lauantai 16. heinäkuuta 2016

Missä olit Turkin sotilasvallankaappauksen aikana?

Itse oli turkkilaisessa poukamassa tiskaamassa... mutta eipäs mennä asioiden edelle :)

Marmariksesta jatkoimme edelleen itään kohti Dalamanin lentokenttää, minkä kautta tapahtuisi seuraava miehistön vaihto muutaman päivän kuluttua. Tuuli oli varsin heikko, joten iso osa matkasta taittui moottorin avustamana.

Nykyään ankkurointi sujuu yleensä suht näppärästi, mutta tällä kertaa se osoittautui työlääksi. Ekincikin poukamaan tuli jonkin verran maininkia, joten kiersimme sen ympäri mahdollisimman suojaista paikkaa etsien. Yritimme ensin viedä peräköyden rannalle, mutta valitsemassani paikassa riitti matalaa kivikkoa niin pitkälle, ettei peräköysi oikein riittänyt. Lopulta ankkuroimme hiekkarannan eteen kääntäen taka-ankkurin avulla keulan maininkeja kohti. Ei mikään tasainen yöpymispaikka, mutta ihan siedettävä.

Kun vene oli saatu paikalleen, huomasimme saaneemme Suomesta useampia hieman huolestuneita tekstiviestejä. Niissä kerrottiin Turkissa meneillään olevasta sotilasvallankaappauksesta. Seurasimme tilanteen kehittymistä internetistä, ja erityisesti tieto Istanbulin kentän sulkemisesta toistaiseksi herätti huolta. Paulilla ja Annalla kun oli maanantaina lento Suomeen juurikin Istanbulin kautta.

Seuraavana aamuna luimme uusimmat uutiset heti herättyämme, ja helpotukseksemme Turkin tilanne vaikutti rauhoittuneen. Päätimme käydä kumiveneellä rannalla olevassa kylässä, ja sen jälkeen siirtyä suojaisempaan paikkaan. Matka rannalle sujui helposti, mutta sinne päästyämme huomasimme matkan takaisin veneelle olevan erittäin työläs. Aallot olivat kohtuullisen kokoisia ja tuuli vastainen. Ja lisäksi kumiveneessäni ei edelleenkään ole moottoria ja airon kiinnityspaikka on irti, joten ainoa mahdollisuus on työläs melominen. Uusi kumivene tai ainakin perämoottori voisi olla syytä laittaa ensi kesän hankintalistan kärkeen…

Uimarannan lähellä oli laiturissa paikallisia veneitä, joten melomisen sijaan ajattelimme kysyä voisiko joku tarjota meille kyydin veneeseen. Ja kuinka ollakaan, kyyti järjestyi :) Paikallisten veneiden syväys on hyvin pieni, joten kippari ajoi aivan rannan tuntumaan. Siitä oli helppo hypätä veteen ja käydä hakemassa kumivene hinaukseen. Sen jälkeen ajoimme Manon viereen, missä siirtyminen veneiden välillä onnistui aallokosta huolimatta. Hyvin meni… paitsi pian huomasin uusien aurinkolasieni jääneen meitä kyydinneeseen veneeseen. Kyllä ärsytti. Ei auttanut muu kuin vetää uimashortsit jalkaan ja lähteä katsomaan vieläkö aurinkolasit löytyisivät. Uintireissun jälkeen löysin meitä kyydinneen veneen laiturilta, ja pienen etsimisen jälkeen lasit löytyivät. Aurinkolasien löytyminen vähän piristi, mutta ärsytys oli silti aika korkealla takaisin veneelle kauhoessani. Veneelle saapuessani siellä oli pöytään katettu välipala odottamassa. Olipa kiva yllätys :)


Kumiveneellä oli helppo tulla myötätuulessa rantaan, mutta täältä katsoen Mano näyttääkin olevan paljon kauempana ja aallot isompia...

No, ennen veneelle paluuta käynti kylässä on syytä hyödyntää ostamalla jäätelöt :)

Paluu olikin loppujen lopuksi helppo, kun saimme kyydin paikalliselta kipparilta

Ensin kumiveneen haku rannasta...

...ja sitten kohti Manoa

Aurinkolasiuintireissun jälkeen pöydässä odottava välipala oli mitä mukavin yllätys!