torstai 30. heinäkuuta 2015

Onnellinen pyöränomistaja

Uskomatonta tuuria! Kosin marinassa vastapäisen veneen kohdalla laiturilla oli kaksi kokoontaitettavaa polkupyörää "For Sale"-kyltillä varustettuna. Olen usein katsellut vähän kateellisena kanssaveneilijöitä, jotka ovat hurauttaneet kokoontaitettavalla polkupyörällä milloin mihinkin. Uutena pyörät ovat kuitenkin kovin kalliita, ja olen myös empinyt löytyisikö niille sopivaa säilytystilaa.

Tämä tilaisuus oli kuitenkin liian hyvä jättää hyödyntämättä. Menin jututtamaan polkupyörien myyjiä, ja he kertoivat palaavansa seuraavana päivänä takaisin Yhdysvaltoihin ja myyvänsä kimppaveneensä seuraavana talvena. Toiset omistajat eivät halua veneeseen polkupyöriä viemään tilaa, joten he päättivät myydä ne pois.

Pariskunta oli todella mukava, ja juttelimme heidän kanssaan hyvän tovin. He myös esittelivät Bavaria 55 -venettään. Melko tilava kahdelle hengelle... Äkkiseltään olisi luullut polkupyörille löytyvän hyvin tilaa :)

Kaupat tehtiin ja nyt olen onnellinen kahden kokoontaitettavan polkupyörän omistaja. Pari pikkulenkkiä ehdin jo polkupyörällä tehdä, ja ostos tuntuu napakympiltä. Oli mahtava viilettää pitkin Kosin katuja, ja bonuksena ajoviima viilensi kuumuutta mukavasti :)

Sitloodan lokeron tyhjennyksen, siivouksen, perusteellisen järjestämisen ja lukuisten näitä-saattaa-joskus-tarvita tavaroiden hävittämisen jälkeen polkupyörät sopivat lokeroon varsin mukavasti. Huippua!


Ulla ja Maria tutkivat Nisiroksen satamassa olevan Aphrodite-ravintolan menua. Kannattaa poiketa, erinomainen ruoka ja erittäin ystävällinen palvelu.

Nisirokselta Kosille päästiin täydellisessä sivutuulessa reilua seitsemää solmua!

Maria oli aivan liekeissä Kosilta löytyneestä Alla kai Alla -ravintolasta. Ja olihan se aivan loistava paikka!

Superonnellinen polkupyöränomistaja valmiina kauppareissuun :)

Polkupyörien säilyttämistä varten sitloodan lokero piti ensin tyhjentää

Ja tyhjennyksen jälkeen perusteellinen siivous :)


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kuvankaunis Symi

Odotuksia vastaten tuuli virisi hieman ennen Rodoksen pohjoiskärkeä, ja matka Symille sujui hyvää vauhtia vastatuuleen luovien. Ensimmäiseksi yöksi menimme ankkuriin jylhään poukamaan, jonka ympärillä rinteet nousivat jyrkästi ylös. Sama maastonmuoto jatkui pinnan alla, joten äkkiä syvenevä vesi teki oman haasteen ankkuroinnille ja vaati peräköyden viemisen rannalle.

Seuraava kohde oli Symin kaupunki. Olen ollut siellä muutaman kerran aikaisemminkin, mutta sinne on mukava mennä uudestaan. Kaupunki on kaunis, ja siellä on kiva tunnelma. Yhteisestä päätöksestä päätimmekin sitten viettää siellä kaksi yötä :) Niin jäi hyvin aikaa rentoutumiseen, lukemiseen, lenkkeilyyn, uimiseen ja muuhun tärkeään.

Moottorointia hetki ennen Rodoksen pohjoiskärkeä, missä tuuli virisi ja purjeet saatiin viimein notettua

Lauri ja Ulla viemässä peräköyttä rannalle Symin Nanou-poukamassa

Aamulla seuraksemme  poukamaan tuli pari moottorivenettä ankkuriin

Kippari ja miehistö tarkkana lähestyttäessä Symin kaupunkia

Symin kaupunki ylhäältä rinteeltä

Huh, kun oli kuumaa puuhaa kiivetä ylös

Ulla poseeraa. Taustalla lampaiden asuttama autiotalo. Autiotaloja on saarilla paljon. Esimerkiksi Symin saarella asuu enää 2500 ihmistä, kun parhaimmillaan täällä asui yli 20000.

Asutut ja täysin raunioituneet talot olivat vieri vieressä sulassa sovussa


Symin satama aamu-auringossa. Kuvattu matkalla leipomoon. Tuore leipä on parasta aamupalalla.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Poukamahyppelyä Rodoksella

Rodoksen Mandraki-marinassa täydensimme ruoka- ja vesivarastot, ja lähdimme tutustumaan Rodoksen poukamiin. Ensimmäisenä oli vuorossa tuttu Ladiko Bay, missä vietin aiemmin kesällä kokonaisen viikon. Siitä jatkoimme Lindoksen kaupungin edustalla olevaan poukamaan. Lindos on kunnon turistikaupunki, ja poukamassa pyöri moottoriveneitä vesihiihtäjiä ja muita vetämässä. Onneksi tulimme myöhään iltapäivällä, joten poukama hiljeni varsin pian. Myös valtaosa turisteista oli jo lähtenyt Lindoksesta sinne soudettuamme.

Lindoksen jälkeen jatkoimme Anthony Quinn Bayhin, joka oli viimeinen yöpymispaikkaamme Rodoksella. Yöllä olimme ainoa vene poukamassa, mutta aamulla se täyttyi turistiveneistä ja uimareista. Ei ihme että poukama oli suosittu: vesi oli kirkasta ja kaloja todella paljon. Upea paikka snorklata :)

Tänään lähdimme kohti Symiä. Rodoksen pohjoiskärkeen on enää puolen tunnin matka, joten toivottavasti kohta saadaan purjeet ylös ja moottori sammuksiin. Sitä odotellessa ja tyynessä moottoroidessa oli hyvä kirjoittaa blogipostaus valmiiksi nettiyhteyttä odottamaan.


Bongasimme kaukana rannasta karanneen uimapatjan. Sellainen ei vielä kuulunut Manon varusteisiin, joten päätimme poimia patjan kyytiin.

Lauri ja saalis :)

Lindoksen poukama

Uimapatja ja Kindlen vesitiivis suojus testauksessa

Kovaa ääntä pitäviä laulusirkkoja on joka puolella, mutta tällä kertaa näimme yhden niistä. Ei uskoisi, että niin pienestä eläimestä lähtee niin kova meteli.

Sisarukset Lindosissa <3

Maria ja Ulla shoppailemassa

Lauri ja Samuli shoppailemassa

Maria ja nimikkoresidenssi

Nyt veden lämmettyä päivä on mahtava aloittaa aamu-uinnilla.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Uskomaton satama-show

Panormitikselta jatkoimme Symin saaren toiselle puolelle Symin kaupungin satamaan. Tuulta ei juuri ollut, mutta onneksi moottoroitava matka oli lyhyt. Symin satama on keskimääräistä haastavampi: satama-allas on syvä, ja tuuli puhaltaa kylkeen. Edellisestä kerrasta oppineena pudotin ankkurin tällä kertaa riittävän kauaksi, ja rantautuminen meni mallikkaasti.

Pian tulomme jälkeen alkoi satama-show, jollaista en ole ennen nähnyt. Satamassa oli yhtä aikaa toistakymmentä venettä tulossa ja lähdössä, nostamassa ja laskemassa ankkuria tai vain ajamassa ympäri ja etsimässä paikkaa. Osa oli isoja moottori- ja purjelaivoja, osa pieniä 50 jalkaisia purjeveneitä.

Läheltä meitä lähti yksinpurjehtija veneellään. Hänellä oli ankkurivinssin ohjain keulassa, joten kukaan ei ollut ohjaamassa venettä ankkuria nostettaessa. Ja kuten voi arvata, niin eihän se ihan nappiin mennyt. Miehellä oli tuuria, sillä hänen peräsimensä osui viereisen sveitsiläisten veneen ankkurikettinkiin. Oli todella pienestä kiinni, ettei peräsin takertunut kettinkiin, minkä seurauksena se olisi saattanut katketa. Tuuli painoi miehen venettä koko ajan sivuttain, ja hän nappasi ankkuriinsa sveitsiläisten ankkurin ja kuljetti sen edelleen Manon ankkurin yli. Kun mies pääsi lopulta irti ja matkaan, oli sveitsiläisten ankkuri irti pohjasta ja ristissä meidän kanssa.

Sveitsiläiset eivät ehtineet tehdä asialle mitään, kun vapautuneeseen paikkaan tuli vauhdilla ja vaarallisen näköisesti Shoogle-niminen purjevene, joka oli pyörinyt satama-altaassa jo vaikka kuinka kauan. Ja he laskivat ankkurinsa aivan väärään paikkaan, sveitsiläisten ja meidän ankkurin päälle…

Tätä showta jatkui parisen tuntia. Lopulta useiden uudelleen rantautumisten ja ristissä olleiden ankkureiden irrotuksen jälkeen tilanne satamassa rauhoittui. Ihme kyllä en nähnyt, että mihinkään veneeseen olisi tullut mitään vaurioita.

Symiltä tulimme eilen Rodokselle, ja tänään on kesän viimeinen miehistön vaihto. Niin se vain tämäkin kesä on kohta lopussa.

Katamaraanista tarkkaillaan huolestuneena purjeveneen manöövereita

Shoogle harjoitteli rantautumista useaan kertaan. Harjoitukselle oli kyllä tarve.

Sveitsiläisten ja Manon ankkureita yritettiin ensin erottaa kumiveneestä. Tuloksetta, joten lopulta sveitsiläisten piti lähteä laiturista, nostaa ankkuri ja rantautua uudestaan.

Shown jälkeen päivälliselle

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Uusi kulkusilta ja huikean kirkasta vettä

Uuden miehistön kanssa jatkoimme Kosilta etelään tutulle Nisiroksen saarelle. Kyseinen matka taittui tämän kesän ennätysvauhtia, ja pitkät pätkät nopeus vaihteli seitsemän ja kahdeksan solmun välillä. Jii-haa :)

Nisiroksella sain tehtyä yhden uuden hyödyllisen hankinnan. Olen jo pitkään etsinyt kulkusiltaa veneeseeni, ja periaatteessa yksinkertaisen lankun hommaaminen on osoittautunut hankalaksi. Nyt sain päähäni kysyä asiaa ravintolassa, ja sen pitäjä neuvoi kysymään läheisestä minimarketista. Sen pitäjän mies oli paikallinen puuseppä, ja hän toi seuraavana aamuna uudenkarhean lankun maihinnousua varten. Nyt kelpaa nousta laiturille :)

Nisirokselta jatkoimme edelleen myötätuulessa Tilokseen, ja seuraavana päivänä edelleen Khalkiin. Siellä ankkuroimme idyllisen Khalkin kaupungin edustan poukamaan. Poukaman vesi oli aivan uskomattoman kirkasta. Laskimme ankkurin 15 metrin syvyyteen (onneksi ankkuripeli toimii!), ja pohja näkyi selvästi. Snorklatessa alkoi melkein huimata, kun tunsi lentävänsä 15 metrin korkeudella!

Tänään puoliksi purjehdimme ja puoliksi moottoroimme kevyessä tuulessa Panormitiksen poukamaan. Poukamassa on luostari sekä kahvila netillä, joten pääsimme viimein muutaman päivän tauon jälkeen facebookiin, uutisia lukemaan ja blogia päivittämään.


Huippunopeus 7,9 solmua :)

Mielenkiintoisesti nimetty biitsijoukkue Nisiroksella. Epäselväksi jäi mihin suuntaan poliittinen kannanotto on.

Uudenkarhea kulkusilta käytössä

Unelmakelissä kohti Khalkia

Laura ja Jenni tekivät kumiveneellä tutkimusmatkan luolaan

Parnomitiksen poukama Simillä

Panormitiksen luostari

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Myötätuulessa Kosille

Palionisousta purjehdimme navakassa myötätuulessa Pserimoksen saarelle, ja ankkuroimme yöksi poukamaan. Poukama oli hyvin suojassa meltemiltä, joka puhalsi illan ja yön voimakkaasti. Emme olleet ainoita poukamaan yöksi tulleita, vaan seuranamme oli kymmenkunta muuta venettä. Tuulen suunta on täällä kesäisin helppo arvata: Viimeiset neljä-viisi viikkoa eli koko täällä oloaikani tuuli on puhaltanut samasta suunnasta eli luoteesta ja pohjoisesta. Matka etelään Kosille käy siis helposti.

Poukaman ympärillä ei ollut asutusta, ja ainoa sinne kantava matkapuhelinverkko tuli Turkin mantereelta. Turkin datasiirtohinnat ovat kuitenkin niin suolaiset, että Kreikan lainaneuvotteluiden lopputuloksen lukeminen täytyi siirtää Kosille.

Eilen tulimme sitten Kosin marinaan, ja melkein heti saatuamme köydet kiinni avasimme puhelimet ja syvennyimme Facebookin ja uutisten ihmeelliseen maailmaan. Olihan meillä ollut somesta ja muusta oleellisesta poikkeuksellisen pitkä kahden vuorokauden tauko :)

Iida ja Markku lähtivät aamusta lentokentälle, ja seuraava miehistö tulee illalla. Heitä odottaessa on ollut hyvää aikaa käydä vähän ostoksilla, viedä pyykit pesuun ja päivittää blogia. Onneksi satamaan tuulee navakasti, muuten olisi ollut tukala päivä.


Ruokavarastomme alkoivat olla Palionisoussa vähissä, eikä siellä eikä seuraavassa yöpaikassamme ollut kauppaa. Asia ratkesi, kun kysyimme olisiko tavernan pitäjällä myydä meille muutamia puuttuvia elintarvikkeita. Hän sanoi ajavansa aamulla kaupunkiin kauppaan, ja lupasi tuoda meille ruokaa. Kätevää :)

Kahvia odotellessa. Tai oikeammin kahviveden kiehumista.

Urheat melojat saivat kumiveneen rannalle kovasta vastatuulesta huolimatta.

Poukama missä yövyimme Pserimoksen saarella

Myötätuulessa kohti Kosia

Pankkiautomaatin takaseinässä kaupan puolella oli näyttö. Taitaa olla turha yrittää nostaa käteistä tästä(kään) automaatista...

Kos

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kaukana sivistyksestä

Tänään tulimme Lerokselta navakassa myötätuulessa Kalymnoksen itäpuolella olevaan Palionisoun poukamaan. Sen rannalla oli kaksi tavernaa, jotka olivat laittaneet kymmenkunta valkoista ja punaista poijua mihin kiinnittyä. Poukama oli syvä ja pohja kivinen, joten ankkuroiminen olisikin ollut hankalaa.

Poukamassa todella tunsi olevansa kaukana sivistyksestä. Ympärillä kohosivat jyrkät, karut ja korkeat kalliot, ja rannalla oli vain muutama talo. Kreikan saaristossa on varsin tavanomaista, että mobiilidata liikkuu todella huonosti. Tällä kertaa oltiin kuitenkin täysin matkapuhelinverkon ulottumattomissa. Edes rannan tavernoissa ei ollut nettiä tarjolla, joten pääsen julkaisemaan blogipäivityksen vasta myöhemmin ihmisten ilmoille palattuani :)

Menimme syömään tavernaan, joka oli laittanut poijun mihin kiinnityimme. Ruokailun jälkeen kävimme tekemässä pienen kävelylenkin. Vähän kauempana rannasta oli vielä kolmas taverna, ja palatessa tavernan omistaja tervehti ja alkoi jutella. Hetken kuluttua hän halusi esitellä jotain artikkelia ja pyysi istahtamaan. Olin epäluuloinen, että mitähän tässä on takana, mutta menimme sisään. Omistaja esitteli itsensä Nikolaiksi, ja artikkeli oli yhdeksän vuoden takaa purjehduslehdestä. Nikolas kertoi poukaman historiaa. Paikka on muuttunut muutaman viime vuoden aikana valtavasti. Ennen tänne ei ollut tietä eikä sähköä, ja Nikolaksen tavernassa kävivät vain purjehtijat. Tien ja sähkön tultua poukamaan tuli pari muutakin tavernaa, uimaranta ja turisteja. Tällä kertaa vain juttelimme, mutta lupasin Nikolakselle ensi kerran poukamaan tullessani tulevani syömään hänen tavernaan. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää.

Voin hyvin kuvitella poukaman olleen paljon parempi aikaisemmin. Nyt rannan tavernoista tulee valo- ja äänisaastetta. No, se ei estä ihastelemasta vielä vähän tähtitaivasta ennen nukkumaan menoa.


Leroksen poukamassa tuuli oli navakka, mutta aallokkoa ei vielä ollut.

Perillä Palinisoussa. Apina oli valinnut hyvän roiskesuojan :)

Tavernan omistaja tuli moottoriveneellä auttamaan purjevenettä, jolla oli haasteita poijuun kiinnittymisen kanssa. Veneessä oli naiskippari (harvinaista), joka ajoi veneen hyvin poijun luokse. Keulassa olleet kolme(!) miestä yrittivät napata poijun ja kiinnittää köyden siihen. Tulos: puolet katkenneesta keksistä jäi poijuun eikä poijua saatu kiinni. Uutta kiinnitysyritystä varten yksi miehistöstä hyppäsi uimaan. Ei ehkä paras ratkaisu, mutta onneksi saivat apua tavernan omistajalta.

Yhteispelillä kumivene kulkee kovemmassakin tuulessa. Toisen melan kiinnikkeen irrottua ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kanoottityylinen melominen.

Näkymä poukamaan ravintolan terassilta.

"Parking is free" -kyltti niin syrjässä kaikesta kuin olla voi :)