keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Ankkurit ristissä

Lähtö Lipsosta ei sitten käynytkään ihan noin vain. Vieressämme ollut laiva lähti aikaisin aamulla, ja koska olin tullut satamaan sitä myöhemmin jännitin olinko laskenut ankkurini sen kanssa ristiin. En ollut, vaan laiva lähti sujuvasti. Heti sen lähdettyä kaupungin edustalla ankkurissa ollut toinen laiva tuli siihen tilalle.

Kun itse lähdimme myöhemmin, niin aavistukseni osoittautui oikeaksi ja uusi laiva oli laskenut ankkurini omani päälle. Normaalisti homma olisi ollut kohtuullisen helppo: laivasta löysättiin ankkurikettinkiä, jolloin voisin nostaa sen ankkuripelilläni vedenrajaan, pujottaa köyden kettingin alle, laskea omaa ankkuriani ja koukata se vapaaksi.

Nyt ongelmana oli vain se, että ankkuripelini ei toiminut, ja käsipelin ankkuri ei tahtonut nousta. Laivan kapteeni oli toiminnan mies, ja hyppäsi kumiveneeseen ja tuli avuksi. Hänen avustuksella saimme ankkurit lopulta erilleen ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Patmosta.

Viereemme tullut laiva, joka laski ankkurin omamme päälle

Joukossa on voimaa: kolmen hengen voimin (ja moottoria välillä hyödyntäen) ankkuri saatiin lopulta pintaan.

Oman laivan ronskista laituriin tuonnista huolimatta laivan kippari oli kokenut eikä epäröinyt tarttua Manonkin ruoriin... :)

Lopultakin kohti Patmosta