keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Haastava lähtö satamasta

Ankkuripelin varaosaa ei löytynyt Rodoksenkaan venekaupoista. Onneksi seuraava miehistö tuo osan Suomesta. Sieltä sen hankkimiseen riitti yksi puhelinsoitto Maritimiin, josta osa löytyi hyllystä.

Sitten oli aika valmistella lähtöä. Vieressäni oleva vene teki myös valmisteluita, ja päätin antaa heidän lähteä ensin. Sen jälkeen minulla olisi tyhjä paikka molemmilla puolilla, mikä helpottaisi lähtöä. Sain odotella parisen tuntia. Tämän toisenkin veneen ankkuri oli jumittunut pohjaan. Satamakirjassa varoitetaan pohjassa olevasta järeästä kettingistä, joka on laitettu sinne mooring-köysiä varten 30 metrin päähän laiturista. Veikkaukseni on, että molempien veneiden ankkurit jumittuivat tuohon kettinkiin.

Tämä toinen vene ei turvautunut sukeltajan apuun, vaan he saivat lopulta itsensä irti. Sitten olikin oma vuoroni lähteä. Jännitti ja hermostutti valtavasti miten lähtö sujuu. Olin yrittänyt tähdätä ankkurini lähemmäksi laituria kuin 30 metriä, mutta en voinut olla varma olisiko omakin ankkurini jumissa. Lisäksi tuuli oli navakka, ja samaan aikaan pitäisi hoitaa keulaköysien irrotus, peruutus ja ankkurin nosto.

Ja eihän se ihan nappiin mennyt. Ankkuri ei ollut jumissa, mutta sen verran tiukassa, että irrottamisessa meni aikaa. Ja tuona aikana tuuli painoi veneeni poikittain, enkä pystynyt enää peruuttamaan pois. Lopputulos oli, että tuuli painoi veneeni poikittain laituriin, mistä hetki sitten lähdin. Mahduin siihen poikittain, koska molemmilla puolillani oli ollut tyhjää.

Ihmetellessäni vielä nolona, että mitenkäs tässä näin kävi ja miten pääsen tästä liikkeelle tuulen painaessa laituriin, niin paikalle tuli marinan työntekijä. Hän oli ilmeisesti kohdannut samanlaisia tilanteita ennenkin, sillä toimintaohjeet tulivat erittäin selkeästi:

Aivan keulaan iso pallofenderi veneen ja laiturin väliin, köysi keulasta laiturille veneen keskikohdalla olevaan pollariin. Sitten reilusti kaasua ja ruori täysillä oikealle eli kohti laituria. Ajamalla ikään kuin laituria päin köysi piti veneen paikallaan, fenderi suojasi venettä ja kappas vain vene kääntyi 90 astetta paikallaan. Kun vene oli kääntynyt, marinan työntekijä irrotti köyden pollarista ja heitti sen kyytiin. Sitten vain peruutin pois paikalta. Kävipäs uskomattoman kätevästi!

Nyt olin matkalla! :) Ajoin ulos satamasta ja keräsin köydet ja fenderit. Tuulta oli sivusta 14 m/s, puuskissa 18 m/s, joten päätin nostaa pelkän etupurjeen. Ja sillä matka taittuikin reilua seitsemää solmua! Vaikka olin saaren suojassa, niin tuuli nostatti sen verran aallokkoa, että vesi pärskyi välillä sitloodaan. Jouduin ensimmäistä kertaa laittamaan takin päälle!

Purjehdin parisen tuntia etelään, ja ankkuroin suojaisaan ja kauniiseen Ladiko Bayhin.

Uh, Rodoksen vanha kaupunki on turisteja täynnä. Onneksi kohta pääsen liikkeelle.

Lähtöön on tilaa, sillä molemmilta puoliltani lähti vene ennen minua. Taustalla jälkimmäinen yrittää edelleen saada ankkuriaan ylös pohjasta.

Sataman laiturilla on parkissa pari tämmöistä pakua. Tämän aamuisen otoksen perusteella sukeltajille taitaa riittää hommia.

Jii-haa, matkalla!

Saaren suojassa aallokko ei ollut kovin iso, mutta roiskutti silti sitloodaan. Jouduin viemään iPadin suojaan ja kaivamaan takin esille.

Kuvankaappaus iPadin navigointiohjelmasta. Matka eteni joutuisasti pelkällä etupurjeella.

Perillä Ladiko Bay poukamassa