perjantai 29. elokuuta 2014

Ilmausvaivoja

Sääennusteet pitivät kerrankin paikkansa, ja tulimme nätisti purjeilla Kithnokselta Sirokselle Finikasin kylään. Vietimme siellä pari yötä, osittain kovan tuulen takia, mutta enemmän perinteisen "teen nopeasti tämän korjauksen ja sitten liikkeelle" -operaation takia. Kun lähtee ilman tietoa ja osaamista tekemään, niin nopeasti tarkoittaakin sitten puolipäivää.

Kaikki alkoi lupaavan helposti. Katsoin, että moottorin polttoainelinjassa olevan vedenerottimen pohjalla näyttäisi olevan hieman vettä. Okei, ei muuta kuin ruuvi vedenerottimen pohjasta auki ja vedet purkkiin. No, avasin ruuvin, mutta eihän sieltä mitään tullut. Aivan, pitää tietysti avata ilmausruuvi, jotta polttoaine pääsee valumaan pois. Avataanpas siis tuosta vedenerottimen päältä ruuvi... ups, se ei ollutkaan ilmausruuvi, vaan pultti joka pitää suodattimen kupin kiinni rungossa. Pari desiä dieseliä ehti valua pilssiin, ennen kuin pultti oli taas kiinni.

Vedenerottimen päällä ollut toinen ruuvi ei tuntunut hievahtavankaan, joten avasin varsinaisen polttoainesuodattimen ilmausruuvin. Ja sehän tepsi, ja dieseliä alkoi valua purkkiin. Muuten kiva, mutta katsomani veden ja dieselin rajapinta olikin vain muovikupin aikaansaannos. Koko operaatio oli siis täysin turha.

Ennen moottorin käynnistystä piti operaation yhteydessä polttoainelinjastoon mennyt ilma saada vielä pois. Ja se tapahtui pienen pientä vipua nitkuttamalla. Muutaman sadan painalluksen jälkeen ilmausruuvista alkoi viimein tulla polttoainetta. Ruuvi kiinni ja kone käyntiin. Hetken starttaamisen jälkeen se käynnistyi... ja kävi minuutin ja sammui.

Uusi ilmausoperaatio. Taas muutama sata painallusta ja ilmausruuvista alkoi tulla dieseliä. Kone käyntiin ja minuutin päästä se taas sammui. Pari kertaa vielä sama, kunnes jouduin toteamaan että tätä on turha jatkaa.

Kovan ihmettelyn jälkeen huomasin, että vedenerottimen päällä ollut toinen ruuvi joka ei tuntunut hievahtavankaan oli itse asiassa auennut sitä vääntäessäni. Ja sehän oli tietysti toinen ilmausruuvi, joka koko ajan päästi linjastoon lisää ilmaa... aargh!

Ruuvi kiinni, vielä yksi ilmauspainallusten sarja ja kone käyntiin. Ja nyt se viimein pysyi käynnissä kuten piti! Summa summarum: puoli päivää käytetty, sormi hellänä ilmaamisesta ja kaikki ihan turhan takia. Mutta voin vakuuttaa että nyt osaan vaikka unissanikin nitkuttaa sitä vipua ja ilmata moottorin :)

Finikasin sataman kartan ja tietojen tarkistus kullan arvoisesta satamaoppaasta

Kun on osaava miehistö niin kippari uskaltaa ottaa päikkärit matkan aikana :)

Finikasista saanee vapaan kanan munia

Ilmaamassa. Tuossa tulikin vietettyä puolipäivää...

Pikkuisen on kuivan näköiset eväät lehmillä. Käytetäänköhän täällä sanontaa "aidan takana ruoho on ruskeampaa"?

Geokätköllä

Kätköltä oli varsin hienot maisemat