maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kotor ja Tara River rafting

Kotorinlahti on upea ilmestys. Syvälle sisämaahan ulottuvan lahden sinisiä vesiä reunustavat jyrkät vuoret, joiden korkein kohta kohoaa lähes kahden kilometrin korkeuteen. Lahden perukoilta löytyy Kotorin kaupunki, joka on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Tämän kaupungin edustalle parkkeerasin veneeni viikon ajaksi, kun odottelin seuraavaa miehistöä.

Viikko kului nopeasti muun muassa pyykinpesussa, joka ei purjehtiessa ole aina ihan yksinkertaista. Löysin kuitenkin hostellin, jossa sain pesetettyä pyykkini. Pyykkiä olikin kertynyt yhteensä kahdeksan koneellista, joten 30 asteen lämmössä sai valuttaa muutaman hikipisaran niitä kanniskellessa veneeltä hostelliin ja takaisin :)

Pyykkejä viedessäni huomasin hostellin seinällä erilaisia reissuja, ja ilmoittauduin rafting-reissulle Tara-joelle. Samalla ilmoittauduin myös hostellissa tarjottavalle illalliselle, ja se olikin mukavaa vaihtelua yksin veneessä olemiselle. Rafting-reissu oli erittäin onnistunut. Matka Tara-joelle kesti vajaa kolme tuntia ja meni käytännössä halki koko Montenegron. Tara-joki taas kulki maailman toiseksi syvimmän kanjonin pohjalla, ja maisemat olivat upeita. Itse rafting ei tosin ollut ihan niin hurjaa kuin etukäteen kuvittelin, mutta erittäin hieno kokemus kuitenkin.

Kotorinlahtea
Kotor

Hostelli, missä pesetin pyykkini

Kotor

Valmiina aloittamaan rafting eli joen lasku kumiveneellä

Matkaan!


Uusi miehistö oli täynnä energiaa, ja päätimme kiivetä Kotorin kaupungin yläpuolella olevaan linnakkeeseen "High risk" reittiä. Ilmeisesti useimmat valitsevat helpommat reitit, sillä polku oli päässyt hieman ruohottumaan... :)

Lukuisia naarmuja, hikipisaroita sekä heinäsirkkoja myöhemmin lähes perillä :)

Kotorin satama. Veneeni voi löytää kuvasta, mutta siihen tarvinnee mikroskoopin :)

Jiihaa, linnake valloitettu!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Satama concierge-palvelulla ja Montenegron luolamiehet

Budvan satama yllätti. Pian sen jälkeen kun meidät oli ohjattu laituriin ja olimme kiinnittyneet siihen, pari keltaliivistä ystävällistä henkilöä tuli paikalle esittäytyen sataman concierge-palvelun edustajiksi. He antoivat viimeisen päälle tehdyn esitteen palveluista (pyykinpesu, kotitalouspalvelu, pöytävaraukset jne.) ja lupasivat autaa kaikissa kysymyksissämme. Satama oli hieno ja vieressä oleva vanhakaupunki vielä hienompi.

Myös sataman suihku yllätti. Positiivisesti siinä mielessä, että suihku oli oma lukittava kylpyhuonemainen tila talon tarjoamine pyyhkeineen ja pesuaineineen. Negatiivisesti taas siinä mielessä, että suihkun letku halkesi melkein heti, jonka jälkeen kaikki vesi tuli ulos letkusta eikä sen päästä. Se ei tosin haitannut hirveästi, sillä pian loppui myös lämmin vesi...

Budvasta jatkoimme eteenpäin Kotorin lahteen.

Budvan vanhakaupunki


Tälläiset ikkunat toimivat tietynlaisten magneettien tavoin :)

Ravintola Budvassa

Ruoka ei loppunut kesken...

Näimme turistiveneiden mainostavan luolauintia, ja etsimme ja löysimme luolat itse

Luolista löytyi myös luolamiehiä

Kotorin lahden suuaukko

Kotorin lahtea

Perast



lauantai 21. kesäkuuta 2014

Suomalainen tunari ja upea Montenegro

Saavuttuamme Bariin Montenegroon yön yli purjehduksen jälkeen kiinnityimme tullilaituriin maahantulomuodollisuuksia varten. Ne sujuivat jouhevasti (kun vertailukohdaksi ottaa Kreikan ja Turkin), ja virkailijat olivat pilottikirjan maininnan mukaisesti häkellyttävän ystävällisiä sekä puhuivat hyvin englantia. En tiennyt Montenegrosta etukäteen juuri mitään, ja ensivaikutelma oli äärimmäisen positiivinen. Saatuamme leimat passeihin ja veneen paperit kuntoon oli aika siirtyä läheiseen marinaan. Vaikka matkaa ei ollut kuin vartin verran, niin vuorten yli tuleva ukkosrintama lähestyi uhkaavaa vauhtia.

Saksalaisen tunarin lisäksi löysimme nyt myös suomalaisen tunarin, eikä häntä tarvitse peiliä kauempaa hakea :) Äkkiä laituriin, jotta saamme veneen kiinni ennen ukkosen tuloa ajattelin. Ja niinhän siinä kävi, että kun vauhdilla ja kiireessä tulee, niin töksäytin keulan betonilaituriin. Nyt on sitten saksalaisten tekemiä kolhuja tasapainottamassa samanlainen toisella puolella keulaa. Seuraavana aamuna kaivoin jo rutinoituneena gel coat fillerin esille ja paikkasin kolhun. Onneksi on iso tuubi, mutta toivottavasti sitä ei tarvitse vähään aikaan kaivaa esille...

Barista jatkoimme rannikkoa pitkin pohjoiseen, pysähdyimme päiväksi Sveti Stefaniin ja yöksi Budvaan. Häkellyttävän kaunis maa tämä Montenegro :)

Sveti Stefanin hotellisaari
P'äivän urheilusuoritus eli kävelyretki rantapolkua pitkin :)


Huh, melko kallis biitsipäivä
Alas on pitkä matka
Vähän jänskätti jättää kumivene noin vain uimarannalle, mutta onneksi kukaan ei ollut "lainannut" sitä ja pääsimme sillä takaisin purjeveneelle

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Näkemiin Kreikka

Oli tullut aika sanoa vähäksi aikaa näkemiin Kreikalle ja suunnata Adrianmerelle. Ennen Montenegroon ja Kroatiaan saapumista on ohitettava Albania, johon ei suositella pysähtymään. Matkaa kertyy pitkälti toistasataa mailia, mikä tarkoittaa säästä riippuen 25-35 tunnin purjehdusta. Koska aamu oli tyyni, niin ehdotin aamupalan jälkeen että "lähdetäänpäs pikaisesti matkaan ja juodaan aamukahvit heti kun on päästy aallonmurtajan ohitse".

Siis köydet irti ja liikkeelle. Ja hetken kuluttua takaisin laituriin ja köydet kiinni. Lähdöstä ei tullutkaan kovin pikainen, sillä ankkurimme oli juuttunut pohjassa oleviin mooring lineihin, joilla paikalliset kiinnittävät veneensä pohjassa oleviin betonijärkäleisiin. Sukellus ei houkutellut viiden metrin syvyiseen satama-altaaseen, joten kumivene vesille ja sillä ankkuria irroittamaan. Vajaan tunnin aamujumpan jälkeen ankkuri oli viimein ylhäällä ja pääsimme matkaan ja aamukahville :)

Matka Adrianmerelle osoittautui huomattavasti rankemmaksi kuin etukäteen ounastelin. Illan ja yön aikana ylitsemme meni kolme ukkosrintamaa tuoden mukanaan varsin reipasta tuulta ja erittäin kovaa vesisadetta. Tämä yhdistettynä aallokkoon teki matkasta melkoisen epämukavan. Aamuyöstä tuuli tyyntyi takaisin sääennusteen lupaamiin lukemiin eli nollaan. Tilanne ei kuitenkaan juuri helpottanut, sillä merellä oli vielä melkoiset mainingit. Moottorointi nollatuulessa ja isohkoissa mainingeissa on ehkä kurjinta mitä purjehtiessa voi tapahtua, joten päätimme mennä Kroatian sijasta lähimpään mahdolliseen (maahantulon mahdollistavaan) satamaan Albanian jälkeen eli Montenegron Bariin. Saapuminen sinne 28 tunnin matkan jälkeen tuntui hienolta :)

Voi sen ankkurin nostaa näinkin :) Liutimme jumittuneen ankkurin kettinkiä pitkin painon avulla silmukan ankkurin juureen, jonka jälkeen Tuomas kiskoi vastapäisellä laiturilla jumittunutta ankkuria Manosta poispäin ja minä kumiveneestä ylöspäin
Ei tullut kalaa mutta tuli ankkuri :)
Uh-uh, ukkosrintama lähestyy kovaa vauhtia. Makkarakeitto naamariin ja irtotavarat kiinni nopeasti
Salamat löivät onneksi vain pilven sisällä (ainuttakaan maasalamaa ei näkynyt) eikä tuuli noussut juurikaan yli 20 m/s
Jotta ohjaaminen ei tunnu liian helpolta, niin laitetaan vähän lisähaastetta öisestä merestä, pimeydestä, navakasta tuulesta ja aallokosta :)
Montenegro näkyy. Aika nostaa keltainen Q-lippu merkiksi siitä, että olemme saapumassa maahan ja tulossa tekemään rajamuodollisuudet

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Venäläisten maihinnousu

Huh mikä näytelmä tänään. Juuri kun olimme saaneet ankkuroitua pieneen ja ahtaaseen satamaan kunnialla, niin neljän ison vuokraveneen armada saapui paikalle. Kaksi kuulemaani huhua saivat vahvistuksen tänään: vuokraveneitä ei paljon säälitä, ja erityisesti venäläiset eivät sääli niitä ja keskittyvät juomiseen.

Miten siis tapahtuu rantautuminen venäläisellä tyylillä? Yksinkertaista. Peruutetaan kunnes perä on kiinni laiturissa (töms), ja sitten lasketaan ankkuri. Ja ankkurikettinkiähän on hyvä laskea siihen keulan eteen vähintään se 30 metriä... Ennen peruuttamista voi tietysti vielä ajella vähän edes takaisin ja kokeilla tiputtaa ankkuria vähän sinne ja tänne, jos saisi vaikka muidenkin ankkurit irti.

Homma olisi hauskaa seurattavaa, jos oma vene ei sattuisi sijaitsemaan näiden veneiden vieressä. Onneksi sääennuste näyttää vain kevyttä tuulta yölle, joten ehkä tuo venäläisten vene pysyy yön paikallaan vaikka keula ei kiinni olekaan.

Ensimmäisessä veneessä tullut venäläinen ohjasti loppuja veneitä paikalle rennosti radiopuhelin toisessa ja tupakka toisessa kädessä
Noin, perä on laiturissa, joten nyt onkin hyvä aloittaa ankkurin lasku...
Ja siihen 30 metriä kettinkiä. Kovin kovaan tuuleen en käyttäisi tätä menetelmää

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kohti Adrianmerta

Korintinlahden jälkeen matka kääntyi kohti pohjoista ja Adrianmerta. Ennen sinne saapumista on kuitenkin edessä pitkä purjehdus Albanian ohi. Sinne ei vielä suositella menemään, vaikka miinakentät on rannikolta onkin jo poistettu... Ennen Albanian ohitusta on kuitenkin ensin päästävä Kreikan pohjoisrajalle.

Rantautumisen jälkeiset rutiinit ovat tulleet tutuiksi. Tässä rantauduttu juuri Trizoniaan
Uh, onkohan veneen ostaja ollut värisokea? :)
Ammattilaisen ottein. Tässä vaiheessa vielä helpossa kelissä... :)
Kun keli on kevyt voi lättytaikinan kermavaahdon tehdä matkalla
Ja toisinaan myös lättyjen paisto onnistuu matkalla
Kiertelevä vihannes, juures ja hedelmäauto tuli kuin tilauksesta. Taisimme olla päivän suurasiakas :)
Paxoin rantabulevardia

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kanavan kautta Korinttiin

Peloponnesen niemimaan kiertäminen olisi kestänyt kauan ja vastapäivään meneminen tarkoittaisi vallitsevia tuulia vastaan purjehtimista, joten oikaisimme sen Korinttin kanavan kautta. Paremman reitin lisäksi oli mielenkiintoista nähdä itse kanava. Kreikan pilottikirja tiesi kertoa, että kokeimmillaan sen seinämät yltävät yli 70 metriä vedenpinnan yläpuolelle.

Kanava olikin hieno nähtävyys, toisin kuin itse Korinttin kaupunki. Toisaalta kaupunki oli tietyllä tapaa mielenkiintoinen. Viikonloppuna oli ilmeisesti koulujen lomanaloitus ja siihen liittyviä kemuja. Jostain syystä laiturin päässä oleva vihreä loisto veti ihmisiä puoleensa kuin kärpäsiä, ja sinne oli jatkuva trafiikki. Lisäksi tapasimme mielenkiintoisen ja ystävällisen britin, joka oli asustellut pienessä veneessä Korintissa jo kymmenkunta vuotta.

Korinttin kanava
Huomatkaa rennon letkeä oikean jalan ohjaustyyli :)
Kalastajilla riitti kärsivällisyysttä vaikka kalaa ei näyttänyt oikein tulevan. Toisaalta jos ottaa huomioon mitä hintoja kalasta kiskottiin ravintoloissa, niin ehkä sen ymmärtää... :)
Kaksoset laiturissa. Oikeassa reunassa vaelluskohteena toiminut loisto
Korintti ei säväyttänyt kauneudellaan
Kiva patsas sentään löytyi ja mikä tärkeintä, meri ja satama
Google (translator) on ystäväsi myös ruokakaupassa
Palkkamiehistöllä meni tunteroinen saada vene laituriin! On toki myönnettävä että se oli omaani hivenen kookkaampi. Piti oikein googlettaa veneen nimellä: sen voi vuokrata nimelliseen 65000 euron viikkohintaan (hintaan kuulunee oma tankkeri, polttoainetta kuluu kohtuulliset 950 litraa tunnissa)