotin moottorointipäivää, joten oli mieluisa yllätys päästä puolet matkasta purjeilla.

Hiekkoja huuhtelemassa jaloista. Kumiveneellä kun on vaikea päästä rantaan jalkoja kastelematta.

Maastoväritys

Bozburuniin vielä polku oli kuiva ja karu

Mano ja muutama muu vene ankkurissa

Taas kerran blogia päivittämässä

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Paluumatka vastatuuleen

Sään ennustaminen on täällä kesäisin helppoa: aurinkoa, reilut 30 C lämmintä ja tuuli aina samasta suunnasta. Samasta suunnasta puhaltava tuuli tarkoittaa, että paluumatka Marmariksesta Kreikan puolelle tapahtuu valtaosin vastatuuleen. Nyt vastatuuli oli varsin navakka ja aallokkoa sen verran, että päätimme lyhentää päivämatkaa ja yöpyä Gerbekse Cove poukamassa.

Poukama oli kivan näköinen, mutta pienehkö ja aika täynnä jo siellä olevista veneistä. Osittain siitä syystä ankkuroinnista tulikin kunnolla harjoitusta. Milloin ankkuripeli vähän oikutteli, ja milloin ankkuri oli ristissä viereisen veneen kanssa. Neljännen yrityksen jälkeen olimme lopulta kiinni rannassa. Paha kyllä olimme kylki poukaman suuaukko kohti, ja tuulen jo vähän laannuttua sieltä tuli pientä maininkia. Arvasin, että tuulen tyyntyessä yöksi maininkeja tulee lisää, mikä tarkoittaa melkoista keikutusta. Onneksi viereltämme lähti illalla vene jatkamaan matkaa, ja meille tuli tilaa siirtää peräköyttä. Hyppäsin uimasille ja siirsin köyttä 90 astetta, jolloin keulamme osoitti poukaman suuaukkoa kohden. Illan pimetessä ja muiden veneiden keikuntaa katsellessamme totesimme päätöksen olleen oikea :)

Seuraavana päivänä tarkoitus oli purjehtia Bozburuniin asti. Pitkähkö matka voimakkaaseen vastatuuleen on työläs, joten ehdotin että lähtisin itse ajelemaan aikaisin aamusta muiden vielä nukkuessa. Meltemi alkaa yleensä puhaltamaan vasta vähän myöhemmin, joten auringonnousun aikoihin on vielä tyyntä. Suunnitelma toimi hyvin, ja tuulen noustessa yhdeksän aikaan aamulla olimme jo tulleet hyvän matkan, ja oli sopiva aika pysähtyä Bozuk Buku poukamaan aamupalalle.


Ennen Marmariksesta lähtöä täydensimme ruokavarastot hedelmätorilta

Gulet ankkurissa Gerbekse Coven suuaukon lähellä

Liikkeelle lähdimme auringonousun aikaan 

Sotalaiva partioi Turkin ja Kreikan rajalla. Ohitti meidät varmaan puolen tusinaa kertaa :)

Paukkuliivieni automaattilaukaisin oli aika vaihtaa, joten testasin liivien toimivuutta

Hyvin toimivat!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Sukeltamassa

Edellisenä päivänä varaamamme sukellusreissu starttasi klo 10, joten aamupalan pituudesta piti tällä kertaa vähän tinkiä :) Edellisen kerran sukelsin Filippiineillä, joten laiva millä reissu nyt tehtiin tuntui luksus-varustellulta. Oli kunnon WC, paljon tilaa, aurinkokansi ja mikä tärkeintä, pakasteallas täynnä jäätelöä.

Oli mukava päästä taas sukeltamaan, vaikka kovin paljon nähtävää ei ollut. Vedenalainen maisema oli täällä väritön, eikä kaloja ja muita meren eläviä ollut kovin paljon. Itselleni sukelluksen kohokohta oli kahdeksan vuotta aiemmin melko matalaan veteen uponneen laivan hylky. Mira ja Ulla sukelsivat ensimmäistä kertaa ikinä, joten siinä taisi olla heille kohokohtaa riittämiin :)

Ostaessani veneen sen mukana tuli sukelluspullo. Olen jo pitkään halunnut päästä siitä eroon tilaa viemästä, mutta en ole raaskinut heittää roskiin. Nyt sukellusreissulla sain tietää, että sataman lähellä oli sukelluskauppa, joka saattaisi hyvinkin ostaa pullon. Otin pullon kainaloon, hyppäsin pyörän selkään ja lähdin kysymään. Hetken kauppojen hieromisen jälkeen sainkin pullon myytyä. Hyvä hyvä, nyt kun vielä löytäisi ostajan vanhalle CQR-ankkurille.


Marmariksen kaupungin edusta on suosittu ankkurointipaikka

Tuttu merirosvolaiva tuli sukellusreissulla vastaan

Koulutusta ensikertalaisille

Varusteet niskaan ja veteen!

Lauri hyppäsi veteen dive masterin rutiinilla. Itselleni tämä oli kahdeksas sukellus, minkä oppaammekin huomasi: "You need more practise"

Ensikertalaisia taitaa vähän jännittää

Kouluttaja opasti kirjaimellisesti kädestä pitäen :)

Sukelluslaivalla niin regulaattorit kuin kaikki muukin oli hyvässä järjestyksessä

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Marmaris toistaa itseään

Papa Yat hotellin edustalta siirryimme heti aamusta Marmariksen Netsel marinaan vastaanottamaan seuraavan miehistön. Saapuminen marinaan noudatti viime kerralta tuttua kaavaa. Erittäin ystävällistä palvelua, mutta kiinnittymisen kanssa oli taas säätämistä. Tällä kertaa meille annettiin ensin mooring line, joka olikin jo käytössä viereisellä veneellä.

Marmaris toisti itseään myös muilla tavoilla: jälleen shoppailua marinan kaupoissa sekä juoksulenkki illalla. Onneksi uusiakin asioita tuli: löysimme aivan erinomaisen The Han –nimisen ravintolan, pesetimme pyykit ja varasimme seuraavalle päivälle sukellusreissun. Kiva päästä taas sukeltamaan yli puolentoista vuoden tauon jälkeen :)

Viimeaikaisista Turkin levottomuuksista huolimatta Manon kannelta katsoen kaikki on ollut rauhallista. Levottomuudet ovatkin näkyneet vain Suomesta tulleissa tekstiviesteissä ja uutisissa. Vähän jännitin miehistönvaihtojen sujumista, mutta kaikki on mennyt ongelmitta. Erityismaininnan voi muuten antaa Suntransfers-sivustolle, jonka kautta saatiin erittäin hyvin toimivat kyydit lentokentältä satamaan ja takaisin kentälle.

Ankkurissa Pupa Yat hotellin edustalla

Mano saapuu Netsel marinaan

Tämä sisäänheittäjä osasi nykäistä oikeasta narusta, kun kuuli meidän moittivan hintoja kalliiksi naapuriravintolan kohdalla: 15% alennus ja ilmaiset alkupalat ja jälkiruokakahvit.

The Han ravintolan ruoka oli poikkeuksellisen hyvää. Ehkä jopa parempaa kuin itse tekemämme :)

Perinteinen turkkilainen ruoka, eli ruukussa valmistettu Testi Kebab

Talon tarjoama turkkilainen tee

Peukku tälle ravintolalle ja mukavalle sisäänheittäjälle myös

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ei mitään -päivä

Jokiajelupäivän jälkeen tuntui, että päivä ilman mitään ohjelmaa olisi paikallaan. Pysyttelimme siis My Marinassa tekemättä mitään: ei veneen huoltoa, ei siirtymistä toiseen paikkaan, ei tutustumista läheiseen kaupunkiin, ei kaupassa käyntiä, ei pyykinpesua. Ei siis juuri mitään syömisen ja olemisen lisäksi. Päivän päätteeksi miehistö totesi, että olemme varsin vähään tyytyväisiä. Toisin sanoen riittää kun on lomalla, purjehtimassa Turkissa, aurinko paistaa, kauniiden maisemien ympäröimä, vedet ovat lämpimät ja turkoosit sekä jääkaappi täynnä ruokaa ja jäätelöä ;)

Seuraavana päivänä palasimmekin sitten tavallisempaan päiväjärjestykseen ja moottoroimme tuulettomassa kelissä Marmarikseen tutun Pupa Yat hotellin edustalle ankkuriin. Moottoroidessa sain tehtyä pitkään tehtävälistalla roikkuneen vessanpöntön kannen saranoiden vaihdon. Mukava ruksia taas yksi homma tehdyksi, vaikka lista tuntuu siitä huolimatta aika pitkältä...

Matkalla Marmarikseen oli harvinaisen tuuletonta ja tasaista

Hyvä tilaisuus vaihtaa uudet saranat

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Jokiajelu Caunosiin

Viereisessä veneessä ollut suomalaismiehistö kehui Caunosin antiikin ajan rauniokaupunkiin tehtävää jokiajelua, ja päätimme olla kunnon turisteja ja lähteä sinne. Reissun järjestäjä kehui sitä pilviin: matkalla näkyisi jättiläiskilpikonnia, Caunosin antiikin ajan rauniokaupunki, kallioseinämään veistettyjä hautoja ja Dalyanin kaupunki joen varrella. Reissu oli muuten onnistunut, mutta kilpikonnia ei näkynyt ainoatakaan. Sentään ekstrana pääsimme uimaan joen suistossa olevaan suolaiseen järveen, jonka vesi oli lämpimintä luonnonvettä missä olen koskaan uinut. Veikkaisin noin 35 C, joten kerrankin veteen meno ei tuntunut yhtään epämiellyttävältä :)


Jokiajelu tapahtui pienillä veneillä, mutta niiden määrä yllätti täysin. Veneitä oli varmasti toista sataa, ja niihin tuotiin turisteja isoilla laivoilla.

Meillä oli jokiveneessä hyvin tilaa.

Kiveen kaiverretut haudat

Dalyanissa vastapainona "free wifi" mainoksille :)

Jokiveneemme oli vähän muita hitaampi, ja keräsimme jonon. Mutta mihinkäs meillä oli kiire.

Taustalla oleva poukama oli antiikin aikaan satama, mutta nyt sinne olisi aika hankala päästä laivalla.

Amfiteatteria ihmettelemässä

Caunosin amfiteatteri

Kun tuo palkki on pysynyt tuossa satoja ja satoja vuosia, niin eiköhän se pysy vielä viisi minuuttia niin saadaan hyvä kuva.