sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kauden 2016 yhteenveto

Kesä 2016 numeroina: viisi gastia, 21 purjehduspäivää, 362 merimailia, yksi kaasupullo ja 124 litraa dieseliä.

Alla yöpymispaikat sekä lokikirja.

Yöpymispaikat kesä 2016



Lokikirja s/y Mano II, 2016


Päivämäärä Määränpää Loki Matka
Leros (Lakki, Evros Marina) 4535
2.7.2016 Leros (Ormos Xerokambos) 4548 13
4.7.2016 Kalimnos (Ormos Palionisou) 4568 20
5.7.2016 Kos (Marina) 4588 20
7.7.2016 Datca 4624 36
9.7.2016 Marti Marina 4645 21
10.7.2016 Bencik 4652 7
11.7.2016 Bozburun (Kizil Adast) 4666 14
12.7.2016 Serce Limani 4685 19
13.7.2016 Marmaris (Pupa Yat Hotel anchorage) 4712 27
14.7.2016 Marmaris (Netsel Marina) 4714 2
15.7.2016 Ekincik Limani (anchoring) 4736 22
16.7.2016 Ekincik Limani (My Marina) 4741 5
19.7.2016 Marmaris (Pupa Yat Hotel anchorage) 4760 19
20.7.2016 Marmaris (Netsel Marina) 4762 2
21.7.2016 Marmaris (Pupa Yat Hotel anchorage) 4765 3
22.7.2016 Gerbekse Cove 4778 13
23.7.2016 Bozburun (bay on the W side) 4810 32
25.7.2016 Datca 4829 19
26.7.2016 Kos (Marina) 4868 39
28.7.2016 Leros (Ormos Xerokambos) 4890 22
29.7.2016 Leros (Lakki, Evros Marina) 4897 7

tiistai 2. elokuuta 2016

Kotimatka

Leros ei varsinaisesti ole maailman napa, ja matkaan sinne tai takaisin saa aina varata aikaa. Tällä kertaa lennot Suomeen olisivat Rodokselta. Ensin siis lautalla Rodokselle, ja sieltä seuraavana aamuna Prahan kautta Suomeen. Paitsi Rodos-Praha lento oli pari tuntia myöhässä, ja myöhästyimme jatkolennolta...

Lentoyhtiö reititti meidät sitten Riikan kautta Helsinkiin. Lisääntyneen matka-ajan lisäksi matkalaukut jäivät tulematta... No, perille tulimme niin myöhään, että ainakin teoriassa olemme oikeutettuja korvaukseen lentoyhtiöltä. Katsotaan miten käy.


Vielä viimeinen silmäys Manoon. Toivottavasti peite pysyy paikallaan tänä vuonna

Nyt Kosin ohi mentiin vähän lujempaa kuin Manolla :)

Edelleen matkalla Helsinkiin

Odotimme turhaan laukkuja karusellin luona

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Veneen nosto

Perjantaina teimme lyhyen siirtymän Xerokamboksen poukamasta Leroksen marinaan. Vaikka matka oli vain kuutisen mailia, menimme mahdollisimman ison osan siitä purjeilla. Olihan tämä viimeinen mahdollisuus purjehtia Manolla pitkään aikaan. Lähestyessämme Leroksen marinaa pikkuisen jännitti, että lähteehän moottori käyntiin apuvirtakaapeleiden avulla. Lähti onneksi ongelmitta!

Marinaan päästyä alkoi kova työrupeama veneen nostamiseksi ja talviteloille laittamiseksi. Tänä vuonna säästin vähän vaivaa itseltäni, ja ulkoistin moottorin huollon täysin marinalle. Kysyin myös tarjousta uudelle talvipeitteelle, mutta sen saisin vasta Suomeen palattuani, joten lopulta virittelimme veneeseen peitteen vanhasta talvipeitteestä. Saa nähdä pysyykö talven paikallaan.

Leroksella sattui olemaan juuri tuona viikonloppuna vanhojen kulkupelien tapahtuma, ja sunnuntaina menimme katsastamaan sen. Yllätyin, kuinka paljon vanhoja autoja, mopoja ja polkupyöriä tapahtumassa oli. Leros on kuitenkin varsin pieni saari.


Kuvan vene lähti Xerokamboksen poukamasta näppärästi purjeilla suoraan ankkurista. Mitä sitä turhaan moottoria käynnistämään :)

Mano nousemassa vedestä

Veneen nostamisessa kestää pitkähkö tovi. Tänä vuonna hoksasimme varautua odottamiseen: vettä, sipsejä ja läppäri :)

Ulla taikoi uskomattoman hyvän pizzan niistä ruuan rippeistä mitä oli vielä jäljellä.

Näkymä telakointialueelle veneen kannelta

Mano laitettiin aivan takimmaiseen nurkkaan. Nyt takana ei ole ketään, joten laskupäivää on mahdollista lykätä. Liekö sitten hyvä vai huono juttu...

Uusi Rocna Vulcan ankkuri toimi vallan erinomaisesti!

Kuvat vuosilta 2006 ja 2016. Vanha Kadettini (-73) olisi sopinut hyvin vanhojen autojen näyttelyn autojen (kuvassa Kadett -77) joukkoon :)

torstai 28. heinäkuuta 2016

Starttiprobleemia

Tämän kesän purjehdukset alkavat olla takanapäin, sillä Kos oli viimeinen saari mihin Mano pysähtyi ennen Lerokselle paluuta ja veneen nostoa. Nostopäiväksi oli sovittu lauantai, joten suunnittelin että purjehtisimme torstain aikana Lerokselle tuttuun Xerokamboksen poukamaan, mistä olisi perjantaina lyhyt matka Leroksen marinaan.

Matka Kosilta Lerokselle tapahtuu vakiosuunnasta puhaltavasta Meltemistä johtuen aina vastatuuleen, joten tiedossa oli pitkähkö luovimispäivä. Tai olisi ollut. Ollessamme lähdössä Kosin marinasta käänsin moottorin starttiavainta… ja ei mitään. Starttimoottori ei inahtanutkaan. Katsoin moottorin starttiakun jännitteen, ja totesin akun olevan aivan kuollut.

Ei siis muuta kuin uuden starttiakun hakuun. Paha kyllä marinan venekauppa oli juuri mennyt kiinni siestan takia, ja aukeaisi vasta myöhään illalla. Muistin, että edellisenä iltana juoksulenkillä olin nähnyt reilun kilometrin päässä huoltoaseman. Sinne siis. Hetkeä aikaisemmin pakattu polkupyörä takaisin esille ja matkaan. Huoltoasemalla selvisi, etteivät he myy akkuja. Jossain kaupungin toisella puolella olisi kuulemma akkuja myyvä liike… Päätin etten lähde etsimään sitä, vaan ostin huoltoasemalta auton apuvirtakaapelit. Sellaiset sieltä sentään löytyivät.

Takaisin veneelle ja kaapeleita kokeilemaan. Yhdistin starttikaapeleilla hupiakut starttiakkuun ja kokeilin startata. Nyt starttimoottori kyllä inahti, mutta moottorin käynnistymisen sijaan se piti jännää rätisevää ääntä. Oliko starttimoottori mennyt rikki?

Asiaa hyvän aikaa mietittyäni päätin vielä kokeilla käyttää molempia starttikaapeleita akkujen plus-napojen yhdistämiseen. Siten saisin tuplattua virransiirtokapasiteetin. Hoksasin nimittäin, että kaikki veneessä olevat negatiiviset johtimet on yhdistetty moottorin runkoon, joten akkujen miinusnavat ovat jo kiinni toisissaan. Tämä auttoi ja moottori starttasi! Pääsimme viimein lähtemään.

Lähtö oli starttiongelmista johtuen viivästynyt niin paljon, että laskin ettemme ehtisi luovien perille ennen pimeän tuloa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis ajaa moottorilla suoraan vastatuuleen. Kuten voitte arvata, matka ei ollut suuri nautinto… Pääsimme kuitenkin perille ja saimme ankkuroiduttua ennen auringon laskua.

Lauri ja Mira lähdössä pyöräretkelle. Ostin pyörät viime kesänä viereiseltä laiturilta, ja nyt voi todeta ne nappiostokseksi!

Kesätunnelmaa. Vasemmalla oleva hattu on tänä kesänä toiminut parhaiten lampunvarjostimena. Pehmentää mukavasti muuten kirkasta led-valoa.

Tullessamme ravintolasta ja kävellessämme Hippokrateen puun ohi huomasin nuorukaisen yrittävän murtaa keltaisen laatikon lukkoa metalliputkella. Mennessäni kysymään mitä hän oikein puuhailee, tiputti hän putken ja jäi vähän sivummalle seisoskelemaan. Selvästi aikoi odottaa meidän jatkavan matkaa, jotta voisi jatkaa murtopuuhia. Yllättävästi sai jalat, alle kun kaivoin kameran esiin ja aloin kuvaamaan :)

Ainakin vielä lukko jäi ehjäksi. Murtoaikeita hankaloittaakseni siivosin metalliputken läheiseen puskaan piiloon.

Jahas, ei auta kuin ostaa uusi starttiakku. Lopulta uutta akkua ei löytynyt, vaan moottori käynnistyi ottamalla apuvirtakaapeleilla sähköä hupiakuista.

Vihdoin Xerokamboksessa. Aika rentoutua moottoroinnin jälkeen!

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Checkout Turkista

Käytimme Turkin maastalähtömuodollisuuksiin eli checkoutiin saman agentin palveluksia, joka oli hoitanut maahantulomuodollisuutemme. Homma toimii varsin vaivattomasti: illalla annoin agentille passit ja veneen paperit, ja kerroin että haluaisimme lähteä seuraavana päivänä. Hän tulisi veneelle aamulla poliisin kanssa tekemään naamakontrollin, ja sen jälkeen pääsisimme lähtemään.

Naamakontrolli eli passikuvien vastaavuus todellisuuteen hoitui nopeasti. Agentti huikkasi laiturilta aamusta, että nyt olisi naamakontrollin aika. Siirryimme veneen sisältä laiturille, mutta agentti oli ehtinyt poliisin kanssa jo usean veneen päähän. Ihmettelimme siinä laiturilla, että milloin he mahtavat tulla takaisin tekemään kontrollin. Tunnollisina suomalaisina kun emme hoksanneet, että kontrolli oli jo tehty.

Puolimatkassa Datcasta Kosille tuli ylimääräinen jännitysmomentti, kun rannikkovartioston vene ajoi luoksemme ja pysähtyi lähelle. Heillä oli selvästi jotain asiaa, joten hain sisältä radiopuhelimen, ja kutsuin rannikkovartiostoa. Kävimme lyhyen keskustelun siitä mistä olemme tulossa, mihin menossa ja ketä kyydissä on. Ilmeisesti olivat vastauksiin tyytyväisiä, sillä eivät tulleet tutkimaan tarkemmin Manoa.

Loppumatka Kreikkaan meni puoliksi purjeilla ja puoliksi moottorilla, kun Kos blokkasi loppumatkasta tuulen.


Turkkilaisia herkkupalleroita ei voi vastustaa :)

Varsinainen herkkupalleromainoskuva :)

Aamupala sujui normaaleissa merkeissä, kunnes... miiaa-u

Pelkkä luukusta kurkistus ei riittänyt vaan etuhytti piti myös tutkia. Oli muuten itsepäinen kissa. Häädimme laiturille ja nostimme kulkusilla, mutta tämäpä käytti viereisen veneen kulkusiltaa ja hyppäsi sitten viereisestä veneestä Manon kannelle.
 
"Coast Guard, Coast Guard,this is Mano Two calling"

Rannikkovartiosto oli tyytyväinen ja jatkoi matkaa.

Matkalla on hyvä levätä

Vaikka Kosilla olen ollut useasti, niin nyt huomasin ensimmäistä kertaa erikoisen metsälakin, mikä saarella on

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Ankkuripäivä ja Datcaan

Bozburunissa ankkuroiduimme kaupungin lähellä olevaan poukamaan. Sen vesi ei ollut kirkkaimmasta päästä, mutta poukama oli erittäin suojainen muutenkin mukava. Päätimmekin olla siinä kaksi yötä peräkkäin. Olen nimittäin huomannut, että pidemmän päälle käy raskaaksi siirtyä joka päivä uuteen paikkaan. Siirtymisten välissä on mukava viettää rauhallinen ankkuripäivä, jolloin ehtii olla tekemättä mitään, retkeillä tai tutustua läheiseen kaupunkiin.

Kävimme poukamasta rannalla pariin otteeseen. Ensin kävimme kiipeämässä läheisen kukkulan huipulle. Tai helteessä kiivetessä tuntui, että kävimme todella korkealla, varmasti lähes huipulla asti. Kun reittiä katsoi myöhemmin veneeltä, tuntui vaikealta uskoa kuinka lyhyeltä kulkemamme matka sieltä käsin näytti. Illemmalla kävimme vielä Bozburunissa jäätelöllä. Jäätelöä isompi syy taisi olla netti, jota ilman oli oltu useita päiviä :)

Parin ankkuriyön jälkeen jatkoimme Datcaan, joka olisi viimeinen kohteemme Turkin puolella. Säätiedotusten perusteella odotin moottorointipäivää, joten oli mieluisa yllätys päästä puolet matkasta purjeilla.

Hiekkoja huuhtelemassa jaloista. Kumiveneellä kun on vaikea päästä rantaan jalkoja kastelematta.

Maastoväritys

Bozburuniin vielä polku oli kuiva ja karu

Mano ja muutama muu vene ankkurissa

Taas kerran blogia päivittämässä

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Paluumatka vastatuuleen

Sään ennustaminen on täällä kesäisin helppoa: aurinkoa, reilut 30 C lämmintä ja tuuli aina samasta suunnasta. Samasta suunnasta puhaltava tuuli tarkoittaa, että paluumatka Marmariksesta Kreikan puolelle tapahtuu valtaosin vastatuuleen. Nyt vastatuuli oli varsin navakka ja aallokkoa sen verran, että päätimme lyhentää päivämatkaa ja yöpyä Gerbekse Cove poukamassa.

Poukama oli kivan näköinen, mutta pienehkö ja aika täynnä jo siellä olevista veneistä. Osittain siitä syystä ankkuroinnista tulikin kunnolla harjoitusta. Milloin ankkuripeli vähän oikutteli, ja milloin ankkuri oli ristissä viereisen veneen kanssa. Neljännen yrityksen jälkeen olimme lopulta kiinni rannassa. Paha kyllä olimme kylki poukaman suuaukko kohti, ja tuulen jo vähän laannuttua sieltä tuli pientä maininkia. Arvasin, että tuulen tyyntyessä yöksi maininkeja tulee lisää, mikä tarkoittaa melkoista keikutusta. Onneksi viereltämme lähti illalla vene jatkamaan matkaa, ja meille tuli tilaa siirtää peräköyttä. Hyppäsin uimasille ja siirsin köyttä 90 astetta, jolloin keulamme osoitti poukaman suuaukkoa kohden. Illan pimetessä ja muiden veneiden keikuntaa katsellessamme totesimme päätöksen olleen oikea :)

Seuraavana päivänä tarkoitus oli purjehtia Bozburuniin asti. Pitkähkö matka voimakkaaseen vastatuuleen on työläs, joten ehdotin että lähtisin itse ajelemaan aikaisin aamusta muiden vielä nukkuessa. Meltemi alkaa yleensä puhaltamaan vasta vähän myöhemmin, joten auringonnousun aikoihin on vielä tyyntä. Suunnitelma toimi hyvin, ja tuulen noustessa yhdeksän aikaan aamulla olimme jo tulleet hyvän matkan, ja oli sopiva aika pysähtyä Bozuk Buku poukamaan aamupalalle.


Ennen Marmariksesta lähtöä täydensimme ruokavarastot hedelmätorilta

Gulet ankkurissa Gerbekse Coven suuaukon lähellä

Liikkeelle lähdimme auringonousun aikaan 

Sotalaiva partioi Turkin ja Kreikan rajalla. Ohitti meidät varmaan puolen tusinaa kertaa :)

Paukkuliivieni automaattilaukaisin oli aika vaihtaa, joten testasin liivien toimivuutta

Hyvin toimivat!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Sukeltamassa

Edellisenä päivänä varaamamme sukellusreissu starttasi klo 10, joten aamupalan pituudesta piti tällä kertaa vähän tinkiä :) Edellisen kerran sukelsin Filippiineillä, joten laiva millä reissu nyt tehtiin tuntui luksus-varustellulta. Oli kunnon WC, paljon tilaa, aurinkokansi ja mikä tärkeintä, pakasteallas täynnä jäätelöä.

Oli mukava päästä taas sukeltamaan, vaikka kovin paljon nähtävää ei ollut. Vedenalainen maisema oli täällä väritön, eikä kaloja ja muita meren eläviä ollut kovin paljon. Itselleni sukelluksen kohokohta oli kahdeksan vuotta aiemmin melko matalaan veteen uponneen laivan hylky. Mira ja Ulla sukelsivat ensimmäistä kertaa ikinä, joten siinä taisi olla heille kohokohtaa riittämiin :)

Ostaessani veneen sen mukana tuli sukelluspullo. Olen jo pitkään halunnut päästä siitä eroon tilaa viemästä, mutta en ole raaskinut heittää roskiin. Nyt sukellusreissulla sain tietää, että sataman lähellä oli sukelluskauppa, joka saattaisi hyvinkin ostaa pullon. Otin pullon kainaloon, hyppäsin pyörän selkään ja lähdin kysymään. Hetken kauppojen hieromisen jälkeen sainkin pullon myytyä. Hyvä hyvä, nyt kun vielä löytäisi ostajan vanhalle CQR-ankkurille.


Marmariksen kaupungin edusta on suosittu ankkurointipaikka

Tuttu merirosvolaiva tuli sukellusreissulla vastaan

Koulutusta ensikertalaisille

Varusteet niskaan ja veteen!

Lauri hyppäsi veteen dive masterin rutiinilla. Itselleni tämä oli kahdeksas sukellus, minkä oppaammekin huomasi: "You need more practise"

Ensikertalaisia taitaa vähän jännittää

Kouluttaja opasti kirjaimellisesti kädestä pitäen :)

Sukelluslaivalla niin regulaattorit kuin kaikki muukin oli hyvässä järjestyksessä

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Marmaris toistaa itseään

Papa Yat hotellin edustalta siirryimme heti aamusta Marmariksen Netsel marinaan vastaanottamaan seuraavan miehistön. Saapuminen marinaan noudatti viime kerralta tuttua kaavaa. Erittäin ystävällistä palvelua, mutta kiinnittymisen kanssa oli taas säätämistä. Tällä kertaa meille annettiin ensin mooring line, joka olikin jo käytössä viereisellä veneellä.

Marmaris toisti itseään myös muilla tavoilla: jälleen shoppailua marinan kaupoissa sekä juoksulenkki illalla. Onneksi uusiakin asioita tuli: löysimme aivan erinomaisen The Han –nimisen ravintolan, pesetimme pyykit ja varasimme seuraavalle päivälle sukellusreissun. Kiva päästä taas sukeltamaan yli puolentoista vuoden tauon jälkeen :)

Viimeaikaisista Turkin levottomuuksista huolimatta Manon kannelta katsoen kaikki on ollut rauhallista. Levottomuudet ovatkin näkyneet vain Suomesta tulleissa tekstiviesteissä ja uutisissa. Vähän jännitin miehistönvaihtojen sujumista, mutta kaikki on mennyt ongelmitta. Erityismaininnan voi muuten antaa Suntransfers-sivustolle, jonka kautta saatiin erittäin hyvin toimivat kyydit lentokentältä satamaan ja takaisin kentälle.

Ankkurissa Pupa Yat hotellin edustalla

Mano saapuu Netsel marinaan

Tämä sisäänheittäjä osasi nykäistä oikeasta narusta, kun kuuli meidän moittivan hintoja kalliiksi naapuriravintolan kohdalla: 15% alennus ja ilmaiset alkupalat ja jälkiruokakahvit.

The Han ravintolan ruoka oli poikkeuksellisen hyvää. Ehkä jopa parempaa kuin itse tekemämme :)

Perinteinen turkkilainen ruoka, eli ruukussa valmistettu Testi Kebab

Talon tarjoama turkkilainen tee

Peukku tälle ravintolalle ja mukavalle sisäänheittäjälle myös