maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ankkurimies

Kosin satama ja ankkuripelini eivät oikein toimi yhteen. Viimeksi reilu vuosi sitten satamaan saapuessa ankkuripeli ei äännähtänytkään, ja loppujen lopuksi käytimme taka-ankkuria. Silloin syynä oli ohjaimen kontaktihäiriö. Tällä kertaa Kosille saapuessa ankkuri suostui menemään alas melkein kokonaan, mutta sitten ankkuripeli lopetti toimintansa… Ja vasta muutama tunti aikaisemmin Pserimoksen poukamasta lähtiessämme kehuin Tuomakselle kuinka hyvin ankkuripeli on viime aikoina toiminut.

Purin ankkuripelin, ja tällä kertaa vika onkin hankalampi korjata kuin viimeksi. Rikkoutunut osa on pieni, mutta mahdoton improvisoida. Ja vara-osien saanti on kysymysmerkki. Kävin kysymässä Kosin marinan venekaupasta, mutta kuten oletettua heillä ei ollut osaa. Lupasivat kuitenkin selvittää voisiko sen saada tilattua.

Venekaupan lisäksi kävin Windin liikeessä hakemassa sim-kortin iPadiini (jee!), joten nyt nettiin pääsee helpommin. Sen jälkeen vielä ruokavarastojen täydennys, jonka jälkeen nostimme kahdella henkilöllä kasvaneen miehistön kanssa ankkurin. Tai tarkemmin sanottuna ankkuripelin korvannut ankkurimies Tuomas nosti sen. Näköjään sitä on mahdollista pärjätä ilman ankkuripeliäkin, kun on reipas ankkurimies sitä korvaamassa :)

Aamupäivä oli kulunut liikkeestä toiseen ravatessa, joten myöhäisen lähdön takia suuntasimme tuttuun poukamaan Pserimoksen saarelle. Sinne ehdimme sen verran ajoissa, että ehdimme täyttää ja laskea kumiveneen vesille ja käydä saaressa kävelemässä ennen auringon laskua.

Ankkuripelin rikkoutumisesta huolimatta turvallisesti samassa laiturissa kuin vuosi sitten täällä viimeksi käydessäni

Tuttu puu Kosilla

Reetta veti uutuuttaan hohtavan Suomen lipun salkoon. Edellinen kului viime vuoden purjehduksilla aivan loppuun

Kumiveneellä rantaan ja iltareippailu Pserimoksessa

Karua mutta upeaa: aurinko juuri laskenut, lampaiden ja vuohien kellot kilkattavat ja laulukaskaat (?) pitävät meteliä

Ja vielä pikkuisen iltapalaa ennen nukkumaan menoa