sunnuntai 31. elokuuta 2014

Mega-aalto ja kalojen invaasio

Meltemin luvattiin puhkuvan vielä pari päivää pohjoisesta 15 m/s voimalla, mutta parin satamapäivän jälkeen päätimme jatkaa Sirokselta Rinialle, joka on aivan Mikonoksen vieressä. Mikonokselta pääsisi sitten kätevästi lautalla Rafinaan lähelle Ateenan lentokenttää.

Matkan aikana tuuli oli varsin vaihteleva. Alkumatkan menimme Siroksen suojissa, ja tuulta oli paikoin niin vähän, että jouduimme käyttämään moottoria. Tilanne muuttui kun tulimme saaren takaa avoveteen. Perinteitä kunnioittaen säätiedotus arvioi tuulen nopeuden hieman alakanttiin. Tuulta oli matkan aikana 16-20 m/s, ja kovimmissa puuskissa tuulimittari kipusi 25 m/s asti. Selkeästi kovin keli missä olen ikinä ollut. Rullafokkaa oli pikkuisen esillä, ja iso kakkosreivillä. Olisi varmaan voinut reivata enemmänkin, mutta purjeesta puuttuu kolmosreivi.

Luulin lähtiessä, että menemme miellyttävästi sivutuulessa. Olihan määränpäämme suoraan idässä, ja tuuli pohjoisesta. Luulohan ei tunnetusti ole tiedon väärti. Tuuli oli toki pohjoisesta, mutta pikkuisen idän puolelta. Ja koska tuulta oli ollut jo usean päivän ajan samasta suunnasta, niin aallot olivat melkoisia. Aaltojen ja tuulen aiheuttama sorto oli varsin huomattava, joten käytännössä menimme jyrkästi tuuleen.

Aaltojen korkeutta on aina yhtä hankala arvioida, mutta uskoisin niiden olleen järjestäen yli kolmemetrisiä, useat neljämetrisiä. Matkan aikana aaltojen joukossa oli yksi todella iso. Se tuli sivusta ja ikään kuin kaatui veneen päälle. Koskaan ei ole sitloodassa ollut niin paljon vettä kuin sen jälkeen. Onneksi tavarat kannella olivat hyvin kiinni, joten mitään ei mennyt aallon mukana. Vaikka harja kyllä vähän yritti, mutta pysyi kuitenkin kyydissä.

Mega-aalto aiheutti myös tuulisen matkan ainoan vahingon: sitloodan lainehtiessa valui varastolaatikon kannen välistä vettä, joka meni suoraan työkalupakkiin. Huomasin tämän tietysti vasta usean päivän jälkeen, jolloin pari desiä merivettä oli marinoinut joitakin ruostumattomasta teräksestä tehtyjä työkaluja. Tämä oli kuitenkin pientä. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että veneen kaikki osat kestivät navakan tuulen ja veneen sisätilat olivat alkumatkasta avonaisesta oviaukosta tulleita pisaroita lukuun ottamatta täysin kuivat. Merikelpoinen vene! :)


Säätiedotus osasi kertoa, että matkalla Riniaan ei lämpimiä lounaita syödä. Oli siis syytä syödä tukeva aamupala

Tuulisen matkan ainoa kuva. Purjehtiminen on tuulisessa kelissä märkää puuhaa.

Perillä! :)

Perillä poukamassa ei arvaisi minkälainen keli ulkona on

Matkan jälkeen oli hyvä rentoutua ristikoita täyttämällä...

...tai Kindleä lukemalla. Kindle on muuten todella kätevä reissulla. Pari klikkausta ja uusi kirja on laitteessa.

Illan pimettyä ihmettelimme veneen sisällä, että mitä kopauksia ulkoa kuuluu. Pian alkoi kuulua jännää rapinaa. Taskulampun kanssa kannella syy selvisi: Pieniä kaloja hyppi päättömästi poukamassa sinne tänne. Kopaukset kuuluivat venettä päin hypänneistä kaloista. Rapina taas tuli kannelle päätyneiden kalojen räpiköidessä.

Heittelimme illalla ja alkuyöstä 20-30 kalaa takaisin veteen. Vielä yksi löytyi aamulla.

Veneen putsaus kaloista ja suomuista uimatasoa vaille valmis

perjantai 29. elokuuta 2014

Ilmausvaivoja

Sääennusteet pitivät kerrankin paikkansa, ja tulimme nätisti purjeilla Kithnokselta Sirokselle Finikasin kylään. Vietimme siellä pari yötä, osittain kovan tuulen takia, mutta enemmän perinteisen "teen nopeasti tämän korjauksen ja sitten liikkeelle" -operaation takia. Kun lähtee ilman tietoa ja osaamista tekemään, niin nopeasti tarkoittaakin sitten puolipäivää.

Kaikki alkoi lupaavan helposti. Katsoin, että moottorin polttoainelinjassa olevan vedenerottimen pohjalla näyttäisi olevan hieman vettä. Okei, ei muuta kuin ruuvi vedenerottimen pohjasta auki ja vedet purkkiin. No, avasin ruuvin, mutta eihän sieltä mitään tullut. Aivan, pitää tietysti avata ilmausruuvi, jotta polttoaine pääsee valumaan pois. Avataanpas siis tuosta vedenerottimen päältä ruuvi... ups, se ei ollutkaan ilmausruuvi, vaan pultti joka pitää suodattimen kupin kiinni rungossa. Pari desiä dieseliä ehti valua pilssiin, ennen kuin pultti oli taas kiinni.

Vedenerottimen päällä ollut toinen ruuvi ei tuntunut hievahtavankaan, joten avasin varsinaisen polttoainesuodattimen ilmausruuvin. Ja sehän tepsi, ja dieseliä alkoi valua purkkiin. Muuten kiva, mutta katsomani veden ja dieselin rajapinta olikin vain muovikupin aikaansaannos. Koko operaatio oli siis täysin turha.

Ennen moottorin käynnistystä piti operaation yhteydessä polttoainelinjastoon mennyt ilma saada vielä pois. Ja se tapahtui pienen pientä vipua nitkuttamalla. Muutaman sadan painalluksen jälkeen ilmausruuvista alkoi viimein tulla polttoainetta. Ruuvi kiinni ja kone käyntiin. Hetken starttaamisen jälkeen se käynnistyi... ja kävi minuutin ja sammui.

Uusi ilmausoperaatio. Taas muutama sata painallusta ja ilmausruuvista alkoi tulla dieseliä. Kone käyntiin ja minuutin päästä se taas sammui. Pari kertaa vielä sama, kunnes jouduin toteamaan että tätä on turha jatkaa.

Kovan ihmettelyn jälkeen huomasin, että vedenerottimen päällä ollut toinen ruuvi joka ei tuntunut hievahtavankaan oli itse asiassa auennut sitä vääntäessäni. Ja sehän oli tietysti toinen ilmausruuvi, joka koko ajan päästi linjastoon lisää ilmaa... aargh!

Ruuvi kiinni, vielä yksi ilmauspainallusten sarja ja kone käyntiin. Ja nyt se viimein pysyi käynnissä kuten piti! Summa summarum: puoli päivää käytetty, sormi hellänä ilmaamisesta ja kaikki ihan turhan takia. Mutta voin vakuuttaa että nyt osaan vaikka unissanikin nitkuttaa sitä vipua ja ilmata moottorin :)

Finikasin sataman kartan ja tietojen tarkistus kullan arvoisesta satamaoppaasta

Kun on osaava miehistö niin kippari uskaltaa ottaa päikkärit matkan aikana :)

Finikasista saanee vapaan kanan munia

Ilmaamassa. Tuossa tulikin vietettyä puolipäivää...

Pikkuisen on kuivan näköiset eväät lehmillä. Käytetäänköhän täällä sanontaa "aidan takana ruoho on ruskeampaa"?

Geokätköllä

Kätköltä oli varsin hienot maisemat


torstai 28. elokuuta 2014

Kithnoksen kuumat lähteet

Saatuamme ankkurin irti ja ylös Kealla jatkoimme Kithnoksen tuttuun ja upeaan Ormor Fikiadhaan. Ankkuroimme taas tutun ruotsalaismiehen viereen. Hän on ollut samassa poukamassa aina kun olen siellä käynyt, ja piti oikein lokikirjasta tarkistaa ensimmäinen käyntini. Olin poukamassa ensimmäistä kertaa 10 päivää sitten, joten hän on tosiaan tainnut tykästyä paikkaan.

Mekin tykästyimme paikkaan, ja seuraavana päivänä päätimme katsoa onko vesi kirkkaampaa hiekkarannan toisella puolella Ormos Kolonassa ja siirryimme sinne. Veden kirkkausaste oli suunnilleen sama, mutta bonuksena löytyi pari luolaa snorklattavaksi sekä kuuma lähde! Rannan lähellä oli pieni kivillä rajattu allas, johon tuli lämmintä vettä maan alta. Tai melkein pitäisi sanoa kuumaa, veden lämpötila oli varmasti lähes 40 astetta.

Ormos Kolonasta oli ajatuksena vaihtaa saarta. Koska päivä oli tuuleton ja seuraavalle päivälle oli luvattu erinomaista tuulta, muutimme suunnitelmaa ja jatkoimme Kithnoksen kierrosta saaren toiselle puolelle Loutran kylään. Olin käynyt siellä aiemminkin, mutta sataman lähellä ollut kuuma lähde oli jäänyt sillä kertaa huomaamatta. Kyllä kelpasi loikoilla kuumassa vedessä tähtitaivaan alla :)

Tuttu auringonlasku tutussa Ormos Fikiadhassa tutun ruotsalaisveneen vieressä :)

Ormos Kolonan luolissa snorklatessa törmäsin kreikkalaiseen psykologian opiskelijaan. Juttelimme hyvän tovin ja kävimme yhdessä etsimässä läheisiä antiikkisia raunioita. Löytämättä jäi, mutta mukava pikku retki kuitenkin.

Luolasukeltaja vauhdissa!


Saarilla on valtavia määriä kiviaitaa lampaita varten. Nykyään lampaita näkee aika harvoin.

Leipä loppui eikä leipomoa lähellä, joten aamupalalle täytyi tehdä teeleipä

Vene oli rannassa kiinni ankaroliinalla. Liina menee yllättävän helposti melkoiseen sotkuun :)

Perillä Loutrassa. Köydet ja ankkuri paikoillaan, joten seuraavaksi maasähkö kiinni.

Loutran kuuma lähde etualalla. Oli aika jees pimeällä :)

maanantai 25. elokuuta 2014

Huijaritaksi ja sää kuin Mombasassa

Taksit ja Porto Rafti eivät tunnu toimivan keskenään. Nyt uuden miehistön lentokentältä tuonut taksi laskutti matkasta 50 euroa, vaikka käypä summa olisi pitänyt olla 20-25 euroa. Ja kuulemma mittarin mukaan. No, ilmankos matka kestikin niin kauan. Ai että harmittaa kun en ollut maksutapahtumassa mukana, kyllä olisi saanut taksikuski selvittää kartalta mitä reittiä ajoi ja miksi ei tullut suoraan. Taksikuskien kielitaidon tuntien tässä selvittelyssä olisi jokunen tovi voinut vierähtää...

Uuden miehistön ensimmäinen yö Porto Raftissa oli kuin suoraa Mombasasta*: kuuma ja kostea. Vastaavaa ei ennen eikä vielä jälkeenkään ole ollut. Lämpötila tuskin tippui paljon alle 30 mutta silti kansi oli aivan märkä. Onneksi tilanne helpottui saarille menon jälkeen.

Porto Raftin lähellä ei muita hyviä paikkoja oikein ole kuin Kea, joten sinne siis takaisin. Ja mikäs hienoon ja mukavaan paikkaan on takaisin mennessä. Kealle rantautuminen kahden veneen kohtuullisen kapeaan väliin sujui täydellisesti. Tai lähes täydellisesti. Lähtiessä selvisi, että olin laskenut ankkurini ristiin viereisen veneen ankkurin kanssa. Tuulta ei ollut satamassa paljoa, joten tilanteesta selvittiin varsin näppärästi.

* En ole koskaan tosin käynyt Mombasassa... :)


Hedelmävarastojen täydennys Porto Raftissa

Aamupala maistuu

Matkaan! Fenderien kiinnittämisessä käytettävien siansorkan ja ulkosorkan harjoittelua.

Matkalla Keaan tuuli loppui hetkellisesti. Uintitilaisuus oli välittömästi syytä hyödyntää

Taas purjeet ylhäällä ja matka jatkuu. Oikea suunta on kätevä katsoa iPadillä olevasta navigaatio-ohjelmasta

Kahvitauko :)

Auringolta suojaavat biminin lisäksi sivu- ja takaverho. Ilman niitä purjehtiminen olisi päiväsaikaan lähes mahdotonta.

Kean rantakatu

Ups, ankkurin mukana tuli toisen veneen ankkurikettinki. Pujotin kettingin ali köyden jonka sidoin keulaknaappiin. Köysi piti toisen veneen kettingin ylhäällä, jolloin sain laskettua omaa ankkuriamme hieman alas ja koukattua sen kettingin alta pois. Sen jälkeen vain köysi irti, jolloin toisen veneen kettinki putosi pohjaan ja olimme valmiita jatkamaan matkaa.

torstai 21. elokuuta 2014

Kuin kotiin tulisi

Useiden vähätuulisten päivien jälkeen sääennuste lupasi meltemin puhaltavan seuraavat kolme päivää navakasti pohjoisesta. Moottoroinnin sijasta pääsimme kunnolla purjehtimaan! Aallot olivat parimetrisiä, isoimmat varmasti lähempänä kolmea. Merisairaus ei tällä kertaa ollut ongelma, joten pystyimme kaikki nauttimaan aalloista ja tuulesta!

Seuraava miehistönvaihto tehtäisiin taas Porto Raftista. Se kun sijaitsee niin kätevästi lentokentän vieressä. Ennen sinne saapumista yövyimme Kean jo tutuksi tulleessa satamassa ja päivällistimme tutussa ravintolassa. Tässä alkaa tuntea itsensä jo melkein paikalliseksi :)

Porto Raftissa vietin taannoin puolitoista viikkoa, joten upean poukaman ja rumien betonitalojen tullessa näkyviin oli melkein kuin olisi kotiin tullut. Pienellä änkeämisellä saimme veneen kiinni poukaman pieneen laituriin. Hyvä niin, laukkujen siirto edestakaisin kumiveneellä olisi ollut työlästä.


Navakasti puhaltava meltemi nostatti hienon aallokon

Isoimmat aallot olivat lähes kolmemetrisiä

Kovassa tuulessa ei enää pärjännyt ilman t-paitaa

Aallokon jälkeen suolaa on vähän joka paikassa. Erityisesti ikkunoissa.

Päivälliswokkia tekemässä

Tuttu Kea tutun ravintolan terassilta

Ruokarauhan häiritsijät. Ovat olleet vähän turhan yleisiä, joten sähkökärpäslätkä on nyt lisätty hankintalistalle

Tyynemmässä kelissä matkalla voi täyttää ristikoita...

...tai ottaa torkut

Porto Raftiin saapuminen tuntui melkein kuin olisi kotiin tullut :)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Hyvän sään ravintolat

Loutran rantaravintoloita katsellessa ja yhdessä ruokaillessa mietin, että mitenkähän ravintolat toimivat täällä huonossa säässä. Ravintolan ruokailutila kun on tehty kantamalla pöydät ja tuolit biitsille, mikä on kyllä sinänsä erittäin viihtyisä ruokailupaikka. Toisaalta ehkä täällä ei huonoa säätä olekaan, sillä en muista että viimeisten parin kuukauden aikana olisi satanut kertaakaan. Eikä lämpötilakaan ole tainnut pudota alle 25 asteen edes öisin. Tosin toissaviikolla yhtenä päivänä taisi olla muutama pilvi taivaanrannassa. Tätä ravintolakonseptia ei ehkä kannattaisi tuoda Suomeen :)

Rantaravintoloiden lisäksi kävimme Kythnoksen Chorassa, eli kukkulan päälle rakennetussa vanhassa sokkeloisessa kaupungissa. Varsin kuvauksellinen paikka.

Juuri saavuttu Loutraan. Perä kiinni laiturissa, ja aika katsoa tarraako ankkuri sitä kiristettäessä. 

Viihtyisiä ulkoilmaravintoloita. Kiinteistökustannusten osuus lienee melko alhainen.

Loutran satama oli suht täynnä. Joillakin veneillä voisi olla hankala päästä nopeasti liikkeelle...

Pariin kuukauteen ei ole satanut, joten saarten yleisväri on ruskea. Kiviaitoja on paljon, ja ovat taksikuskin mukaan toimineet ennen lammasaitauksina.

Savenvalajan puoti Chorassa

Chora oli ilmeisen kuvauksellinen :)

Ja kyllähän sitä kelpasi kuvata

Taksia odottamassa. Helle taisi vähän uuvuttaa turisteja.

Yhdelle venekunnalle päivällinen järjestyi käden käänteessä, vai pitäisikö sanoa liipasinsormen koukistuksella. Satama-altaaseen veneen viereen tullut kala oli ammuttu harppuunalla suoraan veneestä.