lauantai 21. kesäkuuta 2014

Suomalainen tunari ja upea Montenegro

Saavuttuamme Bariin Montenegroon yön yli purjehduksen jälkeen kiinnityimme tullilaituriin maahantulomuodollisuuksia varten. Ne sujuivat jouhevasti (kun vertailukohdaksi ottaa Kreikan ja Turkin), ja virkailijat olivat pilottikirjan maininnan mukaisesti häkellyttävän ystävällisiä sekä puhuivat hyvin englantia. En tiennyt Montenegrosta etukäteen juuri mitään, ja ensivaikutelma oli äärimmäisen positiivinen. Saatuamme leimat passeihin ja veneen paperit kuntoon oli aika siirtyä läheiseen marinaan. Vaikka matkaa ei ollut kuin vartin verran, niin vuorten yli tuleva ukkosrintama lähestyi uhkaavaa vauhtia.

Saksalaisen tunarin lisäksi löysimme nyt myös suomalaisen tunarin, eikä häntä tarvitse peiliä kauempaa hakea :) Äkkiä laituriin, jotta saamme veneen kiinni ennen ukkosen tuloa ajattelin. Ja niinhän siinä kävi, että kun vauhdilla ja kiireessä tulee, niin töksäytin keulan betonilaituriin. Nyt on sitten saksalaisten tekemiä kolhuja tasapainottamassa samanlainen toisella puolella keulaa. Seuraavana aamuna kaivoin jo rutinoituneena gel coat fillerin esille ja paikkasin kolhun. Onneksi on iso tuubi, mutta toivottavasti sitä ei tarvitse vähään aikaan kaivaa esille...

Barista jatkoimme rannikkoa pitkin pohjoiseen, pysähdyimme päiväksi Sveti Stefaniin ja yöksi Budvaan. Häkellyttävän kaunis maa tämä Montenegro :)

Sveti Stefanin hotellisaari
P'äivän urheilusuoritus eli kävelyretki rantapolkua pitkin :)


Huh, melko kallis biitsipäivä
Alas on pitkä matka
Vähän jänskätti jättää kumivene noin vain uimarannalle, mutta onneksi kukaan ei ollut "lainannut" sitä ja pääsimme sillä takaisin purjeveneelle