tiistai 30. kesäkuuta 2015

Ladiko Bay tuli tutuksi

Viikko vierähti nopeasti. Niin nopeasti, että olen edelleen ankkurissa Ladiko Bayssä. Poukama oli erinomainen paikka viettää viikko yksin: Se on suojassa meltemiltä, mikä oli oleellista, sillä meltemi puhalsi kovaa käytännössä koko viikon. Pohja on pehmeätä hiekkaa, mihin ankkuri tarraa hyvin. Vesi on kirkasta, joten poukamassa on hyvä snorklata. Rannalla on taverna, jonka wlan-yhteys kantoi veneelle. Lisäksi poukamassa ei varsinaisesti tarvitse olla yksin, sillä rannoilla on auringonottajia, ja poukamassa käy päivän aikana lukuisia veneitä lyhyellä pysähdyksellä. Viimeinen ei nyt tainnut olla varsinainen plussa, mutta ei siitä isoa haittaakaan ollut :)

Iso osa viikosta kului veneen huoltohommissa. Niitä riittää käytännössä loputtomiin. Mutta ehdin toki tehdä muutakin, kuten päivittää blogia, tehdä ruokaa, snorklata, käydä juoksemassa ja jopa vähän töitä vaikka lomalla olenkin. Lisäksi olen sattuneesta syystä seurannut varsin tarkasti Kreikan talouskriisiä.

Aurinkopaneelit ovat toimineet loistavasti, ja ovat olleet korvaamattomat poukamaviikon aikana. Maasähköä ei ole saatavilla, joten ilman niitä moottoria olisi joutunut käyttämään useita tunteja joka päivä akkujen lataamiseksi. Nyt sähköä on riittänyt niin jääkaappiin, läppäriin kuin wlan-tukiasemaan. Jaa mihin tarvitsen tukiasemaa? Pitäähän veneessä olla oma langaton verkko. Lisäksi tukiasema poimii tavernan signaalin tehokkaammin kuin kännykkä. Tarvittaessa voin laittaa tukiasemaan kiinni myös ison suunta-antennin, mutta nyt sitä ei tarvittu.

Vaikka oli mukava olla viikko yksin, on kyllä mukava saada huomenna seuraa. Uusi miehistö on varsin aamuvirkku, ja heidän lento laskeutuu jo ennen kymmentä aamulla. Pääsemme siis vielä huomisen aikana liikkeelle. Myös ankkuripelin varaosa on tulossa uuden miehistön mukana, joten toivottavasti pian ankkuri nousee taas nappia painamalla.

Ladiko Bay

Viikon aikana snorklasin...

...tein työhommia...

...laitoin ruokaa (yksin on tylsä istua tavernassa)...

...ja huolsin venettä. Akkuvääntimen akut alkavat olla elinkaarensa päässä, eikä niistä oikein riittänyt puhtia reiän poraamiseen. Ratkaisin asian ottamalla virran suoraan veneen akuista. Johan riitti puhtia, kun oli 450 Ah akut takana :)

Reikien teon jälkeen piti vielä sahata reikä aurinkopaneelien monitorille. Yllättävän kovaa hommaa.

Kun tekee huoltohommia ahtaissa tiloissa, niin tuntuu että joka paikka on hetkessä täynnä tavaraa.

Huokaus! Mistähän sitä aloittaisi siivoamisen...

Kova homma, mutta valmista tuli. Kaaoksen jälkeen osaa taas arvostaa, kun esim. vessaan pääsee hyppimättä patjan ja muiden tavaroiden ylitse

Ladiko Bay ilta-auringossa

Viimeinen huoltohomma: vinkuvan vinssin avaus, putsaus ja rasvaus. Vinssi on edelleen yllä näkyvässä tilassa, joten saa nähdä onnistuuko kasaus yhtä helposti kuin purku :)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Haastava lähtö satamasta

Ankkuripelin varaosaa ei löytynyt Rodoksenkaan venekaupoista. Onneksi seuraava miehistö tuo osan Suomesta. Sieltä sen hankkimiseen riitti yksi puhelinsoitto Maritimiin, josta osa löytyi hyllystä.

Sitten oli aika valmistella lähtöä. Vieressäni oleva vene teki myös valmisteluita, ja päätin antaa heidän lähteä ensin. Sen jälkeen minulla olisi tyhjä paikka molemmilla puolilla, mikä helpottaisi lähtöä. Sain odotella parisen tuntia. Tämän toisenkin veneen ankkuri oli jumittunut pohjaan. Satamakirjassa varoitetaan pohjassa olevasta järeästä kettingistä, joka on laitettu sinne mooring-köysiä varten 30 metrin päähän laiturista. Veikkaukseni on, että molempien veneiden ankkurit jumittuivat tuohon kettinkiin.

Tämä toinen vene ei turvautunut sukeltajan apuun, vaan he saivat lopulta itsensä irti. Sitten olikin oma vuoroni lähteä. Jännitti ja hermostutti valtavasti miten lähtö sujuu. Olin yrittänyt tähdätä ankkurini lähemmäksi laituria kuin 30 metriä, mutta en voinut olla varma olisiko omakin ankkurini jumissa. Lisäksi tuuli oli navakka, ja samaan aikaan pitäisi hoitaa keulaköysien irrotus, peruutus ja ankkurin nosto.

Ja eihän se ihan nappiin mennyt. Ankkuri ei ollut jumissa, mutta sen verran tiukassa, että irrottamisessa meni aikaa. Ja tuona aikana tuuli painoi veneeni poikittain, enkä pystynyt enää peruuttamaan pois. Lopputulos oli, että tuuli painoi veneeni poikittain laituriin, mistä hetki sitten lähdin. Mahduin siihen poikittain, koska molemmilla puolillani oli ollut tyhjää.

Ihmetellessäni vielä nolona, että mitenkäs tässä näin kävi ja miten pääsen tästä liikkeelle tuulen painaessa laituriin, niin paikalle tuli marinan työntekijä. Hän oli ilmeisesti kohdannut samanlaisia tilanteita ennenkin, sillä toimintaohjeet tulivat erittäin selkeästi:

Aivan keulaan iso pallofenderi veneen ja laiturin väliin, köysi keulasta laiturille veneen keskikohdalla olevaan pollariin. Sitten reilusti kaasua ja ruori täysillä oikealle eli kohti laituria. Ajamalla ikään kuin laituria päin köysi piti veneen paikallaan, fenderi suojasi venettä ja kappas vain vene kääntyi 90 astetta paikallaan. Kun vene oli kääntynyt, marinan työntekijä irrotti köyden pollarista ja heitti sen kyytiin. Sitten vain peruutin pois paikalta. Kävipäs uskomattoman kätevästi!

Nyt olin matkalla! :) Ajoin ulos satamasta ja keräsin köydet ja fenderit. Tuulta oli sivusta 14 m/s, puuskissa 18 m/s, joten päätin nostaa pelkän etupurjeen. Ja sillä matka taittuikin reilua seitsemää solmua! Vaikka olin saaren suojassa, niin tuuli nostatti sen verran aallokkoa, että vesi pärskyi välillä sitloodaan. Jouduin ensimmäistä kertaa laittamaan takin päälle!

Purjehdin parisen tuntia etelään, ja ankkuroin suojaisaan ja kauniiseen Ladiko Bayhin.

Uh, Rodoksen vanha kaupunki on turisteja täynnä. Onneksi kohta pääsen liikkeelle.

Lähtöön on tilaa, sillä molemmilta puoliltani lähti vene ennen minua. Taustalla jälkimmäinen yrittää edelleen saada ankkuriaan ylös pohjasta.

Sataman laiturilla on parkissa pari tämmöistä pakua. Tämän aamuisen otoksen perusteella sukeltajille taitaa riittää hommia.

Jii-haa, matkalla!

Saaren suojassa aallokko ei ollut kovin iso, mutta roiskutti silti sitloodaan. Jouduin viemään iPadin suojaan ja kaivamaan takin esille.

Kuvankaappaus iPadin navigointiohjelmasta. Matka eteni joutuisasti pelkällä etupurjeella.

Perillä Ladiko Bay poukamassa


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kauppareissu kumiveneellä

Lähdimme keskeneräisestä marinasta liikkeelle jo seitsemän aikaan aamusta työmiesten tullessa paikalle. Reetan ja Jaanan lautta lähtisi seuraavana päivänä puoli yhdeksältä Rodoksen satamasta, ja oli hieman epäselvää mihin meidän kannattaisi mennä, jotta he pääsisivät kätevästi lautalle. Rodoksen Mandraki-marina olisi tietysti kätevä, mutta se oli eilen täynnä, eikä siellä vastattu vielä näin aikaisin puhelimeen.

Nostimme purjeet ja lähdimme Rodoksen itäpuolta etelään. Tuuli oli navakka, mutta vajaan parin tunnin päästä loppui nopeasti kokonaan. Moottoriajelu ei kiehtonut, joten käänsimme keulan kohti rantaa ja ankkuroimme lähelle biitsiä. Ruokavarastot olivat tyhjät, joten päätimme soutaa kumiveneellä rantaan ja käydä syömässä ja ostoksilla läheisessä kaupungissa. Päivä oli lämmin (lue: kuuma), joten veneelle palatessa oli hiki. Siispä ostokset jääkaappiin ja uimaan :)

Soitin Mandraki-marinaan, ja saimme kuin saimmekin paikan sieltä seuraavaksi yöksi. Erinomaista! Nostimme ankkurin ja ajoimme marinaan. Vähän ennen marinaan saapumista tuuli virisi jälleen nopeasti navakaksi. Muuten kiva, mutta hankaloittaa rantautumista. Usean yrityksen jälkeen päätin luopua laituriin peruuttamisesta, ja käytimme peräankkuria ja menimme keula edellä. Ankkuripelin ollessa rikki sillä ei niin suurta merkitystä ollutkaan.

Seuraavana aamuna saattelin Reetan ja Jaanan lauttaan. Nyt olisin viikon verran yksin veneellä. Ensimmäinen tehtävä oli ankkuripelin varaosien metsästys. Sitten kokeilemaan miten pääsen yksin lähtemään laiturista. Aamupalan aikana saimme seurata kuinka vierestä lähtenyt vene taisteli ankkurinsa kanssa. Tunnin yrittämisen jälkeen hakivat sukeltajan apuun...

Vene ankkuriin, kumiveneellä rantaan ja kauppaan


Vene odotti uskollisesti kaupasta palaavia

Miehistö ostoksineen kumiveneeseen ja kauramoottori käyntiin. Olisihan siinä perämoottorissa puolensa...

Reetan ansiosta köysieni päät eivät hapsota vaan ne ovat nätisti päätelty!

Nostalgista. Suunnilleen näiltä main tästä satamasta lähdin ensimmäiselle Välimeren-purjehdukselleni Baltic Cruising -purjehduskoulun kyydissä vuonna 2011

Miehistö lähtee, kippari jää. Taustalla vierestäni lähtenyt vene yrittää saada pohjaan jumiutunutta ankkuriaan ylös.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Etuajassa

Tulimme kahden aikaan iltapäivästä Rodoksen Mandraki-marinaan. Tuomaksen lento lähti vasta puoli yhdeksältä illalla, joten meillä oli hyvin aikaa. Ja hyvä niin, sillä Mandraki-marina oli täynnä emmekä mahtuneet sinne.

Satamakirja tiesi kertoa, että Mandraki-marinasta vähän etelään on ollut vuosia rakenteilla uusi marina, ja lukuisten katkojen jälkeen projekti on lähes valmis ja marina on ilmoitettu avautuvaksi 2011. Hyvä, nyt on jo 2015 joten sinne siis.

Kuten niin usein ennenkin satamakirjan tiedot kestivät hyvin aikaa. Rodoksen uusi marina oli edelleen rakenteilla. Marina näytti kuitenkin lähes valmiilta joskin autiolta, joten ajoin varovasti sisään ja kiinnityimme vielä keskeneräisen polttoainelaiturin kylkeen.

Lähdimme keskustaan syömään ja saattamaan Tuomas lentokenttäbussiin. Takaisin tullessa ehdimme olla vain hetken veneellä, kun rakennustyömaan vartija tuli hätistelemään meitä pois. Kommunikointi oli hieman hankalaa, kun problem problem oli lähes ainoa yhteinen sana.

Lopulta saimme vähän kielitaitoisemman henkilön ensin puhelimeen ja sitten paikalle. Alkoi jo hämärtää, joten meitä ei huvittanut lähteä mihinkään. Lopulta saimme sovittua, että siirrymme polttoainelaiturista jo valmiiseen venelaituriin, olemme siinä yön ja lähdemme heti aamulla rakennusmiesten tullessa.

Rakennusmiehiä tuli aamulla, joten me lähdimme liikkeelle ja viisi vuotta lähes valmiina olleen marinan rakentaminen jatkui... Taisimme olla paikalla muutaman vuoden etuajassa :)


Panormitiksen luostarin kahvilasta pakastimeen ostettu jäätelö maistui matkalla Rodokselle

Taas mennään pelkällä genaakkerilla. Tuuli oli vähän navakampi kuin edellisellä kerralla, joten ilman ison purjeen tarjoamaa tuulensuojaa se ei tullutkaan alas ihan helposti. Homma ratkesi lopulta avaamalla etupurje ja laskemalla genaakkeri sen tarjoamassa tuulensuojassa.

Rodoksen uuden marinan polttoainelaituri oli selvästi vielä vähän vaiheessa. Pollarit olivat kuitenkin jo kiinnitetty laituriin.

Tuomas a.k.a. ankkurimies lähdössä Suomeen. Mitenkähän ankkuri tästä eteenpäin nousee?

Veneellinen rihkamaa

Vihdoinkin saaristosta sivistyksen pariin!

Marinan vartija tuli kertomaan, ettei tässä saisi olla.

Neuvottelujen jälkeen saimme luvan yöpyä toisessa laiturissa. Sanoisinpa, että oli tilaa manööveerata :)

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Panormitiksen luostaripoukama

Lauantaina iltapäivästä lähdimme myötätuulessa kohti Symin saarella olevaa Panormitiksen luostaripoukamaa. Tuuli ei ollut kova, joten nostimme genaakkerin ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Upea purje edelleen :) Tällä kertaa kokeilin ensimmäistä kertaa jiipata genaakkerilla. Ensimmäinen kerta meni hienosti. Toisella kertaa skuuttiköysi kiilautui navigointivalon ja kaiteen väliin, ja oli tiukassa saada irti tuulen lepattaessa purjetta. Tuon kanssa täytyy olla tulevaisuudessa varovainen.

Sunnuntaina kävimme vielä kierroksen luostarissa ennen matkan jatkamista. Väkeä oli paljon enemmän kuin aikaisemmilla käynneilläni. Luostariin oli saapunut väkeä aamujumalanpalvelukseen, ja lisäksi sen edestä lähti polkupyöräkilpailu. Ennen veneelle paluuta ostimme vielä jäätelöt matkaevääksi. Sitten olikin aika suunnata Rodokselle, mistä Tuomaksella lähtisi illalla lento Suomeen.

Pelkällä genaakkerilla eteenpäin

Tuttu Panormitiksen luostaripoukama

Nyt lähti ruokailu lapasesta :) Päivällinen...

...jonka päälle tietysti jälkiruokakahvit

Kumiveneellä rantaan ja tutustumaan luostariin

Täällä ehtoollisleipä ei ole mitään pieniä kiekkoja, vaan nyrkinkokoisia murikoita oikeaa leipää

Harvemmin törmään itseäni pidempään kynttilään :)

Luostarikauppa

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannus kuvankauniilla tulivuorisaarella

Xerokamboksesta jatkoimme huippuvauhtia ykkösreivillä kohti Nisirosta. Tuliperäinen saari kraattereineen on yksi suosikkikohteistani, ja oli mukava tulla sinne takaisin. Kauniiden paikkojen lisäksi saaren viehätysvoimaa ei lainkaan vähennä se, että siellä on vain vähän turisteja. Hyvä paikka viettää juhannusta!

Perille saavuttuamme ja päivällisen jälkeen vuokrasimme satamasta auton käyttöömme. Kovin pitkälle matkalle en pikkuisella Kialla olisi lähtenyt, mutta 25 euron vuorokausivuokralla ei voine ihmeitä odottaa. No, auto selvitti kyllä jyrkätkin mäet, kun vain laittoi pienempää vaihdetta silmään :)

Päätimme jakaa saareen tutustumisen kahteen osaan: illalla kävisimme läheisessä Mandrakin kaupungissa, ja seuraavana päivänä tekisimme isomman kierroksen saarella ja kävisimme muun muassa kraatteria katsomassa. Iltapäivästä lähtisimme sitten vielä kohti Simin saarta.

Nisiros on niin kaunis saari, että nyt tulee sen ja juhannuksen kunniaksi kunnon pläjäys kuvia :)

Jaana ruorissa reippaassa sivutuulessa. Niin reippaassa, että 25 C lämpötilasta huolimatta joutui laittamaan takin päälle!

Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden. Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen...  Suomen lippu on sitten upean näköinen!

Huh huh mikä rantautuminen tällä pariskunnalla. Ihme että pääsivät ehjänä laituriin. Ihan eivät kuitenkaan viime vuoden venäläisille pärjänneet, mutta aika holtitonta menoa oli (kuvassa köydet ja ankkuri kiinni, mutta vasen moottori silti täysillä eteen...)

Päivällistämässä sataman Aphrodite-tavernassa

Mandraki

Varoituskyltin teksti ei liene ihan turha. Polusta oli sen verran monta kohtaa romahtanut tai kivivyöryn alla.

Kraatterilaaksossa

Jylhät ja kauniit maisemat. Tykkään!

Itse kraatteri

Maan uumenista tuli rikinkatkuista ilmaa

Rikkikristalleja


Autovuokraamon pitäjä opasti reitin vuoren päällä olevalle kirkolle, mistä hän lupasi avautuvan upean näköalan sekä kraatteriin että merelle

Paikka lunasti odotukset

Tuomas ottaa juhannussaunan aina-lämmin saunassa. Tulivuoren uumenista tulee jatkuvalla syötöllä 70-80 C höyryä tähän pikkuiseen luolaan