maanantai 25. heinäkuuta 2016

Ankkuripäivä ja Datcaan

Bozburunissa ankkuroiduimme kaupungin lähellä olevaan poukamaan. Sen vesi ei ollut kirkkaimmasta päästä, mutta poukama oli erittäin suojainen muutenkin mukava. Päätimmekin olla siinä kaksi yötä peräkkäin. Olen nimittäin huomannut, että pidemmän päälle käy raskaaksi siirtyä joka päivä uuteen paikkaan. Siirtymisten välissä on mukava viettää rauhallinen ankkuripäivä, jolloin ehtii olla tekemättä mitään, retkeillä tai tutustua läheiseen kaupunkiin.

Kävimme poukamasta rannalla pariin otteeseen. Ensin kävimme kiipeämässä läheisen kukkulan huipulle. Tai helteessä kiivetessä tuntui, että kävimme todella korkealla, varmasti lähes huipulla asti. Kun reittiä katsoi myöhemmin veneeltä, tuntui vaikealta uskoa kuinka lyhyeltä kulkemamme matka sieltä käsin näytti. Illemmalla kävimme vielä Bozburunissa jäätelöllä. Jäätelöä isompi syy taisi olla netti, jota ilman oli oltu useita päiviä :)

Parin ankkuriyön jälkeen jatkoimme Datcaan, joka olisi viimeinen kohteemme Turkin puolella. Säätiedotusten perusteella odotin moottorointipäivää, joten oli mieluisa yllätys päästä puolet matkasta purjeilla.

Hiekkoja huuhtelemassa jaloista. Kumiveneellä kun on vaikea päästä rantaan jalkoja kastelematta.

Maastoväritys

Bozburuniin vielä polku oli kuiva ja karu

Mano ja muutama muu vene ankkurissa

Taas kerran blogia päivittämässä