maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kotor ja Tara River rafting

Kotorinlahti on upea ilmestys. Syvälle sisämaahan ulottuvan lahden sinisiä vesiä reunustavat jyrkät vuoret, joiden korkein kohta kohoaa lähes kahden kilometrin korkeuteen. Lahden perukoilta löytyy Kotorin kaupunki, joka on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Tämän kaupungin edustalle parkkeerasin veneeni viikon ajaksi, kun odottelin seuraavaa miehistöä.

Viikko kului nopeasti muun muassa pyykinpesussa, joka ei purjehtiessa ole aina ihan yksinkertaista. Löysin kuitenkin hostellin, jossa sain pesetettyä pyykkini. Pyykkiä olikin kertynyt yhteensä kahdeksan koneellista, joten 30 asteen lämmössä sai valuttaa muutaman hikipisaran niitä kanniskellessa veneeltä hostelliin ja takaisin :)

Pyykkejä viedessäni huomasin hostellin seinällä erilaisia reissuja, ja ilmoittauduin rafting-reissulle Tara-joelle. Samalla ilmoittauduin myös hostellissa tarjottavalle illalliselle, ja se olikin mukavaa vaihtelua yksin veneessä olemiselle. Rafting-reissu oli erittäin onnistunut. Matka Tara-joelle kesti vajaa kolme tuntia ja meni käytännössä halki koko Montenegron. Tara-joki taas kulki maailman toiseksi syvimmän kanjonin pohjalla, ja maisemat olivat upeita. Itse rafting ei tosin ollut ihan niin hurjaa kuin etukäteen kuvittelin, mutta erittäin hieno kokemus kuitenkin.

Kotorinlahtea
Kotor

Hostelli, missä pesetin pyykkini

Kotor

Valmiina aloittamaan rafting eli joen lasku kumiveneellä

Matkaan!


Uusi miehistö oli täynnä energiaa, ja päätimme kiivetä Kotorin kaupungin yläpuolella olevaan linnakkeeseen "High risk" reittiä. Ilmeisesti useimmat valitsevat helpommat reitit, sillä polku oli päässyt hieman ruohottumaan... :)

Lukuisia naarmuja, hikipisaroita sekä heinäsirkkoja myöhemmin lähes perillä :)

Kotorin satama. Veneeni voi löytää kuvasta, mutta siihen tarvinnee mikroskoopin :)

Jiihaa, linnake valloitettu!