sunnuntai 31. elokuuta 2014

Mega-aalto ja kalojen invaasio

Meltemin luvattiin puhkuvan vielä pari päivää pohjoisesta 15 m/s voimalla, mutta parin satamapäivän jälkeen päätimme jatkaa Sirokselta Rinialle, joka on aivan Mikonoksen vieressä. Mikonokselta pääsisi sitten kätevästi lautalla Rafinaan lähelle Ateenan lentokenttää.

Matkan aikana tuuli oli varsin vaihteleva. Alkumatkan menimme Siroksen suojissa, ja tuulta oli paikoin niin vähän, että jouduimme käyttämään moottoria. Tilanne muuttui kun tulimme saaren takaa avoveteen. Perinteitä kunnioittaen säätiedotus arvioi tuulen nopeuden hieman alakanttiin. Tuulta oli matkan aikana 16-20 m/s, ja kovimmissa puuskissa tuulimittari kipusi 25 m/s asti. Selkeästi kovin keli missä olen ikinä ollut. Rullafokkaa oli pikkuisen esillä, ja iso kakkosreivillä. Olisi varmaan voinut reivata enemmänkin, mutta purjeesta puuttuu kolmosreivi.

Luulin lähtiessä, että menemme miellyttävästi sivutuulessa. Olihan määränpäämme suoraan idässä, ja tuuli pohjoisesta. Luulohan ei tunnetusti ole tiedon väärti. Tuuli oli toki pohjoisesta, mutta pikkuisen idän puolelta. Ja koska tuulta oli ollut jo usean päivän ajan samasta suunnasta, niin aallot olivat melkoisia. Aaltojen ja tuulen aiheuttama sorto oli varsin huomattava, joten käytännössä menimme jyrkästi tuuleen.

Aaltojen korkeutta on aina yhtä hankala arvioida, mutta uskoisin niiden olleen järjestäen yli kolmemetrisiä, useat neljämetrisiä. Matkan aikana aaltojen joukossa oli yksi todella iso. Se tuli sivusta ja ikään kuin kaatui veneen päälle. Koskaan ei ole sitloodassa ollut niin paljon vettä kuin sen jälkeen. Onneksi tavarat kannella olivat hyvin kiinni, joten mitään ei mennyt aallon mukana. Vaikka harja kyllä vähän yritti, mutta pysyi kuitenkin kyydissä.

Mega-aalto aiheutti myös tuulisen matkan ainoan vahingon: sitloodan lainehtiessa valui varastolaatikon kannen välistä vettä, joka meni suoraan työkalupakkiin. Huomasin tämän tietysti vasta usean päivän jälkeen, jolloin pari desiä merivettä oli marinoinut joitakin ruostumattomasta teräksestä tehtyjä työkaluja. Tämä oli kuitenkin pientä. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että veneen kaikki osat kestivät navakan tuulen ja veneen sisätilat olivat alkumatkasta avonaisesta oviaukosta tulleita pisaroita lukuun ottamatta täysin kuivat. Merikelpoinen vene! :)


Säätiedotus osasi kertoa, että matkalla Riniaan ei lämpimiä lounaita syödä. Oli siis syytä syödä tukeva aamupala

Tuulisen matkan ainoa kuva. Purjehtiminen on tuulisessa kelissä märkää puuhaa.

Perillä! :)

Perillä poukamassa ei arvaisi minkälainen keli ulkona on

Matkan jälkeen oli hyvä rentoutua ristikoita täyttämällä...

...tai Kindleä lukemalla. Kindle on muuten todella kätevä reissulla. Pari klikkausta ja uusi kirja on laitteessa.

Illan pimettyä ihmettelimme veneen sisällä, että mitä kopauksia ulkoa kuuluu. Pian alkoi kuulua jännää rapinaa. Taskulampun kanssa kannella syy selvisi: Pieniä kaloja hyppi päättömästi poukamassa sinne tänne. Kopaukset kuuluivat venettä päin hypänneistä kaloista. Rapina taas tuli kannelle päätyneiden kalojen räpiköidessä.

Heittelimme illalla ja alkuyöstä 20-30 kalaa takaisin veteen. Vielä yksi löytyi aamulla.

Veneen putsaus kaloista ja suomuista uimatasoa vaille valmis